maanantai 30. huhtikuuta 2012

Pentuperheen ihanuuksia...

Koira- ja kissaperheen vappuaamu, kun koko tienoo nauttii vielä vapaapäivästä:

04.00: Ei Alma, me nukutaan vielä. Hyvä tyttö.
05.00: "Äiti, kissa oksensi matolle, se haisee, nyt Alma haistelee sitä...."
05.30 tähän mennessä sattunutta: koira pissi ja kakkasi sisään (mies ei liikkunut riittävän ripeästi), mutta kahvi valuu ja kohta on sanomalehti nenän alla...


Hauskaa vappupäivää kaikille!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Bongaa koira!


Kun menee rapsakkaa ravia pitkin päivää, niin jossain vaiheessa on pakko myös huilia.
Välillä on vaikea erottaa koiraa kenkäkasasta... Eteisen naulankon alla on hirveän kätevä paikka vedellä hirsiä, näppärästi voi yhdistää vahtimisen ja huilaamisen ;-)





Kivien päälle olisi kiva kiivetä, mutta ihan vielä ei ylety...

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Maalla on mukavaa...

Rapsutuksia on sadellut viime päivinä. Rapsuttajat ovat pääsääntöisesti olleet sitä mieltä, että on lunki koira. Ja rauhallinen. Että miten se noin rauhallinen on. No, kait sitä on rauhallinen, jos päivät on täynnä kaikenlaista jännää ;)






lauantai 21. huhtikuuta 2012

Alma tuli taloon!


Mielenkiintoisia kiviä... ja lopuksi sitten vähän vielä nelivetoa!



tiistai 17. huhtikuuta 2012

Varustelua

Kotia on varusteltu pennun varalle (mm. sanomalehtiä, sähköjohdot jemmaan), lapsille terotettu, että ihan turha jättää legoja ja barbieita lojumaan, ne tulee syödyksi (samalla peloteltu, että kaikki, mikä jää lojumaan syötetään Almalle, sillä on hyvä ruokahalu..) ja tietysti varattu omat puukengät järsittäväksi (suoraan Hollannista!) ja kissa...

vitsi vitsi. Mun puutarhakengät ja vanha kissaherramme, joka ehkä ei arvosta seuraa. Saas nähdä.

[Edit: Kasvattajalta tuli viestiä. Meidän Alma on pentueen parhaimmalla ruokahalulla varustettu neito jo yli 5 kg!]




keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Almaa odotellessa

Moni on kysynyt, että MINKÄ ROTUINEN se Alma nyt olikaan ja seuraavaan hengenvetoon että MITEN te TÄHÄN rotuun päädyitte. Hmm. En oikeastaan edes tiedä, miten tähän päädyttiin alunperin. Olen pitkään miettinyt koiraa perheenjäseneksi. Ihan ensimmäinen ihastusrotu oli tolleri - novascotiannoutaja. Tutustuin nuoruudessa kyseiseen rotuun. Toinen puolisko perheessä oli myös sitä mieltä, että koirat ovat asiallisia eläimiä, mutta toppuutteli koiranhankintaa vedoten ajanpuutteeseen.

Mutta sitten. Joulupukki toi koiranpennun kasvatusoppaan "optiolla". Ja siitä se sitten toden teolla lähti liikenteeseen. Millainen koira meille? Mitä toivotaan rodulta?

Ulkonaisesti oli helppoa sanoa, millaista koiraa EMME halunneet. Vaikeampaa oli miettiä, mitä ominaisuuksia koiralta haluaisimme. Tolleri oli raakattu pois suunnitelmista jo ajat sitten, koska tämä koira olisi perheellemme ensimmäinen ja tolleri on kuitenkin aika vaativa rotu. Sitä emme kumpikaan muista, miten törmäsimme juuri stabyhouneihin, mutta mitä enemmän otimme rodusta selvää, sitä enemmän tykästyimme rotuun. Mutta kyllä stabykin vaatii johdonmukaisen kasvatuksen.

Monien vaiheiden jälkeen helmikuun lopussa varmistui, että meille tulisi pentu Coastal Stars -kennelistä. Moni asia loksahti kohdalleen juuri meidän perheen tapauksessa.

Koira-arkea on vaikea etukäteen kuvitella, samoin kun on vaikea kuvitella vauvaa odottaessaan, millaista elämä lapsiperheenä on. Ennestään meillä on vanha kissaherra, mutta se on kovin itsenäinen.

Odotusta ja jännitystä on nyt kestänyt MONTA KUUKAUTTA siitä, kun selvisi, että Ragna on tiineenä. Jäljellä on vielä reilu viikko. Kävimme koko perhe katsomassa Almaa, sen sisaruksia, emoa & perheen muita asukkeja pääsiäisenä. Odotusta ja jännäilyä on ilmassa. Kotia varustetaan kaikenlaisilla porttivirityksillä, leluja, sähköjohtoja ja muita "hasardihommia" keräillään ympäri huushollia.

...ihan pian...