Näytetään tekstit, joissa on tunniste kylillä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kylillä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. syyskuuta 2015

Ei tähän nyt keksi mitään kuvaavaa otsikkoa...

Näköjään kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa tuli päivitettyä blogia. Ei tässä vaan ehdi. Taloremppa on hissukseen työn alla ja kaksi koiraa totta tosiaan vie kaksinverroin aikaa, joka tuntuu lentävän siivillä, etenkin kesälomien jälkeen.

Pentu kasvaa. Se on jotenkin tosi erilainen kuin Alma, niin pentuna kuin koirana. Rohkea ja reipas pentu, joka ei pienistä hätkähdä (paukkua ei oikeen ole vielä kokeiltu, mutta ei ollut ukkosesta ainakaan millänsäkään). Hihnassa kulkemista ei oikeastaan ole tarvinut edes opettaa, se vaan kulkee. Ehkä se on ottanut mallia Almalta, joka nykyään kulkee tosi hienosti hihnassa. Toista se oli pentuaikana, kun käsi sojossa sai kulkea kylää ympäri vetojuhdan perässä. Tosin Leida on vasta 5kk että pahin on vielä edessä. Pahoja tapoja Leida on oppinut myös Almalta, kuten ihmisiä vasten hyppiminen ja autoja vasten hyppiminen. 

Sen sijaan peruskäytöstavat ja mukana kulkeminen sujuu aivan mallikkaasti. Siinä missä Alma oli pentukoulussa aikanaan ihan hepulissa eikä malttanut häiriöiden keskellä keskittyä mihinkään, Leida keskittyy todella hienosti etenkin nälkäisenä. Melkein mikä tahansa kelpaa (ruoka)palkaksi, Alman kanssa melkein mikään ei kelvannut. Tosin Leidan kanssa olen nyt jättänyt ennen pentukoulua ruuan väliin ja Leida saa ruuan (vaihdellen nappuloita/broilerinsydäntä) käytännössä palkaksi työskentelystä. 

Elokuun puolivälissä meillä oli hulinaviikonloppu, kun Kotkassa oli Kotkan Ruusu -näyttely. Alman kanssa osallistuttiin näyttelyyn ja yllättäin Alma oli ROP. Ryhmäkehissä ei sitten sijoitusta herunut, mutta viis siitä. ROP oli oikeastaan se salainen haave minulla, mutta en ikipäivänä uskonut sitä koskaan Alman kanssa saavuttavani, sen verran haastavaa itselle on ollut opetella näyttelyesittämistä ja toisaalta saada koira yhteistyöhön ja kolmanneksi olla itse jännittämättä kehässä. Uskomatonta, miten kipsiin itse menen kehässä.  

Leidan ja Leidan isän omistaja, Leidan isä Chili ja saman perheen kaksi muuta urosta (toinen pentu) tulivat meille ko. viikonlopuksi ja hulinaa riitti. Aluksi Alma oli vähän närkästynyt, että uroksia pyörii pitkin pihaa, mutta pikkuhiljaa tottui tilanteeseen. Lauantaina meille pärähti kylille tutut poikapennut Väpä & VIlho ja Väpän kasvattaja Aila (ks. Frisian Gem) kooiker Vonnen kanssa. 8 koiraa sinkoili parhaimmillaan pihalla. 

Vieraitten lähdettyä tehtiin koirien kanssa metsälenkki, jonka seurauksena nypittiin yli kymmenen juoksentelevaa punkkia koirista ja kaksi meikäläisestä. Hyi!!

Näyttelypäivä oli aurinkoinen ja sää mitä mahtavin. Leida oli mukana näyttelyalueella "turistina" mikä sujuikin Katariinanpuistossa ulkonäyttelyssä hienosti, pääsi vähän tutustumaan hulinaan. Juuri oli mennyt rokotusten varoaika umpeen. Sen sijaan kaveri & Vilhon veli, joka on pari viikkoa nuorempi, ei päässyt alueelle. Isäntä jäi autoon koiravahdiksi, rispektit hänelle!

Näyttelyssä esitin Leidan isän (ja hösäämiseksi se meni, kun jännitin ihan tuhottomasti), ERI kuitenkin, Alman kisaparina narttukehässä oli sisko-Nella ja sitten PU oli Hollannin muotovalio Frodo. Alma sai hyvät arvostelut kommentilla  "tänään kesäkarvassa" (sitähän tuomari ei tiennyt, että Alman tapauksessa karva on ympärivuotinen...).

Nyt siis on pikkuhiljaa palattu arkeen. Tai ainakin melkein... Almallahan on sitten TAAS valeraskaus. Maitoa pukkaa, jahtaa yökaudet mörköjä tai sitten läähättää sängyn vieressä. Viikko sitten käytiin silmätarkissa ja silmissä todettiin pistemäistä kaihia. Nämä kaikki yhdessä itseasiassa ovat vahvistaneet päätöstäni, että vien Alman nyt syksyllä steriloitavaksi. Sen verran tiheällä aikavälillä on nyt juoksut olleet ja rankka valeraskaus nyt jo kahteen kertaan saman vuoden sisällä on pienelle koiran nupille aika paljon, saatikka sitten meille ihmisille. Almaa ei kuitenkaan jalostukseen tulla käyttämään. Josko treenaaminenkin sitten alkaisi olla tasaisempaa: nyt mennään juoksukierron mukaan; ennen juoksuja innokasta tekemistä, juoksujen jälkeen EVVK vaihe ja näin valeraskausvaiheessa intoa tekemiseen löytyy, mutta keskittymiskykyä ja tarkkuutta sitten taas ei... Toisaalta itse alan jo osata ehkä ennustaa koiran mielentilaa...

Viime viikonloppuna käytiin näyttelyharkoissa ja pentutapaamisessa (isoilla koirilla ryyditettynä) ja huh, että oli vilskettä ja huisketta!! 










maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pentuhulinaa

Aika kirjaimellisesti tämä kesä on ollut pentuhulinaa, enemmän tai vähemmän pennun ehdoilla elämistä. Alman kanssa on nautittu aikuisten lähes yöllisistä lenkeistä kun koko talo on saatu ensin nukkumaan.

On käyty mökillä, Hämeessä ja Pirkanmaalla ja kotosalla treenailtu ihan perusjuttuja. Alman kanssa rally-tokoiltu oman höntsäporukan kanssa. Pennulle Alma alkaa pikkuhiljaa lämmetä, pentu saa nukkua melkein Alman vieressä. Sen sijaan muita reviirille tulevia koiria Alma on alkanut vähän karsastaa. Liekö kolmen vuoden aikana tottunut vähän turhan rauhaisaan elämään, nyt sitten kertalaakista on sekoitettu madamen päiväjärjestykset. 

Sen sijaan vanha kissaherramme ei jostain syystä ole ollut moksiskaan pennusta. Almalle se aikoinaan sähisi kuukauden päivät, ennen kuin tottui ja Malvaa se karttaa. Sen sijaan Leidaa kissa ei väistä, ei sähise, ei oikeastaa noteeraa mitenkään. Toisaalta Leidakin on jättänyt kissan täysin rauhaan, liikkuva kissa vähän kiinnostaa, mutta muuten ei. 

Stabypojat Vilho ja Väpä on käyneet meillä leikkimässä ja eilen Vilho oli päivähoidossa. Pennuilla oli vauhdikas päivä! Leida nukahti melkein heti Vilhon lähdettyä kotiin ja nukkui aamuun asti. Puoli kuudelta vasta ensimmäinen vessakeikka!

Lomaa ei ole pitkälti jäljellä. Vielä on edessä pennun totuttamista yksinoloon (sitä on vähän harjoiteltu) ja perustottelevaisuutta.





Vilho&Leida

Vilho&Leida

Penturallia...


Tämän kanssa Alma jopa leikkii pennun kanssa, lähinnä niin, että nappaa pallosta kiinni ja pentu toisesta päästä, yrittäessään varastaa lelua Almalta...

Alma pysyy passissa (=tuijottaa tennispalloa transsissa) vaikka mitä tapahtuisi ympärillä...


Touhukkaan päivän jälkeen tulee uni

 Periskooppi pystyssä viljapellossa


 Jonkun on vahdittava grilliä...


Tyttöjen iltahulinat


 Ihanaa... se penska nukkuu ja mä oon täällä 
 Seisotuspönötyksen harjoittelua

Chili-iskä
Leidassa on paljon samaa kuin isässään :)

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Vauhdikas kesäkuu

Kesäkuu on ollut perheessä vauhdikas. Kesää oli suunniteltu jo paljon aiemmin kun edes tiedettiin, että tänä kesänä meille putkahtaa uusi perheenjäsen. Pentu onkin saanut vähän aiottua vauhdikkaamman sosiaalistamisrupeaman tähän heti alkuun. Jos tästä on mitään pääteltävissä, niin pentu sopeutuu mainiosti tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Juhannus vietettiin vesillä. Juhannusaaton pentu vietti rannalla riekkuen, juhannuspäivä sujui suurimmaksi osaksi syöden ja nukkuen (sen verran rankkaa oli uusi kokemus pennulle) ja sunnuntaina taas maistui touhuaminen saarenkallioilla, keltiäiset vain vähän riesasivat.

Lähiseudulle on siunaantunut myös Frisian Gemin ja Sinisuven poikapennut Vilho ja 
Väpä, joiden kanssa pentutreffattiin heti juhannuksen jälkeen. Etenkin Vilhosta Leida löysi kovan painikaverin. Vilho on pari viikkoa Leidaa nuorempi, mutta kooltaan melkeimpä isompi ja innokas painimies ja tykkää näköjään myös köydenvedosta. 

Väpä hiukan karsasti Leidan suorasukaists tapaa ottaa kontaktia, mutta hetken tarkkailun jälkeen myös Väpän kanssa leikit lähtivät sujumaan. 

Sukulaisperheeseen muutti lapinporokoiranpentu Kosti, jota käytiin yhtenä iltana pikaisesti moikkaamassa, Kosti kuukautta nuorempana kuin Leida ei ihan myöskään heti tykännyt Leidan tavasta lähteä riehuntaleikkeihin, mutta pian nämäkin löysivät yhteisen leikin. Kavereita siis ympärillä riittää. Isompia koiria ei hirveästi olla tavattu, Malva on nyt ollut viikonloppuna meillä hoidossa ja tykkää kovasti leikkiä Leidan kanssa ja päin vastoin. Selvästi Leida käyttää pentulisenssiään isompien kanssa, haukku on hyvin erilaista pienten poikien kanssa painiessa ja taas Malvan kanssa leikkiessä. Alma on saanut siis nyt viikonloppuna viettää vähän vapaata, kun kuvioissa on ollut leikkitäti.

Ensi viikolla lähdetään Leidan kanssa vähän tutustumaan lähiympäristöön lenkkeillen: moottoritien ylittävä silta on ohjelmistossa. Hihnassa kulkemista on harjoiteltu aamuisin pienellä kierroksella ja se sujuu jo aika mallikkaasti. Samoin istuminen ja oman nimen tunnistaminen. Alma on innokas treenaamaan yhdessä Leidan kanssa perusjuttujs, lähinnä makupalojen toivossa :) 





Leida 10 vkoa



Sääriähän tältä neidiltä ei puutu...


Alma uskaltautui jopa hakemaan vedestä frisbeetä



Uitettu koira








Väpä

Vilho & Leida







Kosti ja Leida




tiistai 9. kesäkuuta 2015

Viikko pentuelämää takana

Hirvittävän nopeasti on mennyt kulunut viikko. Leida tuli eilen jo 9 vkoa. On käyty töissä ajelemassa hissillä, tutututtu naapurin Peppiin (ensimmäinen yritys ei mennyt hyvin, oli Pepin ruoka-aika ja teki selväksi, mitä mieltä on tunkeilijoista pihapiirissä, toisella kertaa meni hienosti. Leida nuuski ja häntä heilui.). Heppaa on haisteltu kaukaa, kissasta ei ole moksiskaan eikä ihme kyllä kissa noteeraa Leidaa mitenkään!

Eilen vähän käytiin katselemassa isoja noutajia niiden tiistaitreeneissä ja leikittiin parin kivan lapsen kanssa, Leida oli kuin kotonaan. Imuri ei häirinnyt päiväunia eikä sirkkelikään hätkähdyttänyt. Varovaisen tyytyväinen olen tällä hetkellä neitoseen... Ja hei, mikä parasta, ne kynnet tosiaan on vaaleat!!! Alman mustien kanssa onkin harjoiteltu ihan riittämiin...

Von Willebrantin testitulos tuli viime viikolla ja Leida on vwd vapaa! 

Pentu on reipas, utelias ja viipottaa innoissan pitkin pihaa tutkimassa ja haistelemassa. Alma on ihan nyt lähipäivinä alkanut osoittaa enemmän merkkejä mm. pennun suojelemisesta, seuraa pentua katseellaan ja tarvittaessa vähän murahtaa liian tuttavallisille tyypeille (Malva-parka sai viikonloppuna vähän kyytiä...). Alma leikkii pennun kanssa, antaa nujuttaa itseään eikä pakene paikalta, mutta selvästi leikissä on "tätimäinen" sävy, eli osoittaa elkein selvästi olevansa se joka määrää. Leida ei sitä kylläkään ihan purematta niele. Alman peti on käytännössä muuttunut Leidan pediksi ja Alma on ottanut Leidalle tarkoitetun pedin itselleen. Leida saa nukkua samassa huoneessa, jopa puolen metrin päässä Almasta, mutta ei missään tapauksessa tulla kylkeen kiinni, pentu toki yrittää hivuttautua, mutta siinä kohtaa Alma murisee. 

Hihnassa kulkemista on nyt parina aamuna harjoiteltu meidän aamulenkillä: postilaatikoille ja takakautta ympäri. Leida kulkee osan matkaa itse, osan matkaa olen kantanut. Alma viipottaa omia polkujaan, sillä on tietty rutiini ja paikat jotka se käy aamulenkillä tsekkaamassa. Leida on aika säännöllinen, syö, tekee tarpeensa, leikkii, nukkuu aika samaa rytmiä päivästä toiseen. Sisälle on vahinkoja muutaman kerran tullut, mutta ne on tulleet silloin, kun en ole itse ollut kärppänä avaamassa pennulle ulko-ovea (eli tietysti jonkun muun vahtivuorolla.... :P) 






maanantai 11. toukokuuta 2015

Y Y Y ja häiriöchihuahua

Tänään on emäntä kävellyt Metsolan päästä päähän palttiarallaa viiteen kertaan. Alma vain kahteen kertaan. Tällä kertaa tehtiin oma listajälki, Y, mikä meni hienosti huolimatta häirikköchihuahuasta joka istahti keskelle tietä treenaamaan tassunantoa ihan yllättäin ja pyytämättä.

Y-risteyksen Alma tarkisti n. 5m matkalta kauniisti ja hieman arpoi oikeaa suuntaa, mutta lähti häiriö chihun poistuttua paikalta kuitenkin kohti maalia. Huomasi ilmeisesti maalikoiran jo reilusti ennen minua, koska vauhti hidastui, pientareitten haistelu lisääntyi ja risteyksessä ennen maalikoiraa istahti viereeni ja katseli siihen malliin että pälli, tuolla se on... Kehoitin jatkamaan vielä ja siinä kohtaa sitten kävi rapsuttelemaan itseään, mutta lähti kuitekin reippaasti kohti Tähteä, sitä enemmän nuuhkien kiviä ja nurmikkoa, mitä lähempänä oltiin. Lopuksi vielä lähti kiertämään tuulen alapuolelle, jossa seisoi ja pysäytin siihen. Kehuin heti kun katsoi minuun päin ja palkkasin kun rynnisti istumaan eteen.

Jes!

Edelliskerralla meillä oli maastonmuutos Hutikalla, mikä meni aika reilulla lenkillä tuulen alapuolelta; hirveä tuuli ja Alma olisi lähtenyt väenväkisin vastakkaiseen suuntaan, kuin missä maalikoira oli, mutta pienellä avustuksella lähti kuitenkin oikeaan suuntaan ja kiertelikin sitten aika pitkän kaavan kautta maaliin. Ilmaisu tuli aika läheltä maalikoiraa, välissä oli pari rähisevää häiriörotikka tmv.

Rally-Tokon peruskurssilla käytiin ja nyt on vihdoin ja viimein perusteilla pieni reeniryhmä rally-tokoon! jei! Kiireinen kesä tulossa harrastusten osalta ja vähän muutakin... Kerron kuun lopussa kuulumisia...


torstai 26. kesäkuuta 2014

Kesää/in the Summertime

Kevät ja alkukesä on jotenkin lipuneet sormien välistä. Liekö syynä nämä kelit vai vaan hidas toipuminen talvihorroksesta, mene ja tiedä. Alman kanssa on muutaman kerran ehditty käydä rally-toko -harkoissa, muutamana viikonloppuna ihan vaan mielenvirkistämiseksi arkitottiskurssilla ja muutamissa etsintätreeneissäkin on pyörähdetty. Vähän sitä ja tätä ja tota.

Kotkan näyttely oli kesäkuun 15. pv ja siellä tuloksena AVO-EH ja AVK1 ja kehotus lihotuskuurille. Alma onkin nyt jostain syystä tosi hoikassa kunnossa eikä painoa/massaa tunnu tulevan vaikka tekisi mitä. Määränsä enempää neiti ei myöskään syö. Kokeillaan nyt vaihtaa ruokamerkkiä hiukan energiapitoisempaan+proteiinipitoisempaan ja katsotaan miten käy :)

Tänään käväistiin vihdoin ja viimein lonkka ja kyynärä -kuvauksissa, odottelemme virallista lausuntoa takaisinpäin, mutta lähettävä ELL oli sitä mieltä että lonkat on B ja kyynärät 0. Siitä me ollaan iloisia! Mutta odotetaan nyt sitä virallista lausuntoa, niistä ei aina tiedä. Samassa röntgenrytäkässä sitten kuvattiin myös Alman etuhampaat, kappas vaan oli nimittäin jossain temutessa murtunut vasen yläetuhammas. Siitäkin sitten tulee oma lausuntonsa.

Neiti otti kuvauksen jälkeen oikein huolella unta palloon ja äsken vasta lähti ulos ja liikenteeseen, vain palatakseen pikapikaa takaisin punkkaan.

Eilen käytiin moikkaamassa Malvaa & Hjördistä, joista ensinmainittu tulee Alman kaveriksi viikonlopuksi. Luvassa siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Juhannus vietettiin vesillä ja Alma pääsi juhannusaattona hillumaan oikein sielunsa kyllyydestä. Siitä sitten olikin kallioilla kiipeilyn/ryntäilyn seurauksena tassussa haava ja juhannuspäivä ja sitä seurannut sunnuntai menikin käytännössä makoillessa ja kinttua potiessa.

***

It's been ages since I've posted anything in English. I thought it's about time to tell something in English too. Winter has been busy surviving from day to day life and now that Summer has come we have bit more free time  - also for blogging. This Summer has been coldest for ages. Temperatures have been around +10 C and it's been rainy. Alma doesn't bother the temperatures because of her black fur she likes to keep in shadows on sunshine. But she doesn't like the rain. 

We've been to a few shows:
Hamina Int. Dog Show judge Hannele Jokisilta : Open Class EXC, CAC, CABIB & BOS
Kotka Int. Dog Show judge Arja Koskelo: Open Class VG

Alma was commented being feminine & "breed-like" bitch but she needs bit more weight and muscles. Alma is very slim at the moment and she should have bit more weight I just don't know how to get it. I've changed her food into more energy rich food & hope for the best.

Today we went for vet to get hip&elbow x-ray. Now I wait for official opinion from the Finnish Kennel Club but our vet gave promising results: Hips B & Elbows 0. But we'll wait for the official report. 

We've been trainging for tracking lost animals and Alma has succeeded really good. On May we begun training rally obedience wich is great lot fun. Only bad thing is that we have to drive 40 min to get coaching since I didn't find any coaches nearby. We'll train just for our own fun and I'm not seeing us competing in near future. I need more training :D

 We spent the Midsummer in the archipelago as so many times before and Alma just loved it. She was so excited to get there that she jumped & ran all over on rocks and got a scar on her right back foot. Wich was good since she kept still for two days after that...

















Alman kesäpermanentti :D

tiistai 6. toukokuuta 2014

Lahti KV

Hopsan keikkaa, Lahden KV näyttely meni. AVO EH, AVK 2, tuomari Johan Juslin. Hieman raajakas kevytrunkoinen narttu, jolla pään hyvä sivukuva, mutta kuono liian kevyt. Karvanlaatu oikeanlainen ja hyvä lanneosa. Ja sitten silmät oli liian vaaleat. Kapeista takaliikkeistä tuli sanomista, mutta sille me ei oikein mitään mahdeta.

Ensimmäinen avo-luokan näyttely meillä. Kesällä pyöritään muutamissa näyttelyissä ja vaatimattomasti päätettiin päräyttää myös maailmanvoittajaan, jos ei muuta niin kokemuksia hakemaan. Hirveän kiireistä tämä kevätaika.

Rally-Tokon alkeiskurssi Vantaalla saatiin päätökseen ja onneksi löydettiin harjoitusryhmä 100km lähempää kotia --> lasten harrastukset loppuivat sopivasti huhtikuun lopussa, joten nyt voi äiti sopivasti aloittaa oman harrastuskauden: etsintää, rally-tokoa ja pari näyttelyä. Siinä sivussa käännetään Alman kanssa kasvimaa.

Kuvia ei ole ehtinyt napsia, ehkä sitten lomalla :)

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kesää kohti =)

Johonkin se maaliskuu katosi. Talvi oli tänä vuonna melko olematon ja metsälenkeille on päässyt käytännössä koko talven ajan. Katselin sportstrackeria ja yllättävän monta metsälenkkiä on tullut tehtyä yllätys yllätys - joulukuussa!

Tänään oli työpäivän jälkeen sen verran mahti-ilma ja fiilis, että lähdettiin pitkästä aikaa metsään. Tässä välissä on nimittäin lenkkeilty aika paljon tuossa ihan omalla pihalla ja pellolla. On oltu lapsenvahtina naapurin pennulle (peltoriehuntaa) ja ihana Malvakin on kyläillyt meillä ja päin vastoin. Siinä ne viikot vaan vierii. Viime viikolla aloitettiin Rally-Toko! Se on muuten supermukavaa puuhaa, lisää ehkä myöhemmin, jos saadaan kuvia tämän vkon harkoista :)

Omalla pihalla Alma huvittaa itseään mm. fasaaneilla, yhtään paistia en ole kyllä vielä saanut, harmi. Metsälenkille mentäessä on pieni pakollinen hihnaosuus ja hyvä niin. Meinasi nimittäin Alma tänään ampaista pupujussin perään pellon laidassa, hihnasta huolimatta.

Tänään oli metsälenkillä kyllä niin intensiivistä jäljittämistä, että jotain siellä pusikoissa oli mennyt. Liekö sitten fasaaneja vai pupuja.










Ja sitten pari otosta Malvasta <3 ja superlaamahermo-Almasta:




Malva on sen verran vauhdikas tapaus, että
minä en ainakaan saanut järkeviä valokuvia...