Kootut riesat

LÄBlogi päivittyy huomattavasti hitaammin kuin Alman pentuaikana. Vähän sama ilmiö kuin lasten vauvakirjojen kanssa. Esikoisen kanssa kirjoitetaan pienimmätkin yksityiskohdat, kuopuksen kohdalla havahtuu jossain vaiheessa siihen, ettei vauvakirjaa juuri ole tullut päiviteltyä.

Tänään Leida on 7kk vanha. Vauva-aika on hujahtanut vauhdilla. Tietyllä tapaa on ollut helpompaa kuin Alman kanssa, koska suuri osa pennun energiasta kohdistuu toiseen koiraan. Alman kanssa ihminen oli leikkikaveri. Virtoja ei tarvitse erikseen lähteä ottamaan pois vaan koirat voi heittää pihalle riehumaan keskenään. 

Koirien tuhotyöt on olleet viimeaikoina keskustelun aiheena kun samanikäisten stabypentujen omistajat ovat tavanneet. Kyytiä on saaneet mm. Jalkalistat, sängynjalat ja nahkasohvat. Ei onneksi meillä. Alman pentuaikana kirjoittelin listaa tuhotöistä. Meni mm. useammat kengät. Leidan kohdalla voisi nyt koota ensimmäisen puolen vuoden ajalta tuhot: Ensinnäkin on todettava, että Alman pentuajasta viisastuneena kengät on meillä pidetty visusti pennun ulottumattomissa, joten ne ovat saaneet olla aika rauhassa ja uskaltaa jopa jättää kengät lattialle, ilman, että niihin kajotaan. 

Kyytiä sen sijaan ovat saaneet pahvilaatikot. Meillä kerätään esim. kissanruokalaatikoita puulieden eteen poltettavaksi. Siitä on kätevä varastaa laatikoita ja järsiä ja silputa niitä. Usein eteinen onkin meillä kuin paperisilppurin jäljiltä, kun Leida on tuhonnut milloin mitäkin pahvia. Viime viikkoina se on lähtenyt varastamaan myös mm. piimä- ja maitopurkkeja. Toisaalta käytän purkkeja ja laatikoita myös virikkeistämisessä. Saatan työpäivän ajaksi jättää johonkin puolihuolimattomasti kissanruokalaatikon tai maitopurkin, johon olen jemmannut koirannappuloita. Siinä on pennulle (tai Almalle) tekemistä hetkeksi. Mieluummin siivoan paperisilppuosotkua kuin teen pintaremppaa.

On meillä sitten muutakin riesaa pennusta. Se pahus kantelee sukkia. Noutoa en ole vielä onnistunut opettamaan, koska annettaessa se ei ota mitään suuhun. Sen sijaan salaa se käy pöllimässä pyykkikasasta (lähinnä minun) sukkia ja kantelee niitä eteiseen sekä piilottelee niitä eri paikkoihin. Jokin aika sitten sain sen itseteosta kiinni kuono täynnä sukkia hiippailemassa kohti eteistä. Tilanne on ristiriitainen: pitää kehua koiraa, kun se niin hienosti on noutanut, mutta toisaalta pitäisi torua, kun on käynyt sukkavarkaissa. 

Toinen vähän ällömpi varastelukohde on likaiset pikkuhousut, joita se myös mieluusti kantaa pyykkikasasta (niin, meillä on pesukoneen edessä semmonen kasa, mihin niitä likaisia pyykkejä heitellään... Ehkä ongelma ratkeaisi käyttämällä pyykkikoreja, mutta sehän ei ole laiskan ihmisen hommaa...). Pikkuhousuja sitten imeskellään. Yök. 

Eilen oltiin Leidan kanssa pentunäyttelyssä ja aamulla lähdin vähän vauhdilla ja koirantarvikelaatikko jäi lattialle. Illalla kotiin palattaessa en sitä enää muistanut. Tänä aamuna löysin tyhjän laatikon. Lapset löysivät olohuoneesta järsityn hiilitablettipurkin, jonka sisältöäkin oli maisteltu. Onneksi ei sen vaarallisempaa. Purkki on hankittu joskus Almaa odotettaessa eikä sitä oltu ikinä avattu. Toim.huom. Mitkään lapsilukkopurkit eivät pärjää koiran hampaille. 

Juu ja tosiaan Leidan kanssa on käyty parissa pentunäyttelyssä: ensimmäiset Lahdessa pari vkoa sitten, tuomari Joanna Pronin. Leida sai tosi hyvär arvostelut, tasapainoinen pentu, ainoa, missä oli toivomisen varaa oli liikkuminen "liikkuu halutessaan hyvin"... Leida pomppi kuin kenguru ja yritti napata hampailla minun hulmuavista jakunliepeistä kiinni... Tulos 2. sija ja KP. Eilen Helsingissä UMT pentunäyttelyssä Leida sijoittui kolmanneksi, ei KP:tä tällä kertaa. Rakenne kevyt kilpasiskoihin verrattuna, tuomari Perttu Stålberg kehui kuitenkin lihaskuntoa hyväksi. Itse olin tyytyväine. leidan esiintymiseen, vaikkei sitä oltukaan ehditty harjoitella tässä välissä ollenkaan.

Leida on kaiken kaikkiaan helppo motivoida niin kauan kuin ruokaa on tarjolla. Sen huomion saa aina lihapullalla (tai käytännössä millä tahansa herkulla). Aivan toista maata kuik Alma, joka jännittävässä tilanteessa ei suostu syömään mitään. 

Lahden pentunäyttely, kuvat Elli Pehkonen.

No mitäs tänne, kummempia.

Normaalia akkalaumassa eloa.

Ei tähän nyt keksi mitään kuvaavaa otsikkoa...

Näköjään kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa tuli päivitettyä blogia. Ei tässä vaan ehdi. Taloremppa on hissukseen työn alla ja kaksi koiraa totta tosiaan vie kaksinverroin aikaa, joka tuntuu lentävän siivillä, etenkin kesälomien jälkeen.

Pentu kasvaa. Se on jotenkin tosi erilainen kuin Alma, niin pentuna kuin koirana. Rohkea ja reipas pentu, joka ei pienistä hätkähdä (paukkua ei oikeen ole vielä kokeiltu, mutta ei ollut ukkosesta ainakaan millänsäkään). Hihnassa kulkemista ei oikeastaan ole tarvinut edes opettaa, se vaan kulkee. Ehkä se on ottanut mallia Almalta, joka nykyään kulkee tosi hienosti hihnassa. Toista se oli pentuaikana, kun käsi sojossa sai kulkea kylää ympäri vetojuhdan perässä. Tosin Leida on vasta 5kk että pahin on vielä edessä. Pahoja tapoja Leida on oppinut myös Almalta, kuten ihmisiä vasten hyppiminen ja autoja vasten hyppiminen. 

Sen sijaan peruskäytöstavat ja mukana kulkeminen sujuu aivan mallikkaasti. Siinä missä Alma oli pentukoulussa aikanaan ihan hepulissa eikä malttanut häiriöiden keskellä keskittyä mihinkään, Leida keskittyy todella hienosti etenkin nälkäisenä. Melkein mikä tahansa kelpaa (ruoka)palkaksi, Alman kanssa melkein mikään ei kelvannut. Tosin Leidan kanssa olen nyt jättänyt ennen pentukoulua ruuan väliin ja Leida saa ruuan (vaihdellen nappuloita/broilerinsydäntä) käytännössä palkaksi työskentelystä. 

Elokuun puolivälissä meillä oli hulinaviikonloppu, kun Kotkassa oli Kotkan Ruusu -näyttely. Alman kanssa osallistuttiin näyttelyyn ja yllättäin Alma oli ROP. Ryhmäkehissä ei sitten sijoitusta herunut, mutta viis siitä. ROP oli oikeastaan se salainen haave minulla, mutta en ikipäivänä uskonut sitä koskaan Alman kanssa saavuttavani, sen verran haastavaa itselle on ollut opetella näyttelyesittämistä ja toisaalta saada koira yhteistyöhön ja kolmanneksi olla itse jännittämättä kehässä. Uskomatonta, miten kipsiin itse menen kehässä.  

Leidan ja Leidan isän omistaja, Leidan isä Chili ja saman perheen kaksi muuta urosta (toinen pentu) tulivat meille ko. viikonlopuksi ja hulinaa riitti. Aluksi Alma oli vähän närkästynyt, että uroksia pyörii pitkin pihaa, mutta pikkuhiljaa tottui tilanteeseen. Lauantaina meille pärähti kylille tutut poikapennut Väpä & VIlho ja Väpän kasvattaja Aila (ks. Frisian Gem) kooiker Vonnen kanssa. 8 koiraa sinkoili parhaimmillaan pihalla. 

Vieraitten lähdettyä tehtiin koirien kanssa metsälenkki, jonka seurauksena nypittiin yli kymmenen juoksentelevaa punkkia koirista ja kaksi meikäläisestä. Hyi!!

Näyttelypäivä oli aurinkoinen ja sää mitä mahtavin. Leida oli mukana näyttelyalueella "turistina" mikä sujuikin Katariinanpuistossa ulkonäyttelyssä hienosti, pääsi vähän tutustumaan hulinaan. Juuri oli mennyt rokotusten varoaika umpeen. Sen sijaan kaveri & Vilhon veli, joka on pari viikkoa nuorempi, ei päässyt alueelle. Isäntä jäi autoon koiravahdiksi, rispektit hänelle!

Näyttelyssä esitin Leidan isän (ja hösäämiseksi se meni, kun jännitin ihan tuhottomasti), ERI kuitenkin, Alman kisaparina narttukehässä oli sisko-Nella ja sitten PU oli Hollannin muotovalio Frodo. Alma sai hyvät arvostelut kommentilla  "tänään kesäkarvassa" (sitähän tuomari ei tiennyt, että Alman tapauksessa karva on ympärivuotinen...).

Nyt siis on pikkuhiljaa palattu arkeen. Tai ainakin melkein... Almallahan on sitten TAAS valeraskaus. Maitoa pukkaa, jahtaa yökaudet mörköjä tai sitten läähättää sängyn vieressä. Viikko sitten käytiin silmätarkissa ja silmissä todettiin pistemäistä kaihia. Nämä kaikki yhdessä itseasiassa ovat vahvistaneet päätöstäni, että vien Alman nyt syksyllä steriloitavaksi. Sen verran tiheällä aikavälillä on nyt juoksut olleet ja rankka valeraskaus nyt jo kahteen kertaan saman vuoden sisällä on pienelle koiran nupille aika paljon, saatikka sitten meille ihmisille. Almaa ei kuitenkaan jalostukseen tulla käyttämään. Josko treenaaminenkin sitten alkaisi olla tasaisempaa: nyt mennään juoksukierron mukaan; ennen juoksuja innokasta tekemistä, juoksujen jälkeen EVVK vaihe ja näin valeraskausvaiheessa intoa tekemiseen löytyy, mutta keskittymiskykyä ja tarkkuutta sitten taas ei... Toisaalta itse alan jo osata ehkä ennustaa koiran mielentilaa...

Viime viikonloppuna käytiin näyttelyharkoissa ja pentutapaamisessa (isoilla koirilla ryyditettynä) ja huh, että oli vilskettä ja huisketta!! 

Riprap... ROP!!!!!!

Coastal Stars Amazing Almaas tänään Kotkan Ruusussa AVO-ERI AVK1 PN1 SA ROP SERT CACIB !!!

Viikonloppu oli ihan huikeaa hulinaa ja muutenkin mahtava, nyt pitää toipua. Tarinaa myöhemmin.

Pentuhulinaa

Aika kirjaimellisesti tämä kesä on ollut pentuhulinaa, enemmän tai vähemmän pennun ehdoilla elämistä. Alman kanssa on nautittu aikuisten lähes yöllisistä lenkeistä kun koko talo on saatu ensin nukkumaan.

On käyty mökillä, Hämeessä ja Pirkanmaalla ja kotosalla treenailtu ihan perusjuttuja. Alman kanssa rally-tokoiltu oman höntsäporukan kanssa. Pennulle Alma alkaa pikkuhiljaa lämmetä, pentu saa nukkua melkein Alman vieressä. Sen sijaan muita reviirille tulevia koiria Alma on alkanut vähän karsastaa. Liekö kolmen vuoden aikana tottunut vähän turhan rauhaisaan elämään, nyt sitten kertalaakista on sekoitettu madamen päiväjärjestykset. 

Sen sijaan vanha kissaherramme ei jostain syystä ole ollut moksiskaan pennusta. Almalle se aikoinaan sähisi kuukauden päivät, ennen kuin tottui ja Malvaa se karttaa. Sen sijaan Leidaa kissa ei väistä, ei sähise, ei oikeastaa noteeraa mitenkään. Toisaalta Leidakin on jättänyt kissan täysin rauhaan, liikkuva kissa vähän kiinnostaa, mutta muuten ei. 

Stabypojat Vilho ja Väpä on käyneet meillä leikkimässä ja eilen Vilho oli päivähoidossa. Pennuilla oli vauhdikas päivä! Leida nukahti melkein heti Vilhon lähdettyä kotiin ja nukkui aamuun asti. Puoli kuudelta vasta ensimmäinen vessakeikka!

Lomaa ei ole pitkälti jäljellä. Vielä on edessä pennun totuttamista yksinoloon (sitä on vähän harjoiteltu) ja perustottelevaisuutta.

Vilho&Leida

Vilho&Leida

Penturallia...

Tämän kanssa Alma jopa leikkii pennun kanssa, lähinnä niin, että nappaa pallosta kiinni ja pentu toisesta päästä, yrittäessään varastaa lelua Almalta...

Alma pysyy passissa (=tuijottaa tennispalloa transsissa) vaikka mitä tapahtuisi ympärillä...

Touhukkaan päivän jälkeen tulee uni

 Periskooppi pystyssä viljapellossa

 Jonkun on vahdittava grilliä...

Tyttöjen iltahulinat

 Ihanaa... se penska nukkuu ja mä oon täällä 

 Seisotuspönötyksen harjoittelua

Chili-iskä

Leidassa on paljon samaa kuin isässään :)

Vauhdikas kesäkuu

Kesäkuu on ollut perheessä vauhdikas. Kesää oli suunniteltu jo paljon aiemmin kun edes tiedettiin, että tänä kesänä meille putkahtaa uusi perheenjäsen. Pentu onkin saanut vähän aiottua vauhdikkaamman sosiaalistamisrupeaman tähän heti alkuun. Jos tästä on mitään pääteltävissä, niin pentu sopeutuu mainiosti tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Juhannus vietettiin vesillä. Juhannusaaton pentu vietti rannalla riekkuen, juhannuspäivä sujui suurimmaksi osaksi syöden ja nukkuen (sen verran rankkaa oli uusi kokemus pennulle) ja sunnuntaina taas maistui touhuaminen saarenkallioilla, keltiäiset vain vähän riesasivat.

Lähiseudulle on siunaantunut myös Frisian Gemin ja Sinisuven poikapennut Vilho ja 

Väpä, joiden kanssa pentutreffattiin heti juhannuksen jälkeen. Etenkin Vilhosta Leida löysi kovan painikaverin. Vilho on pari viikkoa Leidaa nuorempi, mutta kooltaan melkeimpä isompi ja innokas painimies ja tykkää näköjään myös köydenvedosta. 

Väpä hiukan karsasti Leidan suorasukaists tapaa ottaa kontaktia, mutta hetken tarkkailun jälkeen myös Väpän kanssa leikit lähtivät sujumaan. 

Sukulaisperheeseen muutti lapinporokoiranpentu Kosti, jota käytiin yhtenä iltana pikaisesti moikkaamassa, Kosti kuukautta nuorempana kuin Leida ei ihan myöskään heti tykännyt Leidan tavasta lähteä riehuntaleikkeihin, mutta pian nämäkin löysivät yhteisen leikin. Kavereita siis ympärillä riittää. Isompia koiria ei hirveästi olla tavattu, Malva on nyt ollut viikonloppuna meillä hoidossa ja tykkää kovasti leikkiä Leidan kanssa ja päin vastoin. Selvästi Leida käyttää pentulisenssiään isompien kanssa, haukku on hyvin erilaista pienten poikien kanssa painiessa ja taas Malvan kanssa leikkiessä. Alma on saanut siis nyt viikonloppuna viettää vähän vapaata, kun kuvioissa on ollut leikkitäti.

Ensi viikolla lähdetään Leidan kanssa vähän tutustumaan lähiympäristöön lenkkeillen: moottoritien ylittävä silta on ohjelmistossa. Hihnassa kulkemista on harjoiteltu aamuisin pienellä kierroksella ja se sujuu jo aika mallikkaasti. Samoin istuminen ja oman nimen tunnistaminen. Alma on innokas treenaamaan yhdessä Leidan kanssa perusjuttujs, lähinnä makupalojen toivossa :) 

Leida 10 vkoa

Sääriähän tältä neidiltä ei puutu...

Alma uskaltautui jopa hakemaan vedestä frisbeetä

Uitettu koira

Väpä

Vilho & Leida

Kosti ja Leida

Riesaa kerrakseen...

Pentu kasvaa korkeutta. Yläkerran rappusissa oleva Alman ruokakuppi ei ole pikkuriiviöltä suojassa, sinne kiivetään vaikka väkisin, heti kun oma kuppi on tyhjennetty tai ihan vaikka ei olisikaan... isojen koirien ruoka on vaan niin paljon parempaa, ilmeisesti. 

Tänään käytiin näytillä eläinlääkärissä, jotta saatiin Bravecto (punkkipulla). Reissu meni hyvin lunkisti, haistoi pöydältä nappulat ja meinasi kiivetä lääkärin pöydälle. Kun ei päässyt otti tirsat sillä aikaa, kun Almaa tutkittiin. 

Eilen Alma siristeli kummallisesti silmiään ja huomasin, että toinen silmä punoittaa pahasti. Aamulla silmä vaikutti olevan kunnossa, mutta koska oltiin joka tapauksessa menossa elkkulääkärille Leidan kanssa, päätin ottaa Almankin mukaan. Alma yllätti myös aloittamalla juoksut 1,5 kk etuajassa. 

Eilen ihmettelin, että mistä on tullut veritiploja lattialle, kunnes tajusin, että Almasta. Tutkin tassut ja mahanaluset, koska peräpää ei minusta näyttänyt mitenkään hirvittävän turvonneelta vielä. Aamuun mennessä nisät olivat jo turvonneet ja peräpääkin alkoi näyttää enemmän juoksuiselta. Kerkisin tietysti jo illan ja yön aikana manata lävitse kaikki kohtutulehdukset ynnä muut, joten tämäkin tsekattiin tänään lääkärissä. Ehkä tämä menee hätävarjelun liioittelun puolelle, mutta ajatus märkäkohdusta ei kyllä kiehdo. 

Alma on nyt siis muutaman viikon liekakuurilla. Muuten on kovinkin reviirisidonnainen, mutta juoksujen aikaan tuppaa karkailemaan. Ajatus seropipennuista ei nyt tähän hätään kiehdo. Taitaa tulla Almalla eteen sterilointi. Päästäisiin molemmat eroon naisten  vaivoista ja riesoista.

Viikko pentuelämää takana

Hirvittävän nopeasti on mennyt kulunut viikko. Leida tuli eilen jo 9 vkoa. On käyty töissä ajelemassa hissillä, tutututtu naapurin Peppiin (ensimmäinen yritys ei mennyt hyvin, oli Pepin ruoka-aika ja teki selväksi, mitä mieltä on tunkeilijoista pihapiirissä, toisella kertaa meni hienosti. Leida nuuski ja häntä heilui.). Heppaa on haisteltu kaukaa, kissasta ei ole moksiskaan eikä ihme kyllä kissa noteeraa Leidaa mitenkään!

Eilen vähän käytiin katselemassa isoja noutajia niiden tiistaitreeneissä ja leikittiin parin kivan lapsen kanssa, Leida oli kuin kotonaan. Imuri ei häirinnyt päiväunia eikä sirkkelikään hätkähdyttänyt. Varovaisen tyytyväinen olen tällä hetkellä neitoseen... Ja hei, mikä parasta, ne kynnet tosiaan on vaaleat!!! Alman mustien kanssa onkin harjoiteltu ihan riittämiin...

Von Willebrantin testitulos tuli viime viikolla ja Leida on vwd vapaa! 

Pentu on reipas, utelias ja viipottaa innoissan pitkin pihaa tutkimassa ja haistelemassa. Alma on ihan nyt lähipäivinä alkanut osoittaa enemmän merkkejä mm. pennun suojelemisesta, seuraa pentua katseellaan ja tarvittaessa vähän murahtaa liian tuttavallisille tyypeille (Malva-parka sai viikonloppuna vähän kyytiä...). Alma leikkii pennun kanssa, antaa nujuttaa itseään eikä pakene paikalta, mutta selvästi leikissä on "tätimäinen" sävy, eli osoittaa elkein selvästi olevansa se joka määrää. Leida ei sitä kylläkään ihan purematta niele. Alman peti on käytännössä muuttunut Leidan pediksi ja Alma on ottanut Leidalle tarkoitetun pedin itselleen. Leida saa nukkua samassa huoneessa, jopa puolen metrin päässä Almasta, mutta ei missään tapauksessa tulla kylkeen kiinni, pentu toki yrittää hivuttautua, mutta siinä kohtaa Alma murisee. 

Hihnassa kulkemista on nyt parina aamuna harjoiteltu meidän aamulenkillä: postilaatikoille ja takakautta ympäri. Leida kulkee osan matkaa itse, osan matkaa olen kantanut. Alma viipottaa omia polkujaan, sillä on tietty rutiini ja paikat jotka se käy aamulenkillä tsekkaamassa. Leida on aika säännöllinen, syö, tekee tarpeensa, leikkii, nukkuu aika samaa rytmiä päivästä toiseen. Sisälle on vahinkoja muutaman kerran tullut, mutta ne on tulleet silloin, kun en ole itse ollut kärppänä avaamassa pennulle ulko-ovea (eli tietysti jonkun muun vahtivuorolla.... :P) 

Hiivatin riesat!

... ja nyt en puhu pennusta :D Muutamassa päivässä pentu vaikuttaa kotiutuneen. Olemme olleet töissä, jossa maanantai menikin nukkuessa, taisi olla aika rankka viikonloppu Leidalle. Alma suhtautuu pentuun melko välinpitämättömästi. Yritti lauantai-iltana kertoa pennulle säännöistään ("muitten koirien ei sitten oo ollut tapana tulla MUN pedille makoilemaan, tai tulee lähtö"). Leida suurinpiirtein totesi, että älä akka jaksa jäkättää ja Alma on siis siitä lähtien viettänyt yöt yläkerran rappusissa ja Leida melkolailla Alman pedillä leveässä X-asennossa...

Yläkerran rappuset on siitä hankala paikka nukkua, että siinä on pakko päivystää, mitä tapahtuu ikkunan takana. Niistä tapahtumista on pakko tietysti raportoida hyvinkin äänekkäästi. Tästähän seuraa, että emäntä hyppää pihalla klo 02, 03 ja sitten klo 04 toteaa vähemmän ystävällisesti että nyt kuono umpeen, nukutaan!!!

Viime yönä pihalla oli ihan mahdoton kakofoniakonsertti: varmaankin joka ikinen kulmakunnan lintulaji oli kerääntynyt laulelemaan.  Eipä ihme, ettei Alma saanut unta. Ei kyllä kukaan muukaan täällä... (tai no koko muu perhe paitsi emäntä ja pentu...) 

Joko olen itse jotenkin kehittynyt pennunhoitajana tai sitten Leida on säntillisempi tapaus kuin Alma, mutta neiti syö, nukkuu, toimittaa vatsansa ja leikkii melko säntillisesti tietyin väliajoin. Pissatkin tulee pääsääntöisesti ulos ja vannon, että tänään se teki pissat käskystä työpaikan nurmikolle (meinasi lähteä perääni autonpaksille, kun nostin pennun ensin nurmikolle, mutta sitten kääntyi takaisin pissille, kun kehoitin menemään...) o.O 

Tykkää järsiä isännän lattialle jättämiä vaatekappaleita.