Pentuhulinaa

Aika kirjaimellisesti tämä kesä on ollut pentuhulinaa, enemmän tai vähemmän pennun ehdoilla elämistä. Alman kanssa on nautittu aikuisten lähes yöllisistä lenkeistä kun koko talo on saatu ensin nukkumaan.

On käyty mökillä, Hämeessä ja Pirkanmaalla ja kotosalla treenailtu ihan perusjuttuja. Alman kanssa rally-tokoiltu oman höntsäporukan kanssa. Pennulle Alma alkaa pikkuhiljaa lämmetä, pentu saa nukkua melkein Alman vieressä. Sen sijaan muita reviirille tulevia koiria Alma on alkanut vähän karsastaa. Liekö kolmen vuoden aikana tottunut vähän turhan rauhaisaan elämään, nyt sitten kertalaakista on sekoitettu madamen päiväjärjestykset. 

Sen sijaan vanha kissaherramme ei jostain syystä ole ollut moksiskaan pennusta. Almalle se aikoinaan sähisi kuukauden päivät, ennen kuin tottui ja Malvaa se karttaa. Sen sijaan Leidaa kissa ei väistä, ei sähise, ei oikeastaa noteeraa mitenkään. Toisaalta Leidakin on jättänyt kissan täysin rauhaan, liikkuva kissa vähän kiinnostaa, mutta muuten ei. 

Stabypojat Vilho ja Väpä on käyneet meillä leikkimässä ja eilen Vilho oli päivähoidossa. Pennuilla oli vauhdikas päivä! Leida nukahti melkein heti Vilhon lähdettyä kotiin ja nukkui aamuun asti. Puoli kuudelta vasta ensimmäinen vessakeikka!

Lomaa ei ole pitkälti jäljellä. Vielä on edessä pennun totuttamista yksinoloon (sitä on vähän harjoiteltu) ja perustottelevaisuutta.

Vilho&Leida

Vilho&Leida

Penturallia...

Tämän kanssa Alma jopa leikkii pennun kanssa, lähinnä niin, että nappaa pallosta kiinni ja pentu toisesta päästä, yrittäessään varastaa lelua Almalta...

Alma pysyy passissa (=tuijottaa tennispalloa transsissa) vaikka mitä tapahtuisi ympärillä...

Touhukkaan päivän jälkeen tulee uni

 Periskooppi pystyssä viljapellossa

 Jonkun on vahdittava grilliä...

Tyttöjen iltahulinat

 Ihanaa... se penska nukkuu ja mä oon täällä 

 Seisotuspönötyksen harjoittelua

Chili-iskä

Leidassa on paljon samaa kuin isässään :)

Vauhdikas kesäkuu

Kesäkuu on ollut perheessä vauhdikas. Kesää oli suunniteltu jo paljon aiemmin kun edes tiedettiin, että tänä kesänä meille putkahtaa uusi perheenjäsen. Pentu onkin saanut vähän aiottua vauhdikkaamman sosiaalistamisrupeaman tähän heti alkuun. Jos tästä on mitään pääteltävissä, niin pentu sopeutuu mainiosti tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Juhannus vietettiin vesillä. Juhannusaaton pentu vietti rannalla riekkuen, juhannuspäivä sujui suurimmaksi osaksi syöden ja nukkuen (sen verran rankkaa oli uusi kokemus pennulle) ja sunnuntaina taas maistui touhuaminen saarenkallioilla, keltiäiset vain vähän riesasivat.

Lähiseudulle on siunaantunut myös Frisian Gemin ja Sinisuven poikapennut Vilho ja 

Väpä, joiden kanssa pentutreffattiin heti juhannuksen jälkeen. Etenkin Vilhosta Leida löysi kovan painikaverin. Vilho on pari viikkoa Leidaa nuorempi, mutta kooltaan melkeimpä isompi ja innokas painimies ja tykkää näköjään myös köydenvedosta. 

Väpä hiukan karsasti Leidan suorasukaists tapaa ottaa kontaktia, mutta hetken tarkkailun jälkeen myös Väpän kanssa leikit lähtivät sujumaan. 

Sukulaisperheeseen muutti lapinporokoiranpentu Kosti, jota käytiin yhtenä iltana pikaisesti moikkaamassa, Kosti kuukautta nuorempana kuin Leida ei ihan myöskään heti tykännyt Leidan tavasta lähteä riehuntaleikkeihin, mutta pian nämäkin löysivät yhteisen leikin. Kavereita siis ympärillä riittää. Isompia koiria ei hirveästi olla tavattu, Malva on nyt ollut viikonloppuna meillä hoidossa ja tykkää kovasti leikkiä Leidan kanssa ja päin vastoin. Selvästi Leida käyttää pentulisenssiään isompien kanssa, haukku on hyvin erilaista pienten poikien kanssa painiessa ja taas Malvan kanssa leikkiessä. Alma on saanut siis nyt viikonloppuna viettää vähän vapaata, kun kuvioissa on ollut leikkitäti.

Ensi viikolla lähdetään Leidan kanssa vähän tutustumaan lähiympäristöön lenkkeillen: moottoritien ylittävä silta on ohjelmistossa. Hihnassa kulkemista on harjoiteltu aamuisin pienellä kierroksella ja se sujuu jo aika mallikkaasti. Samoin istuminen ja oman nimen tunnistaminen. Alma on innokas treenaamaan yhdessä Leidan kanssa perusjuttujs, lähinnä makupalojen toivossa :) 

Leida 10 vkoa

Sääriähän tältä neidiltä ei puutu...

Alma uskaltautui jopa hakemaan vedestä frisbeetä

Uitettu koira

Väpä

Vilho & Leida

Kosti ja Leida

Kuulumisia

Täällä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Johtunee siitä, että emäntä on ollut talviunilla. Kevätauringon kutitellessa emäntä on kaivautunut luolastaan ja alkaa pikkuhiljaa heräillä.

Alma sen sijaan on ollut hyvinkin virkeänä. Käynyt jopa ylikierroksilla. Leluja raahataan ympäriinsä ja  yritetään saada jotakuta leikkimään. Alma jaksaisi noutaa leluja loputtomiin. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että homma menee jopa pakkomielteen puolelle. 

Pääsiäisviikonloppuna Alma oli todella rauhaton. Sunnuntaiaamuna isäntä ihmetteli, että mitä se koko ajan nuolee mahaansa. Emäntä teki lähempää tutkimusta ja todettiin että kas, sehän erittää maitoa! Siin ä yksi päivä ihmeteltiin ja soiteltiin sinnetänne, kunnes pääsiäismaanantaiaamuna päätin viedä höyrypään eläinlääkäriin (välihuomautuksena muta-maito -sekoitus mahakarvoissa on aika tiukkaa muotoilutuotetta!). Päivystävä eläinlääkäri oli tietysti Virolahdella, joten sinne sitten. 

Lääkäri ultrasi Alman (epäiltiin märkäkohtua), mutta onneksi kaikki näytti olevan ok. Päädyttiin siihen, ettei nyt leikata välittömästi vaan seurataan tilannetta. Mukaan saatiin Galastop ja aloitettiin se heti kotiin päästyämme. (No apteekin kautta).

Alma vaikutti edelleen pirteältä, juominen eikä virtsaaminen ei lisääntyneet eikä lääkkeestäkään seurannut sivuvaikutuksia. Jätettiin sitten tiistaina käymättä uudelleen lääkärissä. Viikossa valeraskausoireet helpottivat ja nyt koira on taas melkein normaali. 

Aiemmin Maaliskuussa käytiin Lahdessa näyttelyssä, tuloksena AVK1 ERI. Ja helmikuussa neiti täytti 3v, juhlittiin nakeilla.

Eilen päästiin aloittamaan Rally-Toko. Pääsimme mukaan alkeiskurssille. Olemme jo viime vuonna käyneet, joten alokasluokan liikkeet on tutut, mutta kertaaminen totta tosiaan on tarpeen... Harkkoja ei oikein voinut rally-tokoksi kutsua, enemmänkin se oli käsijarrutokoa. Rally kulki hyvin ensimmäiselle varikkokäynnille asti, jossa käsijarru jäi päälle eikä hyvistä yrityksistä huolimatta enää irronnut. Pientareen puolella otti hienosti kontaktia varikseen ja rekkaan. Sen sijaan kartturi kiinnosti kuin kilo kiinankaalia.

The reis was sticki but hiös ounli van vei ahed, vii niit moor treining. 

Helle... Tuo päiväkausia jatkuva...

Mutta en sano, että voikun olis pakkanen, koska se tulee kyllä, pikemmin kuin toivommekaan. Alma ei ole tuntunut kauheasti helteestä kärsivän, vetäytyy varjoon/viileään helteellä, mutta on kuitenkin "valppaana" koko ajan.

Viikonloppuna hikoiltiin mökillä ja tänään vielä tehtiin lasten kanssa luvattu kaverireissu vesille, muutamien kommervenkkien kautta.

Ja kas kummaa, helle +30 ja risat, merivesi +25 ja Almakin ui! Yhtään uintikuvaa Almasta ei kylläkään tullut otettua, johtuen suurimmaksi osaksi siitä, että itsekin lilluin vedessä)

Karvat on tippuneet juoksujen myötä, mutta merivesikäsittelyn jälkeen koira ei näytä enää niin alastomalta...

Kesää/in the Summertime

Kevät ja alkukesä on jotenkin lipuneet sormien välistä. Liekö syynä nämä kelit vai vaan hidas toipuminen talvihorroksesta, mene ja tiedä. Alman kanssa on muutaman kerran ehditty käydä rally-toko -harkoissa, muutamana viikonloppuna ihan vaan mielenvirkistämiseksi arkitottiskurssilla ja muutamissa etsintätreeneissäkin on pyörähdetty. Vähän sitä ja tätä ja tota.

Kotkan näyttely oli kesäkuun 15. pv ja siellä tuloksena AVO-EH ja AVK1 ja kehotus lihotuskuurille. Alma onkin nyt jostain syystä tosi hoikassa kunnossa eikä painoa/massaa tunnu tulevan vaikka tekisi mitä. Määränsä enempää neiti ei myöskään syö. Kokeillaan nyt vaihtaa ruokamerkkiä hiukan energiapitoisempaan+proteiinipitoisempaan ja katsotaan miten käy :)

Tänään käväistiin vihdoin ja viimein lonkka ja kyynärä -kuvauksissa, odottelemme virallista lausuntoa takaisinpäin, mutta lähettävä ELL oli sitä mieltä että lonkat on B ja kyynärät 0. Siitä me ollaan iloisia! Mutta odotetaan nyt sitä virallista lausuntoa, niistä ei aina tiedä. Samassa röntgenrytäkässä sitten kuvattiin myös Alman etuhampaat, kappas vaan oli nimittäin jossain temutessa murtunut vasen yläetuhammas. Siitäkin sitten tulee oma lausuntonsa.

Neiti otti kuvauksen jälkeen oikein huolella unta palloon ja äsken vasta lähti ulos ja liikenteeseen, vain palatakseen pikapikaa takaisin punkkaan.

Eilen käytiin moikkaamassa Malvaa & Hjördistä, joista ensinmainittu tulee Alman kaveriksi viikonlopuksi. Luvassa siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Juhannus vietettiin vesillä ja Alma pääsi juhannusaattona hillumaan oikein sielunsa kyllyydestä. Siitä sitten olikin kallioilla kiipeilyn/ryntäilyn seurauksena tassussa haava ja juhannuspäivä ja sitä seurannut sunnuntai menikin käytännössä makoillessa ja kinttua potiessa.

***

It's been ages since I've posted anything in English. I thought it's about time to tell something in English too. Winter has been busy surviving from day to day life and now that Summer has come we have bit more free time  - also for blogging. This Summer has been coldest for ages. Temperatures have been around +10 C and it's been rainy. Alma doesn't bother the temperatures because of her black fur she likes to keep in shadows on sunshine. But she doesn't like the rain. 

We've been to a few shows:
Hamina Int. Dog Show judge Hannele Jokisilta : Open Class EXC, CAC, CABIB & BOS

Kotka Int. Dog Show judge Arja Koskelo: Open Class VG

Alma was commented being feminine & "breed-like" bitch but she needs bit more weight and muscles. Alma is very slim at the moment and she should have bit more weight I just don't know how to get it. I've changed her food into more energy rich food & hope for the best.

Today we went for vet to get hip&elbow x-ray. Now I wait for official opinion from the Finnish Kennel Club but our vet gave promising results: Hips B & Elbows 0. But we'll wait for the official report. 

We've been trainging for tracking lost animals and Alma has succeeded really good. On May we begun training rally obedience wich is great lot fun. Only bad thing is that we have to drive 40 min to get coaching since I didn't find any coaches nearby. We'll train just for our own fun and I'm not seeing us competing in near future. I need more training :D

 We spent the Midsummer in the archipelago as so many times before and Alma just loved it. She was so excited to get there that she jumped & ran all over on rocks and got a scar on her right back foot. Wich was good since she kept still for two days after that...

Alman kesäpermanentti :D

Rankkaa mökkeilyä & uusia hajuja

Sain ajatuksen kutsua kaverini lapsineen sukumme mökille yökylään. Suunnitelmissa oli 3xS-leiri: syömistä, saunomista ja seikkailua.

Tietysti reissu aloitettiin syömisellä, koko porukka oli nälkäisiä kuin sudet ja fajitakset sekä herkut teki kauppansa. Saunanlämmitys sujui perinteiseen tapaan: paljon paperia ja savua... Ennen saunaa päätettiin tehdä vielä iltahämärissä Jännä-retki läheiselle metsäautotielle (tuttavallisemmin käyttämään Alma pikku iltalenkillä). Hämärässä kaikki näytti tosi hämärältä ja vähän jännältä. Alma otti jossain kohtaa metsää jonkin hajun ja lähti pontevasti seuraamaan sitä. Onneksi olin varautunut lenkkiin jälkiliinalla ja pysyin jotenkuten koiran perässä. Saalista ei tällä kertaa saatu, koska ihmisväen vilkas mielikuvitus alkoi laukata aika hurjaa vauhtia. Lapset epäilivät nähneensä karhun. Todennäköisempää on, että iltahämärissä liikuskeli supikoira, joka pakeni meidän hunnilamaamme. Sen sijaan näimme pari lepakkoa! Aiheesta riemastuneena 3. luokkalainen kertoi kaverinsa kohdanneen kerran vesikauhuisen lepakon...

Takaisin mökillä Alma haukkui ilmeisesti rabieslepakoita tai sitten kurkia, jotka pitivät elämää kauempana pellolla, mutta melkoista mörköräksytystä oli ilta. Säestys tuli naapurin hirvikoirilta... Selkeästi juoksut ovat saaneet Alman vähän hermoheikoksi räksyksi.

Saunassa löydettiin laumasta desantti. Eliminoimme tunkeilijan välittömästi. Hirvikärpäset ei oo meidän kavereita.

Jossain vaiheessa yötä olemme ilmeisesti nukahtaneet, koska klo 06 aamulla heräsin siihen, että hunnilauma alkoi keräillä varusteitaan. Klo 09 mennessä totesimme, että lauma on varusteissaan, aamupalat syöty ja seikkailu voi jatkua.

Kävimme ensin tarkastamassa edellisillan jäljet, mutta emme löytäneet sen koommin karhua kuin supikoiraakaan. Tässä vaiheessa huomasin unohtaneeni kameran mökille. Päätimme oikaista metsän poikki tielle, se menikin kivasti peffamäkeä melkoisen tiheän kuusikon lävitse lähes pystysuoraa rinnettä, aika jännää kaikkien mielestä... Alma kulki hienosti. Tulin joukkion viimeisenä ja hetkeksikään Alma ei jättänyt minua näkyvistä, tarkkaili, että pääsen turvallisesti könyämään (=vierimään) alaspäin. Samalla se selvästi tarkkaili edempänä kulkevaa laumaamme.

Jatkoimme hieman helppokulkuisempaan maastoon ja löysimme kivan mustikkamättään, jossa nautimme eväitä: Jaffaa, nakkeja ja mustikoita...

Luulin, että tie veisi meidät kylän toiselle puolelle. Periaatteessa olin oikeassa. Meidän ja kylän toisen puolen välissä oli kuitenkin sähköpaimen, jota tietysti indianajoneshenkiset nuorukaiset testasivat ja pikkusen kuulemma pisteli, mutta ei niin paljon, että se olisi heitä pidätellyt. Sitä vaan ihmettelivät, että miten se lehmiä pidättelee?

Alma pääsi tutustumaan uuteen hajuun: sonta ja nautaeläin (lihakarjaa...). Oli erittäin kiinnostunut sonnasta (kuinkas muuten...) ja seisoi hienosti kun huomasi nautalauman laitumella. Päätimme kääntyä takaisin, koska emme arvanneet koiran kanssa lähteä kävelemään lehmälauman lävitse. Saattoi siellä olla muutama sonnikin.

Koska olisi ollut täysin tylsää ja seikkailutonta palata tietä pitkin sinne, mistä tultiin, päätimme oikaista hakkuuaukean ja sänkipellon kautta. Siinä välissä oli vaan heinäpelto/kesanto/mikälie nokkosvitikko, jonka lävitse jouduimme kulkemaan ja hyppäämään muutaman ojan yli. Tosi jännää, etenkin jos laskeutuu rähmälleen nokkospöheikköön.

Päästyämme vihdoin hengissä seikkailultamme mökille, kaikilla oli taas valtava nälkä, joten taas syötiin ja tapettiin hirvikärpäsiä, joita löytyi jokaisen päästä. Alma oli tässä vaiheessa aika tattis, hakeutui varjoon huilimaan. Tasan puoli tuntia se taisi huilata, kunnes oli taas valmis leikkimään. Saman verran taisi kestää junioreilta aikaa palautua, koska vilistivät melkein heti syötyään lähimetsään ison kallion päälle huhuilemaan.

Äidit sen sijaan alkoivat olla vähän raatoja :)

Kiitos Margelle & junioreille huisista seikkailureissusta ja otetaan uudestaan joku kerta!

 Nyt on ihan pakko huilata!

Ja sitten jaksaa taas leikkiä...

Bongaa kaksi marakattia tästä kuvasta!

Puskaissa piileksi pari HepokattiHeikkiä