Metsäretkellä

Kevättä kohti!

Tänään oli vaihteeksi "hyvä äiti" -päivä. Lasten toiveesta lähdettiin iltapäivällä pulkkamäkeen läheiseen metsään, koko perheen voimin. Ihmiset laski mäkeä, Alma sinkoili pitkin metsikköä pääsääntöisesti lelupallon perässä. Eväänä kaakaota ja loput joulupiparit :)

Bongaatko yllä olevasta kuvasta koiran?

ja missähän se koira tässä luuhaa?

Maastonmuutos!

Vihdoin kulkee. Maanantaina seikkailtiin pimeässä metsässä otsalampun kanssa ja Alma reippaili vauhdilla maaliin ja olisi melkein kiivennyt valkoisen paimenkoirauroon syliin, mutta malttoi kuitenkinilmaista niin, niin että sai nakkeja. Ihan vaan oli palauttava (ja Alman tapauksessa motivoiva) treeni.

Tänään tehtiin Munapirtin metsissä maastonvaihdos, reipas kilometrin jälki ja 

Alma suorastaa lensi kohti maalikoiraa, vaikka jälki oli hetken ehtinyt myös vanhentua. Aivan suoraan hiekkatietä, asvaltin yli, pitkin metsää ja polkuja. Ilmaisi jo hyvän matkan päästä, mutta kun en ollut satavarma en osannut oikea-aikaisesti palkata niin edettiin vielä kierrellen ja kaarrellen kohti maalikoiraa ja lopuksi saatiin selvä ilmaisu ja Alma sai taas nakkeja (nakit on nyt jostain syystä hip ja pop). Mukava metsäpäivä.

Maalikoirana kökötettiin metsässä, meinasi olla vaikiaa kun nähtiin iso metsäkanalintu (en tiedä mikä) ja kauempaa kulki kuulemma peuroja. Jäljet nähtiin paluumatkalla.

Alma kuuntelee, mikä siellä menee..?

Kesää kohti =)

Johonkin se maaliskuu katosi. Talvi oli tänä vuonna melko olematon ja metsälenkeille on päässyt käytännössä koko talven ajan. Katselin sportstrackeria ja yllättävän monta metsälenkkiä on tullut tehtyä yllätys yllätys - joulukuussa!

Tänään oli työpäivän jälkeen sen verran mahti-ilma ja fiilis, että lähdettiin pitkästä aikaa metsään. Tässä välissä on nimittäin lenkkeilty aika paljon tuossa ihan omalla pihalla ja pellolla. On oltu lapsenvahtina naapurin pennulle (peltoriehuntaa) ja ihana Malvakin on kyläillyt meillä ja päin vastoin. Siinä ne viikot vaan vierii. Viime viikolla aloitettiin Rally-Toko! Se on muuten supermukavaa puuhaa, lisää ehkä myöhemmin, jos saadaan kuvia tämän vkon harkoista :)

Omalla pihalla Alma huvittaa itseään mm. fasaaneilla, yhtään paistia en ole kyllä vielä saanut, harmi. Metsälenkille mentäessä on pieni pakollinen hihnaosuus ja hyvä niin. Meinasi nimittäin Alma tänään ampaista pupujussin perään pellon laidassa, hihnasta huolimatta.

Tänään oli metsälenkillä kyllä niin intensiivistä jäljittämistä, että jotain siellä pusikoissa oli mennyt. Liekö sitten fasaaneja vai pupuja.

Ja sitten pari otosta Malvasta <3 ja superlaamahermo-Almasta:

Malva on sen verran vauhdikas tapaus, että
minä en ainakaan saanut järkeviä valokuvia...

Riti rati ralla....

No tulihan se talvi vihdoin! Lunta saisi pikkuisen tulla, mutta muuten alkaa olla kelit kohdallaan. Tai no, kun kerran säästä puhutaan niin kuuluu valittaa. Tuuli on kovin ikävä.

Eipä ole mitään mainittavaa viimeaikoina tapahtunut. Alman kanssa ollaan tehty ihan normaalia lenkkeilyä, vuodenaikaan poikkeuksellisesti mm. metsässä. Tosin vain viikonloppuisin päiväsaikaan, koska pimeällä en lähde mörönsyötiksi. Tästä syksystä lähinnä jää mieleen uudet valkoiset talvikenkäni:

Nyt on sitten kiva, kun tuli pakkaset. Päästään taas pellonlaitaan. Alma aiheutti minulle muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen pomppiessaan iloisesti ojan jäälle, pakkasta on tosiaan ollut vasta muutaman päivän ja mietin, mahtaako jää kestää vai joudunko itse avantouinnille koiran kanssa, mutta ihme ja kumma,  kyllä se kesti. Oli vaan vähän liukasta!

Alma alkaa selvästikin "keriä" kohti kevättä ja juoksuja, tuntuu että vauhti vaan kiihtyy päivä päivältä. Toisaalta, työpäivän ajan sisätiloissa nukkuva koira on mitä ilmeisemmin virtaa täynnä kun ihmiset raahustavat illalla kotiin. Alman isää Hajoa kehuttiin leikkisäksi koiraksi ja se pitää paikkansa myös Alman kanssa. Lenkilläkin raahataan ajoittain leluja mukana. Alma myös noutaa mielellään leluja. Pitäisi hankkia joku elukanraato noutoharjoittelua varten...

Edellisviikonloppuna kyläiltiin Ison Daran (Berni) luona ja kirmailtiin savisella mansikkamaalla & onneksi vähemmän savisessa metsässä:

Alma yrittää piiloutua puun taakse

Viikonloppuna päästiin vihdoin ja viimein taas treenaamaan etsintöjä. Oltiin kahdelle koirakolle maalikoirana, käytännössä tehtiin jälki, istuttiin varmaan tunti autossa ja mentiin parkkipaikalle poseeraamaan vähän ennen h-hetkeä; tuuli oli sen verran jäätävä, että jossain vaiheessa alkoi viluttaa. Onneksi oli molemmilla toppikset päällä, Alma olisi ehkä kaivannut kokohaalaria siinä seisoskellessa, mutta vielä pärjättiin näin.

Itse me ei vielä ei lähdetty listajäljille vaan ajattelin ottaa alkuun yksinkertaisen 400m kulman. Kulma oli Almalle alkeiskurssilla vähän haastava välillä ja näin ekoissa treeneissä arvasin, että siinä voipi tulla stoppi, kuten tulikin. Tai no, aluksi Alma hieman mietiskeli alkuhajun jälkeen että mitä meinasit että tehdään (syksyllä söi tässä vaiheessa metsässä mustikoita) mutta lähti kuitenkin reippaasti jäljelle. Yritti oikaista urheilukentän poikki maalikoiran luokse (joka oli siis aidatun kentän toisella puolella rinteessä), mutta kun ei päässyt, jatkoi jäljellä. Kulmassa kävi katsomassa, mihin jälki jatkuisi, mutta päätti lähteä toiseen suuntaan, koska siellä oli pari muuta mielenkiintoisempaa koiraa. Ja selvästi Alma myös tiesi, missä maalikoira on. Minä näyttelin tyhmää ja alkuhajun kertauksen jälkeen Alma lähti taas selkeästi jäljelle ja ilmaisi maalikoiran aika lähellä "loppua". Jatkossa siis pyritään harjoittelemaan ilmaisua, päätin, että haluan, että Alma pysähtyy seisomaan ja katsoo minuun ja tulee luokse kun on löytänyt maalikoiran. Eli ensimmäiseksi aletaan treenata pysähtymistä ja katsomista, toisessa vaiheessa sitten luoksetuloa ko. rituaalin jälkeen. Tai kunhan nyt vaan seisoisi ja katsoisi taakseen ensialkuun... Seuraavissa treeneissä otetaan edelleen kulmia. Opetellaan nyt sitten vallan siksakkia kulkemaan.

 Täällä lämmitellään autossa

Jäljen varrella oli himputin hankala paikka: puluparvi lounaalla.

Tästä oli hiukan vaikeuksia mennä ohi... 

Ja lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille mainiota kuluvaa vuotta ja pyydetään anteeksi paikoin vaihtelevan surkeaa kuvanlaatua, Kissan syytä. Meni ja tiputti joulun alla kännykän koiran vesikuppiin sillä seurauksella, että luulin kännykän hajonneen mutta siinä rytäkässä menikin sim-kortti. Tulin kuitenkin hankkineeksi paniikissa kaupan halvimman älypuhelimen vanhan älyttömän puhelimeni tilalle ja ei voi muuta kuin manata. Tekstiviestit kulkee yhtä nopeasti kuin kakkosluokan posti: uuden vuoden yönä lähettämäni toivotukset saavuttivat kaverit yhdeksän päivän kuluttua. Mainio rakkine.

Pikkujoulukausi avattu!

Sehän on niin, että jotta ehtii käydä kaikkien sidosryhmien pikkujoulut lävitse, on pikkujoulukausi korkattava eikun siis avattava ajoissa. Tänä vuonna siis lokakuussa. Porhallettiin eilenillalla suvun mökille ja vietettiin iltaa pikkujoulujen merkeissä (kyllä, lanttulaatikot ja kaikki...) ja yötä vietettiin isännän&Alman kanssa pikkuisen koleassa vintissä. Neljän peiton alla pörröaamutakkipäällä, koira kainalossa, ei ollut onneksi kylmä kuin nenänpäällä.

Harmillisesti kukaan ei ollut taltioimassa videota Alman ja minun yöjuoksuista: Mummi heräsi yöllä huhuilemaan Almaa, jonka luuli mellastavan vintin puolella. Minä heräsin siihen. Alma istui porstuassa itkemässä. Luulin sen haluavan pihalle ja päästin, samalla suunnaten itsekin huussin suuntaan. Takaisin tullessa huhuilin pilkkosen pimeässä Almaa, mutta sitä ei kuulunut. Luulin sen mennen jo sisään, mutta rappusilla tajusin, että ovi oli kiinni eli se oli vielä jossain pihalla. Silmäkulmasta näin hämärässä jonkin vilahduksen ja huhuilin taas, tuloksetta. Nappasin lampun mukaani ja soikoilin pimeyteen. Siellä se koira viiletti pitkin peltoa pilkkosen pimeässä. Minä sitä sitten huutelemana ja vislailemaan, taas tuloksetta. Ei auttanut muuta kuin lähteä ainotossuissa, pörröaamutakinhelmat lepattaen juoksentelemaan pellolle. Tässä kohtaa ilmeisesti koira tajusi, että on parempi lähteä viemään tuo huuhkaja nukkumaan ja seurasi minua lopulta kiltisti sisään.

Levottoman yön jälkeen tehtiin aamulenkki lehmiä katsomaan ja seikkailtiin lähimetsässä. Koira oli sen verran innoissaan mökkireissusta, ettei vauhtitassusta saanut kunnon kuvaa...

Hirvijahdin varalta oranssit liivit...
Tosin Alma on kyllä pienempi kuin hirvi....

Mööööööööö sanoivat lehmät

Kuukkeli tekee ihan yllättäin ja pyytämättä 

tällaisia vinkeitä animaatioita, mutta tämmöistä se meno

metsässä oli :D

Läpi meni!

Juhuu!! Meni etsijäalkeiskurssin koe läpi!! Alma eteni kuin höyryjuna, kulma meni superhienosti. Itsellä oli taas vaikeuksia pysytellä perässä, aluksi mentiin metsämaastossa ja kulman jälkeen sähkölinjojen alla korkeassa heinikossa. Alma ilmaisi maalikoiran hienosti seisomalla pienen mäennyppylän päältä. Seuraavaksi sitten siirrytäänkin treenirinkiin. Omana tavoitteenani on ilmaisun hiominen ensialkuun niin että ilmaisun jälkeen koira palaisi luokseni omatoimisesti.

Etsijäkoira-alkeiskurssi lähenee loppuaan...

Alman kanssa on käyty Etsijäkoiraliiton alkeiskurssia tässä syksyn mittaan. Harjoitusjäljet on tehty ja edessä on enää loppukoe ensi viikonloppuna, vähän jänskättää. Nimittäin oma suoriutumiseni, koira toimii kyllä. Itsellä tekee tiukkaa selvitä metsässä pystyssä, puhumattakaan siitä, että pitäisi vielä tarkkailla koiran elkeitä. Kaiken kukkuraksi sain jostain oikein kunnon lenssupöpön, vaakalaudalla on koko viikonloppu, ellei tämä nenän vuoto hellitä.

Viimeisissä jälkiharjoituksissa Alma on selvästi ymmärtänyt jutun juonen. Alma seuraa jälkeä maavainulla varmasti. Hankaluuksia on vähän tullut kulmissa ja maastotyypin vaihtuessa. Silloin keskitytään syömään mustikoita tai istahdetaan hetkeksi istuskelemaan, hankalimmissa tilanteissa tirautetaan itkut.

Viimeisimmällä jäljellä (30min vanha jälki) Alma kulki ensimmäiseen kulmaan asti varmasti, ei kuitenkaan häsläten tai liian nopeaa tahtia, pysyin perässä. Kulmassa Alma jatkoi matkaa varmasti peltotielle ja suoraan ojan yli heinäpellolle, minä perässä. Kurssin ohjaaja huuteli perääni ojan takaa, että mitä meinaat, onko koira varmasti jäljellä? ...Mistäs minä sen olisin tiennyt,  koiran vainuunhan siinä oltiin luottamassa, pikkasen kyllä kävi keskellä peltoa mielessä, että mitenköhän ne on tällaisen reitin valinneet... Seuraavaksi kuului selän takaa, että mitä jos kutsuisit koiran takaisin, no tein työtä käskettyä ja palattiin peltotielle. Alma lähti taas varmasti tietä eteenpäin, pysähtyi kohta ja tuli luokseni. Tässä kohtaa sitten tietysti ihmisenä kävin ihmettelemään, että mitä kummaa, jatka nyt vaan matkaa, tulen perässä. Ja sitten kuuluu taas ohjaajan ääni selän takaa, että mitä ihmettä SINÄ teet?! Ja siinä kohtaa välähtää, että ei hitsi, taidetaan olla ihan vikasuunnalla... Eikun takaisin kulmaan ja vastakkaiseen suuntaan mäkeä ylös ja kas, mäen päällä se maalikoira olikin.

Eli eniten huolettaa loppukokeessa oma sekoiluni. En osaa vielä riittävästi lukea koiraani ja käsitykseni hajujen ja ilmavirtojen liikkeistä eri maastotyypeissä on aivan olematon. Mutta elämässä pitää olla haasteita :)

 Luontovisa: mitä kuva esittää?
A) lehtisalaatin taimi
B) hirvensarvijäkälä?

C) muu, mikä?

Lentävä hollantilainen vauhdissa
- niin vauhdissa, että kuvakin on vauhdikas!

Varma alku, kuono turpeessa

No nyt mä en ole ihan varma, että mitä mun pitäisi tehdä...

Ja matka jatkuu

Välillä otetaan ilmavainua

Tässä on hankala kulma, syön mustikoita.

Ja sitten ollaan itse maalikoirana mättäällä