Kootut riesat

LÄBlogi päivittyy huomattavasti hitaammin kuin Alman pentuaikana. Vähän sama ilmiö kuin lasten vauvakirjojen kanssa. Esikoisen kanssa kirjoitetaan pienimmätkin yksityiskohdat, kuopuksen kohdalla havahtuu jossain vaiheessa siihen, ettei vauvakirjaa juuri ole tullut päiviteltyä.

Tänään Leida on 7kk vanha. Vauva-aika on hujahtanut vauhdilla. Tietyllä tapaa on ollut helpompaa kuin Alman kanssa, koska suuri osa pennun energiasta kohdistuu toiseen koiraan. Alman kanssa ihminen oli leikkikaveri. Virtoja ei tarvitse erikseen lähteä ottamaan pois vaan koirat voi heittää pihalle riehumaan keskenään. 

Koirien tuhotyöt on olleet viimeaikoina keskustelun aiheena kun samanikäisten stabypentujen omistajat ovat tavanneet. Kyytiä on saaneet mm. Jalkalistat, sängynjalat ja nahkasohvat. Ei onneksi meillä. Alman pentuaikana kirjoittelin listaa tuhotöistä. Meni mm. useammat kengät. Leidan kohdalla voisi nyt koota ensimmäisen puolen vuoden ajalta tuhot: Ensinnäkin on todettava, että Alman pentuajasta viisastuneena kengät on meillä pidetty visusti pennun ulottumattomissa, joten ne ovat saaneet olla aika rauhassa ja uskaltaa jopa jättää kengät lattialle, ilman, että niihin kajotaan. 

Kyytiä sen sijaan ovat saaneet pahvilaatikot. Meillä kerätään esim. kissanruokalaatikoita puulieden eteen poltettavaksi. Siitä on kätevä varastaa laatikoita ja järsiä ja silputa niitä. Usein eteinen onkin meillä kuin paperisilppurin jäljiltä, kun Leida on tuhonnut milloin mitäkin pahvia. Viime viikkoina se on lähtenyt varastamaan myös mm. piimä- ja maitopurkkeja. Toisaalta käytän purkkeja ja laatikoita myös virikkeistämisessä. Saatan työpäivän ajaksi jättää johonkin puolihuolimattomasti kissanruokalaatikon tai maitopurkin, johon olen jemmannut koirannappuloita. Siinä on pennulle (tai Almalle) tekemistä hetkeksi. Mieluummin siivoan paperisilppuosotkua kuin teen pintaremppaa.

On meillä sitten muutakin riesaa pennusta. Se pahus kantelee sukkia. Noutoa en ole vielä onnistunut opettamaan, koska annettaessa se ei ota mitään suuhun. Sen sijaan salaa se käy pöllimässä pyykkikasasta (lähinnä minun) sukkia ja kantelee niitä eteiseen sekä piilottelee niitä eri paikkoihin. Jokin aika sitten sain sen itseteosta kiinni kuono täynnä sukkia hiippailemassa kohti eteistä. Tilanne on ristiriitainen: pitää kehua koiraa, kun se niin hienosti on noutanut, mutta toisaalta pitäisi torua, kun on käynyt sukkavarkaissa. 

Toinen vähän ällömpi varastelukohde on likaiset pikkuhousut, joita se myös mieluusti kantaa pyykkikasasta (niin, meillä on pesukoneen edessä semmonen kasa, mihin niitä likaisia pyykkejä heitellään... Ehkä ongelma ratkeaisi käyttämällä pyykkikoreja, mutta sehän ei ole laiskan ihmisen hommaa...). Pikkuhousuja sitten imeskellään. Yök. 

Eilen oltiin Leidan kanssa pentunäyttelyssä ja aamulla lähdin vähän vauhdilla ja koirantarvikelaatikko jäi lattialle. Illalla kotiin palattaessa en sitä enää muistanut. Tänä aamuna löysin tyhjän laatikon. Lapset löysivät olohuoneesta järsityn hiilitablettipurkin, jonka sisältöäkin oli maisteltu. Onneksi ei sen vaarallisempaa. Purkki on hankittu joskus Almaa odotettaessa eikä sitä oltu ikinä avattu. Toim.huom. Mitkään lapsilukkopurkit eivät pärjää koiran hampaille. 

Juu ja tosiaan Leidan kanssa on käyty parissa pentunäyttelyssä: ensimmäiset Lahdessa pari vkoa sitten, tuomari Joanna Pronin. Leida sai tosi hyvär arvostelut, tasapainoinen pentu, ainoa, missä oli toivomisen varaa oli liikkuminen "liikkuu halutessaan hyvin"... Leida pomppi kuin kenguru ja yritti napata hampailla minun hulmuavista jakunliepeistä kiinni... Tulos 2. sija ja KP. Eilen Helsingissä UMT pentunäyttelyssä Leida sijoittui kolmanneksi, ei KP:tä tällä kertaa. Rakenne kevyt kilpasiskoihin verrattuna, tuomari Perttu Stålberg kehui kuitenkin lihaskuntoa hyväksi. Itse olin tyytyväine. leidan esiintymiseen, vaikkei sitä oltukaan ehditty harjoitella tässä välissä ollenkaan.

Leida on kaiken kaikkiaan helppo motivoida niin kauan kuin ruokaa on tarjolla. Sen huomion saa aina lihapullalla (tai käytännössä millä tahansa herkulla). Aivan toista maata kuik Alma, joka jännittävässä tilanteessa ei suostu syömään mitään. 

Lahden pentunäyttely, kuvat Elli Pehkonen.

No mitäs tänne, kummempia.

Normaalia akkalaumassa eloa.

Riesaa kerrakseen...

Pentu kasvaa korkeutta. Yläkerran rappusissa oleva Alman ruokakuppi ei ole pikkuriiviöltä suojassa, sinne kiivetään vaikka väkisin, heti kun oma kuppi on tyhjennetty tai ihan vaikka ei olisikaan... isojen koirien ruoka on vaan niin paljon parempaa, ilmeisesti. 

Tänään käytiin näytillä eläinlääkärissä, jotta saatiin Bravecto (punkkipulla). Reissu meni hyvin lunkisti, haistoi pöydältä nappulat ja meinasi kiivetä lääkärin pöydälle. Kun ei päässyt otti tirsat sillä aikaa, kun Almaa tutkittiin. 

Eilen Alma siristeli kummallisesti silmiään ja huomasin, että toinen silmä punoittaa pahasti. Aamulla silmä vaikutti olevan kunnossa, mutta koska oltiin joka tapauksessa menossa elkkulääkärille Leidan kanssa, päätin ottaa Almankin mukaan. Alma yllätti myös aloittamalla juoksut 1,5 kk etuajassa. 

Eilen ihmettelin, että mistä on tullut veritiploja lattialle, kunnes tajusin, että Almasta. Tutkin tassut ja mahanaluset, koska peräpää ei minusta näyttänyt mitenkään hirvittävän turvonneelta vielä. Aamuun mennessä nisät olivat jo turvonneet ja peräpääkin alkoi näyttää enemmän juoksuiselta. Kerkisin tietysti jo illan ja yön aikana manata lävitse kaikki kohtutulehdukset ynnä muut, joten tämäkin tsekattiin tänään lääkärissä. Ehkä tämä menee hätävarjelun liioittelun puolelle, mutta ajatus märkäkohdusta ei kyllä kiehdo. 

Alma on nyt siis muutaman viikon liekakuurilla. Muuten on kovinkin reviirisidonnainen, mutta juoksujen aikaan tuppaa karkailemaan. Ajatus seropipennuista ei nyt tähän hätään kiehdo. Taitaa tulla Almalla eteen sterilointi. Päästäisiin molemmat eroon naisten  vaivoista ja riesoista.

Alman aamuylläri

Sitä kääntää vartiksi selkänsä koiran kanssa ja sen jälkeen meneekin loppupäivä mysteeriä selvittäessä. Näin taas tänäaamuna. Päästin koiran pissalle pihalle mennessäni itse vastaavaan puuhaan vessaan, ennen aamulenkkiä. Kohta oli koira oven takana, päästin sisään ja mitä tipahti lattialle: joku karvainen patukka. Siinä hetken silmiä hieroneena totesin sen olevan jonkin elukan käpälä, joka tarkemmassa syynissä paljastui jäniksenkäpäläksi.

MISTÄ LÖYTÄÄ KOIRA VARTISSA JÄNIKSENKÄPÄLÄN? Kysyn vaan. Kukaan naapureista ei ole ilmoittanut kadottaneensa jäniksenkäpälää eikä sen puoleen ole kyllä paistiakaan löytynyt (se olisi ollut kiva ylläri, jänispaisti...)

Kiikutin käpälän pussissa roskapytyn päälle, jos joltakulta on kateissa, saa hakea kotiin....

Juoksut - nimensä veroiset

Täällä ollaan ilakoitu, että juoksut tulee lokakuussa. Vauhti lähtee kiihtymään ja turkki tippuu vauhdissa päältä. Kunnes. Tänä aamuna. Ihan yllättäin ja pyytämättä jäin aamulenkillä tuijottelemaan koiran takapäätä.

Tiedäthän, se tunne kun olet kammennut itsesi väkisin sängystä ylös, tukka seisoo päässä ja järki on pysäkillä, kävelet apaattisena koiran (joka iloisena touhottaa tienposkessa haistellen joka ikisen oravanpapanan) perässä ja jäät tuijottamaan sen hännänalusta. "Onko se aina näyttänyt noin punertavalta? Onko sillä ripuli? Mikä hiisi tuo on...?" Kunnes se järki liikahtaa pysäkiltä ja laskee yhteen karvan irtoamisen tukkoina, lisääntyneen ruokahalun ja oudon peräpään. Vielä ihmetyttää ne punaiset tiplat lattialla lenkin jälkeen. Ei saamari, just eilen pääsin kehumasta naapurin Ridge-Rakastajan isännälle, että ei mitään huolta vielä, ei oo juoksuja mailla halmeilla... No nyt ne sitten on.

Sillä seurauksella, että tänä iltana on ollut aivan tautinen meininki: kenguruhyppyjä eteisessä, vinkuhaukkua ja räyhäystä pihalla olemattomille möröille, pallonjahtausta ja emännänrääkkäystä (tennispalloa ei tuoda luokse vaan tiputetaan portaan alle josta sitä raivokkaasti haukkuen kaivetaan kunnes emännän hermot menee ja peukalo tulee apuun) ja pallo päätyy taas piiloon.

Pöydänkulmalla jäähtymässä ollut huominen ruoka katosi ns. parempiin suihin (oma vika, mitäs jätin, mutta kun melkolailla koko kesä on mennyt ilman isompia ruokavarkauksia!!) ja siinä sivussa neljännespaketti oivariinia. Ratkaisin ylienergisyysongelman ottamalla taas käyttöön vanhan kunnon ruokintamunan, josta riittää hupia niin kauan kuin nappuloita piisaa.

Ja siis kaikki tämä peruslenkityksen päälle, tietysti.

Viimeiset  viikot ovat ilmeisesti menneet vähän varkain, koska olemme olleet etsijäkoira-kurssilla, riittävästi pään vaivaa --> ei hyperaktiivisuus vaivaa.

Toisaalta on tämä ihan hauskaa. Ainakaan ei ole yksikään päivä samanlainen!

Stabyhou-dini

...se tunne, kun palaat kauppareissulta kotiin, odotat koirarynnäkköä, eikä mitään kuulu. ??? Huutelet koiraa, eikä se tule. ??? Kierrät huushollin lävitse, ja toteat, että se ei tosiaankaan ole sisällä. Eikä se ollut pihalla. Ja kyllä, se jäi sisälle, kun lähdin kauppaan, tarkistin itse. (Eräitäkin kertoja muille perheenjäsenille motkottaneena...) Valmistaudut etsintäreissuun ja jostain se juoksee hikihatussa sisään. MISSÄ SE ON OLLUT? JA MITEN SE SINNE PÄÄSI?

Alma jäi satavarmasti istumaan yläkerran portaisiin passipaikalle kun lähdettiin lasten kanssa kauppaan. Ovet lukittiin. Ainoa, mikä jäi auki, oli tuuletusikkuna. Sieltä meidän stabyhou-dini on sitten vääntäytynyt pihalle. En ihan uskonut, että se mahtuisi siitä. Testaisin. Ja näin se tapahtuu: [kuva tulee myöhemmin...]

1. Pää läpi.
2. Oikea olkapää ulos.
3. Vasen olkapää ulos
4. Plop. Muu kroppa tuleekin itsestään
(prosessi muuten muistuttaa synnytystä...)

Voi sentään. Ei tuuleteta. Ja arvatenkin olen mussuttanut tässä pariin kertaan isännälle, että voisko katsoa, että ovet on kiinni ja koira sisällä, kun lähtee johonkin, ettei se sitten tulisi pihalla vastaan kun palaa kotiin....

Ja sitten taas pari sanaa koiran ruokavaliosta, osa X:

- Vadelmat. Suoraan pensaasta. Namnam.

Laama-Lady & Pomponautti

Kevät. Ihanaa kun pellot kuivuu ja sinne pääsee vielä ennen kevätkylvöjä juoksentelmaan. Nautitaan tästä ajasta täysin siemauksin.

Olen pitänyt Almaa reippaana koirana - mitä se onkin - ja jos kohta tiettyjä mieltymyksiä tuhoamiseen (kengät, pehmolelut jne.) on niin Almahan on itse laama verrattuna herra Pomponauttiin! Pomponautti (nimi muutettu) on 5 kk vanha suursnautserin pentu ja Varsin Reipas tapaus.

Hassulta tuntuu, että vuosi sitten Alma oli jotakuinkin samanlainen kuin Pomponautti. Pieni, innokas, höppänä. Verrattuna Pomponauttiin, Alma on aivan laama-lady. Hillitty, hallittu, Neiti. Tottelee jopa.

Vuosi on ollut aikamoinen. Päivääkään emme ole katuneet, vaikka vuosi on ollut monella tapaa ehkä entistäkin hektisempi. Koira vaatii rytmittämään päivää entistä tarkemmin. Mikä on muuttunut? 

Herään joka arkiaamu klo 06.00 viedäkseni Alman ulos. Manaan sitä päivää, kun ajattelin, että perheeseemme sopisi hyvin koira. Kävellessäni ulkona, nähdessäni vuodenaikojen vaihtumisen ympärilläni olen toisaalta myös onnellinen, että näen asioita, joita en muuten huomaisi: pajunkissoja tammikuussa, pakkasessa kimaltavia puunoksia, riemunkirjavia syksyn lehtiä ja kevään ensimmäiset leskenlehdet. Keväinen pakkasaamun tuoksu. Tiedän myös naapurien työajat entistä tarkemmin! 

Koira on sietämätön riesa välillä. Meillä on syöty useat kengät, pehmoleluja, alushousut, kissanruuat, juustot, oivariinit, räsymattoja, kyniä, muovipulloja, koirille tarkoitettuja lelupalloja (eivät kestä muuten mitään!), muovisia paistinlastoja, kalanruokaa ja varmaan aika paljon muutakin, mitä juuri nyt en muista. Olen pohtinut, että suurin syy tälle tuhoamiselle on ehkä kuitenkin minussa: onko minulla riittävästi aikaa koiralle? Leikinkö sen kanssa, koulutanko sitä riittävästi? Tuhovimma nimittäin yltyy yleensä lomien jälkeen ja viikonlopun jälkeen eli silloin, kun olemme töissä, koulussa ja eskarissa. Toisaalta olemme oppineet myös säntillisemmiksi: ei jätetä ruokia pöydille, ei kenkiä lojumaan mihin sattuu. Tekee hyvää boheemille perheellemme. 

Liikunta on minulla lisääntynyt 200% siitä, mitä se oli ennen. Käyn aamulla ”pissalenkin” ja illalla töistä kotiuduttuani toisen pidemmän lenkin. Liikun siis kaksi kertaa päivässä, joskus jopa kolme. Se ei kyllä näy ainakaan vielä vyötäröllä, valitettavasti… 

Lapset ovat oppineet laittamaan tavaroitaan koiran ulottumattomiin. Niitä sitten löytyykin jännittävistä paikoista: kenkiä mm. kirjahyllystä. 

Alussa myös Mies oli innokas lenkittäjä. Minä kävin aamulla, mies illalla. Muistan, kun Katin kanssa juttelimme Club Showssa vuosi sitten, sanoin, että koko perheelle ollaan koiraa etsimässä, mutta kyllähän siinä lopulta niin käy, että se on minun koirani. Ja olin aika oikeassa. 

Nykyään minulla on kolme varjoa kotona: ensin tulee koira, sitten lapset. Oikeastaan koko konkkaronkka ikäjärjestyksessä kulkee perässäni, mihin ikinä satun menemäänkään. Tai ainakin koira. Alma tottelee selkeästi parhaiten minua, toisaalta olen eniten sen kanssa myös tehnyt töitä, käynyt pentukurssilla jne. 

Lapsiin Alma on suhtautunut hyvin, joskin selvästi se pitää lapsia enemmin leikkikavereinaan ja etenkin iltaisin haastaa kavereita leikkiin. Kesällä Alman ollessa vielä pentu se tuppasi näykkimään etenkin nuorimmaistamme housunlahkeesta sillä seurauksella, että legginssit ovat nyt muodikkaan rei’itettyjä. Nyttemmin se on muuttunut kuonolla tökkimiseksi. Lapset ovat olleet hieman arkoja komentamaan Almaa, tai ehkä pikemminkin ei-vakuuttavia. Poikaa koira uskoo selvästi paremmin, mutta pieni tyttömme ei vielä ihan aina muista, miten pitäisi toimia. Lapset kuitenkin pitävät koirasta ja koko ajan, mitä isommaksi Alma tulee, sitä enemmän. 

Perheessämme on ehkä oikeastaan yksi ainoa otus, joka ei koiraa arvosta. Nimittäin vanha kissaherramme. Ne tulevat juttuun parhaiten nukkuessa. Muulloin kissa etsiytyy koiran ulottumattomiin tai antaa kynttä. Alma kovasti haluaisi leikkiä, mutta kissa ei tunnu sitä ymmärtävän. Toisaalta ne ovat uskomaton tehokaksikko päättäessään alkaa hiirijahtiin kahden aikaan yöllä! Eikä niitä pysäytä mikään. Paitsi se hiiri, sitten kun se on hengiltä. 

...Mutta takaisin Pomponauttiin. Olemme siis ryhtyneet Pomponautin virrankatkaisijoiksi. Ja hienosti Ladymme käyttäytyy pennun kanssa. Ja kivasti saa molemmat reilun vartin riehunnalla rauhoittumaan ;D

Ihan vaan pikkunen pentu olen...

;D

Sano AAAAAA!

Alma näyttää pennulle kaapin paikkaa...

 Koira kuulolla ;D

 Joko saa mennä?

Mikä siellä pellossa viipottaa? No hiiru....

Kuuhullu

Viikko sitten oli täysikuu. Sehän näkyi tässä perheessä repaleisina (aamu)yöunina. Hulina alkoi jo pari viikkoa sitten, kun kuu oli vasta nousemassa täyteen loistoonsa. Härökoira oli tavanomaistakin energisempi ja poukkoili sinne tänne ja ikkunasta toiseen ensin lintujen perässä ja sitten tietysti kissan perässä. Itseasiassa jo helmikuussa alkoi kissojen ja lintujen kanssa sekoilu. Sitten tietysti siitä on irronnut karvaa pienen villapaidan verran ja iloisesti eräänä aamuna tallasin pissalätäkköön.

Rajoitettuani päivittäistä liikkumatilaa ja etenkin kun pakkaset on nyt vihdoin hellittäneet, sisälle merkkailu on vähän rauhottunut. Kovien pakkasten aikaan, pari viikkoa sitten, olin jo ihan epätoivoinen. Back to the pentuaika.

No viime viikon täysikuu oli aivan hurjaa. Aamulla ylös 5-6 aikaan räyhäämään kissalle ja keskiviikkoaamuna 05 Alma yritti kaivautua esikoisen rumpusetin alle. Haettuani koiran pois sieltä noin kymmenettä kertaa päätin esitellä bassorummun alustaa, että siellä ei ihan oikeasti ole mitään mörköä, että anna olla jo. Olisi pitänyt uskoa koiraa. Jalkojeni välistä vilisti hiukan tokkurainen hiiri. Ja sitten siitä vilisti koira ja kohta kissa. Ja sen jälkeen ei kukaan enää nukkunut, koska koira ja kissa juoksivat ravia yläkerrassa hiiren perässä, pomppivat legolaatikoissa ja toinen haukkui, toinen naukui.

Siinä vaiheessa,  kun pakenin työmaalle, ei hiiri ollut vielä päässyt hengestään ja hulina jatkui. Ilmeisesti päivän aikana hiiri oli joko päässyt pakenemaan tai vaihtoehtoisesti nitistetty johonkin, koska meno oli vähän rauhoittunut.

Illalla koira oli kohtuullisen rauhallinen, mitä nyt ulvoi ja haukkui pihalla naapurin koirille, mutta simahti kuitenkin aika ajoissa yöunille. Vaihtoi jossain vaiheessa iltaa nukkumapaikkaa ja laskeutui mitä ilmeisemmin mikrokuituliinan päälle, koska mitään muuta järjellistä syytä kauheaan ulinaan en keksinyt. Reppana sai sähköiskun.

Tarkistin juuri, että edelliset juoksut on olleet lokakuun alussa. Voipi olla, että juoksut tekevät myös tuloaan.

Olen ihmetellyt tajutonta väsymystä, mutta nyt kun miettii, että olen koko viime viikon herännyt aamulla reilusti ennen kuutta, Alman ystävällisellä avustuksella, niin ei kait se ihme ole jos vähän väsyttää....

Ja mikä sen Alman herättää? Sekin selvisi viime viikolla. Ei se ole aamuaurinko. Se on se riivatun kissa, joka herää heti kun alkaa sarastaa ja tulee herättelemään muuta perhettä. Eli kissan kun sulkee kellariin niin saa nukkua muukin perhe. Arjen oivalluksia.

Edit 1.4. klo 07.00: Kas, juoksut päällä. Kaivettiin housut kaapista.

Naapurisopua...

Kolasin 100m pitkää pihatietämme viikonloppuna. Naapuri heilahti pihalle :
-Terve!
-Tervepä terve! Mitäs teille?
- No eipä mitään... Mites, onko tuon teidän koiranne maha ollut viimeaikoina sekaisin?
-....?? No ei sen sekaisemmin kuin normaalistikaan, tosin se nyt on harrastanut pihalle kakkimista, että en ole alkanut jätöksiä analysoimaan sen tarkemmin, kuinka niin?
-No ei muuten, kun että panin merkille tässä että se keikkui tuolla meidän lintulaudalla ja söi puolet tinttien talipötköstä...
-!!! No just, sitä se ei olekaan vielä syönyt!! ANTEEKSI KAMALASTI!! Se on vähän vallaton ja tämä meidän aitaprojekti on vähän vielä vaiheessa ... [ym. vuolasta selittelyä ja matelua]
-Juu no ei siinä mitään. Mutta voisikos sen nyt hakea pois tuolta lintulaudalta, lapset haluaisi tulla ulos leikkimään ja eivät kauheasti välittäisi koirasta pihalla...
- ?!?!! TAASKO SE ON SIELLÄ?!? argh! ALMAAAAAAAAAAAAA.... TULE TÄNNE!!

Ja niin kiikutettiin Alma niska-pers -otteella tupaan. Äsken (siis Maanantaina) kurvasin Agrimarkettiin ja ostin 25 m puutarha-aitaa. Hidasteeksi. Nyt on aita tungettu alapäästä lumihankeen ja yläpäästä sidottu narulla sireenipuskaaseen.

Kuvia tuonnempana.

* * *

A little incident with the neighbours 

I was shoveling snow on weekend. The Neighbour stepped on their yard and started chatting. "How's Alma's stomach?" I was like "??? Well, I haven't excactly analyzed her poops lately.. What do you mean?" The Neighbour:"Well, caught her eating seed&lard sausage on our bird feeder! And by the way, our kids don't appreciate her jumping around our yard, they're a bit scared, could you put her on leash?" 

How embarrashed was I! Just thinking about my dog, jumping around bird feeder, eating lard, scaring little children. On Monday I drove to local hardware store and bought 25 m of garden fence, just to slow Alma down a bit. Building real fences will be our biggest project (among others!) next Summer! 

Talviaamuja ja kadonnut maustekakku - Early Winter mornings & mystery of lost cake

Lumi ja pakkanen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden aamuihin. Pilkkosenpimeä kylä näyttää vähän valoisammalta ja ajoittain pärjää jopa ilman otsalamppua. Avaruusolentoliiveistä emme kuitenkaan luovu, ennen kuin aurinko alkaa nousta klo 06.00...

Koira juoksee kuono lumessa haistellen kissojen ja rusakoiden jälkiä sekä etsien kadonneita leluja. Tennispalloja on pihalla varmaankin muovikassillinen (kiitos kaverin, jonka perhe harrastaa tennistä ja ystävällisesti lahjoitti meille pussillisen palloja, jotka koira yksi kerrallaan kantaa jemmaan).

Pihatammi tiistaiaamuna klo 06, ilmassa satelee pieniä lumihiutaleita

Se liikkuu niin nopeasti, ettei kuvauksesta tule mitään.

Taidan toivoa pukilta ensi jouluksi järjestelmäkameraa...

 Joulun alla on ollut yhtä sun toista tärkeää hommaa. Tärkeimpänä on ollut etsiä tonttukaulukset perheen lapsille - ja tietysti koiralle! Olen aina pitänyt ihmisiä, jotka pukevat koiransa hassuihin asuihin ja hattuihin hieman hassahtaneina ja nyt täytyy nöyrtyä ja myöntää auliisti liittyneeni niiden hassahtaneiden ihmisten joukkoon, on se vaan NIIN SÖPÖ ;P

Koska koiran ruokinta tässä talossa on ilmeisesti ala-arvoista

Alma syö tennispalloon tarttunutta lunta... Onneksi ei sentään

keltaista lunta!

 "Joko pääsis sisään? " Alma viihtyy hyvin pihalla

- jopa pysyy omalla pihalla! Kun on aika tulla sisään

se istahtaa rappusille ja haukkuu pari kertaa. 

Näppärästi näin on ihmiset opetettu avaamaan ovi pyydettäessä.

Kadonneiden lelujen metsästystä

Neiti lumiparta <3

Ja sitten se meidän joulumysteeri: Mitä on käynyt maustekakulle? Lapsi voitti arpajaisista maustekakun. Se jäi keittiön pöydälle illalla (VIRHE!). Aamulla siihen ei kukaan kiinnittänyt huomiota. Illalla poika kyseli, että mihin äiti laitoit sen maustekakun, haluaisin sitä maistaa. Siihen vastasin, että en minä sitä mihinkään laittanut, luulin että olit jo syönyt sen kun en sitä missään ole nähnyt.... Totesimme yhdessä, että keittiön pöydältä löytyi kakkualusta ja pussi, mutta EI KAKKUA! 

Olinkin ihmetellyt, miksi Alma oli herännyt haukkumaan pihalle klo 05 sinä aamuna ja kun en riittävän liukkaasti liikkunut, löysin wc:n oven edestä isohkon "yllärin". Siinä sitä siivotessani pohdiskelin, että mitähän se on taas syönyt, en kyllä muista antaneeni mitään erikoista, mikä sekottaisi mahan... Noh, selvisihän sekin sitten. Ei sovi siis jättää maustekakkuja levälleen. Vaikuttaa siltä, että tämä eläin on erityisen viehättynyt mausteisiin ruokiin: curry, maustekakku... - hmm. Menisiköhän koiranruoka yhtä innolla, jos sen maustaisi?

*  *  *

Winter has finally arrived in Finland. Early mornings have been cold and beautiful. Alma seems to enjoy playing in snow. She's tracking cats & rabbits & tries to find all her toys that she has lost in snow. We keep our reflective vests, both Alma&me, since it's pitch black here in the morning & evening when we go outdoors. The Sun rises at 9.00 and sets at 15.00. We're usually out at 6.00 and 18.00.

And about that mystery of lost cake: My son won a spice cake (sort of  bundt cake) from raffle and as it was so late that evening we decided to save it for next day. The next day my son asked where I had put the cake, he'd like to taste it. I said I thought he had already eaten it since I didn't see the cake anywhere... Then we started looking around: there was an empty trade on our kitchen table. I started to think: This morning Alma woke up earlier than usual and wanted out... I didn't move fast from my bed enough and found a smelly greeting from the floor. I wondered, what had I given her since her stomach seemed upset but couldn't figure out anything so I forgot it at the time. Now standing before empty cake tray I suddenly figured out what had happened: Our bottomless dog had eaten the WHOLE CAKE!! It seems that she's fond of spicy dishes (Curry, Spice Cake) -  should I start to seasoning her dogfood?

Today it's our Independence Day, Congratulations Finland 95 years!

Alman niksipirkka: turkin hoito

Meillä on kehitetty hirvittävän kätevä tapa koiran turkin hoitoon. Siinä samalla tulee hoidettua myös viikkosiivous muutenkin huushollissa.

Imuroin eilen. Meillä on keskuspölynimuri ja aina joskus käy niin, että letku (10m) on hyvin solmussa kun aloittaa imurointia. Kun se on kerällä, sitä ei heti huomaa. Jossain vaiheessa imurointia ihmettelee, että miten tämä imuri ei nyt enää yletykään huoneen päästä päähän, kas se onkin solmussa. Ja sitten vaan avataan solmu.

No eilen kävi näin. Imuri päällä, avasin solmua, ihmettelin, että ihan kuin imuri olisi vielä tukkeessa, no ehkä se vetäisi jonkin paperitollon lattialta. Samaan aikaan Alma pyöriskeli jaloissa ja siinä imurinletkua keriessäni ihmettelin, että mihin se letkunpää kesken kaiken katosi, kun sitä ei enää näkynyt missään.

...kunnes. Huomasin, että letkun pää päättyi KOIRAAN! Letku oli siis imaissut koiran hännän ja pehvan jatkona heilui imurinletku ;-D

Siitä sitten napakka nykäisy hämmentyneenä ja letkusta putkahti koiran häntä. Hyvin imuroituna...

Meinasin että mitähän traumoja tästä nyt koiralle aiheutui, mutta vielä mitä. Kohta se oli taas nuuskimassa letkua ja suurin piirtein tunkemassa kuonoaan letkuun. Ehkä meillä hoidetaan turkkia jatkossakin imuroiden...

Koiran ruokinnasta - Feeding your dog

Koiran ruokinta on mielenkiintoista. Koirahan on lihansyöjä (lähde: Wikipedia). Jotkut koirat Barffaavat, toiset vannovat kasvisruuan ja jotkut jopa normaalien koirannappuloiden nimiin. Meidän koira on sekasyöjä. Tähän mennessä on normaalin koiranruuan ohella (ja usein myös sijasta) mennyt hiomapaperia, kenkiä (lukuisia), jauhelihaa, nakkeja, currykastiketta, kalaa (myös ruotoineen, mistä sain pienoisen paniikin), tammenterhoja, kaninpapanoita, kissanruokaa ja nyt viimeisimpänä AKVAARIOKALAN RUUAT! Neiti oli käynyt varkaissa käsilaukullani ja jollain ihmeen ilveellä kiertänyt kalanruokapurkin (jonka mummi oli ystävällisesti lapsille antanut meidän KALOJA varten) auki ja rouskutti tyytyväisenä eteisen lattialla kalanruokaa, kun sain elukan kiinni itse teosta. Ilmeisesti purkissa ei ollut kuin pari ruokalusikallista nappuloita ja niitä jäi vielä jäljellekin. Mielenkiintoista yötä ja jätöksiä (jälleen kerran) odotellessa...

- - -

Feeding your dog is very interesting. There are several different opinions on how your dog should be feeded. According to Wikipedia dogs are in fact carnivores or omnivores. Our Alma is definitely an omnivore. Her diet has been (this far) basic dog food (no advertisement here!), sanding paper, shoes (several different types!), minced meat, sausages & frankfurters, curry, fish (including fish bones that made me panic), acorns, rabbit poo, cat food and now FISH FOOD for aquarium tank fishes!!! She had robbed my hand bag and somehow opened a fish food can that granny gave our kids & was happily scrunching the fish pellets when I caught her! Luckily it wasn't full can!!

Alma the Personal Trainer

Minulla on ollut elämässäni kaksi personal traineria. Ilman että itse olen edes pyytänyt... Ensimmäinen oli armas kämppikseni opiskeluajoilta. Hänen metodinsa olivat lähinnä psykologista (piinausta) treenausta. Tämä toinen on vähän suoraviivaisempi.

Alman vinkit treenaukseen:

"Osa 1: Alkuverryttely.

Tarkkaile treenattavasi elintapoja. Kun huomaat, että treenattava on asettumassa mukavasti television ääreen, esim. sohvalle tai sängylle, on aika aloittaa treenit. Aluksi lämmitellään pienet lihasryhmät. Kun treenattava on selvästi valmiina aloittamaan treenit, siirry aktiivivaiheeseen: tunge kuono treenattavan kainaloon. Treenattava liikahtaa selvästi,  lihakset lämpenevät. Tulet joko saamaan rapsutuksia tai sitten et. Sormet liikkuvat.

Toistetaan pariin kolmeen kertaan.

Kun treenattava näyttää hyytyvän, lisätään kierroksia ja siirrytään lämmittelemään ojentajia. Tarvitset tässä harjoituksessa avuksi esim. tennispallon. Hae pallo!

mmmm.... mutustele palloa. Njam Njam... Heh, Pallo! PALLO! noin se POMPPII!

...ai niin. Treenit! Kun pallo alkaa tuntua sopivan limaiselta, aloitetaan ojentajaharjoitukset. Tehdään samoin, kuin "kuono kainalossa" -harjoitukset, sillä erotuksella, että tungetaan se limainen pallo treenattavan kainaloon. Tästä on tuloksena riemukas kiljahdus, jota siivittää ojentajaharjoitus, jossa pallo LENTÄÄÄÄÄÄÄÄ huoneen toiselle puolelle. Hae pallo ja toista harjoitus. NOIN SE PALLO LENTÄÄ! JEE! Hae pallo ja toista harjoitus.

Toistetaan, kunnes pallo katoaa.

Tässä vaiheessa on syytä antaa treenattavalle palautumisaikaa. Seuraa treenattavan palautumista ja kun alkaa näyttää siltä, että silmät painuvat treenattavalla kiinni, on aika siirtyä KOKOVARTALOTREENIIN!

 Osa 2 : Kokovartalotreeni.

Kokovartalotreenin tarkoituksena on nimensä mukaisesti koko vartalon liikuttaminen. Alkuliikkeeksi käy mainiosti "sätky", jonka vaiheet tässä:

1. Kun treenattavan silmät painuvat kiinni, tunge märkä kieli treenattavan korvaan. Tuloksena "sätky".
2. Kun treenattava kiljuu, toteuta sätkyn vaihe 2. "ranskalainen suudelma" --> kunnon kielimuisku! Tuloksena vielä vähän intensiivisempi "sätky".

Mikäli treenattava ei vielä näiden alutreenienkään jälkeen ymmärrä siirtyä vakavaan treeniasustukseen ja hikijumppavaiheeseen, toista kokovartalotreenin kohtia 1-2. Laske komentavaan ääneen 1-2 (=WUH, WOUH!). Tässä vaiheessa yleensä treenattavasi ymmärtää sinun olevan tosissasi.

Osa 3: Hikitreeni

Varmista, että treenattavasi pukeutuu hikitreeniä varten oikein. Untuvatoppatakki, pipo ja toppahousut on sopiva varustus. Hikitreeni toteutetaan ulkotiloissa. Pinkaise ovelta liikenteeseen niin lujaa kuin pääset ja varmista, että treenattavasi seuraa perässä. Anna hänen ottaa sinut kiinni noin viiden minuutin juoksun jälkeen ja kytkeä lieka välillenne. Pidä lieka jatkuvasti riittävän kireällä, että treenattavasi tulee perässäsi pientä hölkkää. Jos treenattava pysähtyy, esitä itsekin pysähtyväsi, katsahda treenattavaasi varmistaaksesi, että hän on taas valmis hölkkään ja jatka ravia.

Noin puolentoista tunnin jälkeen voit hieman löysätä tahtia, ei sitä itsekään tarvitse koko aikaa täysillä sykkeillä vetää. Tässä vaiheessa alkaa treenattavasi varmasti jo oivaltaa, että Sinä ajattelet vain Hänen parastaan. "

--------------------------------------
I've got two lousy personal trainers in my life. First one was my room mate in the time I was studying my Masters Degree and other one is definitely Alma. First one executed the training by psychological pressure, Alma starts action right away. First she puts her wet nose uner my armpit getting me to scratch her, then she brings a wet, chewed, slimy tennisball again under my armpit. If I don't get the hint, she gives me a big wet "french kiss" (all tongue...) on my ear and finally I have to move from sofa & go for a walk (=run...). She's a slave driver!

Koiranomistajan niksipirkka: juoksuhousut pysyy jalassa nippusiteillä. /Can't really translate this. Something about coping with heat...

No se on sitten Alma tullut nartun ikään. Juoksut alkoi. Ekan kerran vuoto alkoi reilu viikko sitten, sitten se meni ohi ja nyt sitten alkoi toden teolla. Hankin juoksuhousut. Ne  oli liian pienet. Hankin sitten toiset ja kolmannet samalla kertaa, kokoa suurempana.

Kakkoshousuissa ei pysynyt kiinnitysklipsu kiinni. Ne aukesivat alta nanosekunnin ja tippuivat jalasta. Sotku sen mukainen. Juoksuhousut nro. 3 katosivat johonkin, liekö Alma syönyt ne? Sotku sen mukainen. No muutamaan päivään en nyt sitten ole ehtinyt juoksuhousu 4&5 ostoksille eikä huvita olla koko aikaa pesemässä lattioita tmv.

Tänään sain älynväläyksen taas kerran pyöritellessäni juoksuhousuja nro 2 käsissäni. Roudariteippi? No sen se syö kumminkin. Rautalanka? No ei hyvä idea, voi raapia ja muutenkin ei. Mutta sitten välähti. Mikä se on se roudariteipin ohella toinen maailman paras keksintö? No ei ne sukkahousut, niistäkin voisi ehkä juoksuhousut rakentaa ja voisi muuten pysyä jalassakin aika hienosti (testaan ilman muuta jos tämä viimeisin patentti ei toimi).

VAAN! NIPPUSIDE! Tuo sähkömiehen paras ystävä. Tiedättehän, sellainen musta/valkoinen muovinen jutska, mikä pujotetaan lukitusmekanismin läpi ja kiristetään ja siinähän se sitten pysyy maailman tappiin asti. Avot alkoi pöksyt pysyä jaloissa! Nyt sitten katsotaan kauan tätä riemua kestää. Sitten kun tuo saa nuo revittyä jaloista, vaihdan niihin sukkahousuihin. (Just kuulin käyttökokemuksia sukkahousuista  - paras ratkaisu ilmeisesti.)

Mitäs muuta tänne... Olen ymmärtänyt mistä nimitys "juoksut" tulee. Se on harvase päivä kun minä juoksen tien toiselle puolelle naapuriin raahaamaan kuuroa ja sokeaa koiraa kotipihalle. Naapurissahan asuu Paavo. (Saksanmetsästysterrieri)

Työpäivät on sujuneet hyvin, Alma pärjäilee hyvin kotona - niin kauan kun riittää kenkiä järsittäväksi. Mun kengät on ehdottomia suosikkeja. Uusimmat syksykengät - vietävä suutariin, jos se keksisi, mitä tehdä sille järsitylle ylälaidalle. Vanhat lenkkarit, kantakuppi syöty. Superlon ei muuten sula koiran suolistossa, onneksi se on pureskeltu pieneksi muhjuksi. Ne olikin menossa roskiin. Mutta. Sitten paloi käämi. MUN PIKKUJOULUKENGÄT! Ei ne korkkarit täydelliset olleet, mutta pitkän etsinnän tulos. No toinen niistä on nyt järsitty. Oma vika. Olivat siinä korissa, mikä oli menossa vinttiin. Siitä se nappasi sen.

Kun sitten olin pelastanut perheen kengät koiran ulottumattomiin, joutui uhriksi pojan lippalakki. Se oli jo kesällä saanut vähän Alman vintage-käsittelyä (tiedättehän, sellaisia rispaantuneita lakkeja myydään kovaan hintaan), mutta nyt se on kyllä NIIN vintage, että ei enää kelpaa lapselle. No en voi kyllä vaatia, että pitäisi päässä lakkia, josta puuttuu puolet lippaa ja "hikinauhaa"...

Mutta muutenhan se on ihan lutuinen neiti. Käytiin koirakoulussa ja opittiin hyödyllisiä taitoja. Ne Alma osaa ihan hyvin SISÄLLÄ TALOSSA, mutta kissojen ja paavojen lähettyvillä unohtuu kaikki hihnassa kävelyt, luoksetulot ja paikallaanolot.

Sen sijaan (tennispallojen) noudon se on hoksannut ihan kiitettävästi. Tassua oppi antamaan 15 minuutissa. Mutta paljon on vielä opittavaa, puolin ja toisin.

(puoli tuntia mennyt ja juoksuhousut edelleen jalassa!)

Alma got her first heat. I've been struggling with these pants: first ones were too small. Second ones didn't stay on. Third ones got lost. Finally I managed to repair pants no. 2 with cable tie (you know, plastic tie that electricians use to fix anything). Now it seems that Alma can keep the pants on... We'll see. 

She's doing small mischief every day: eating my shoes (3 pair already!!) and when I finally saved our shoes, Alma found my son's baseball cap & ate that. Luckily we're having autumn and my son can wear skiing cap now, baseball cap is too cold for ears now! I keep convincing me she'll start behave as soon as she grows up... [buhahahahah]

One big problem is that she's started to run to our neighbours' yard. There lives Paavo, Deutscher Jagdterrier (male). I can't leave her on her own at all. There will be a big project with building fences on our garden next Summer!

"Ihana Alma", sanoi Kati.

Usein kysytään, mitä se Alma on meillä tuhonnut. No sanomalehti- ja talouspaperisilpun lisäksi yhdet kengät, maistellut useita oikean jalan crokseja, pissinyt ja kakkinut melkein joka huoneeseen ainakin kerran (etenkin sadepäivinä..), eikä sitten oikeastaan mitään sen tavattomampaa, paitsi sen yhden Barbien amputoi. Kunnes...


"Lovely Alma" said Kati. Little did she know... People usually ask what has Alma destroyed in our house. Nothing much, newspapers, one pair of shoes, a Barbie doll and couple of right-foot Crocks slippers. Until...

Meillä siis tehdään vähän remppaa. We're renovating the house.