Jihaa! Helsinki Winner 6.12.2014

Tänään pyörähdettiin tärisemässä Helsinki Winner -näyttelyssä. Tuomarina Joanna Pronin ja tuloksena ERI AVK1 SA!!!!

Kyllä olin tyytyväinen!!

Arvostelu: Erinomainen tyyppi, Kaunis pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvät kulmaukset. Riittävän leveä runko. Kokoon riittävä luusto. Liikkuu hyvin, takaa ahtaasti. Hyvä karva. Esiintyy hyvin.

Maastonmuutos!

Vihdoin kulkee. Maanantaina seikkailtiin pimeässä metsässä otsalampun kanssa ja Alma reippaili vauhdilla maaliin ja olisi melkein kiivennyt valkoisen paimenkoirauroon syliin, mutta malttoi kuitenkinilmaista niin, niin että sai nakkeja. Ihan vaan oli palauttava (ja Alman tapauksessa motivoiva) treeni.

Tänään tehtiin Munapirtin metsissä maastonvaihdos, reipas kilometrin jälki ja 

Alma suorastaa lensi kohti maalikoiraa, vaikka jälki oli hetken ehtinyt myös vanhentua. Aivan suoraan hiekkatietä, asvaltin yli, pitkin metsää ja polkuja. Ilmaisi jo hyvän matkan päästä, mutta kun en ollut satavarma en osannut oikea-aikaisesti palkata niin edettiin vielä kierrellen ja kaarrellen kohti maalikoiraa ja lopuksi saatiin selvä ilmaisu ja Alma sai taas nakkeja (nakit on nyt jostain syystä hip ja pop). Mukava metsäpäivä.

Maalikoirana kökötettiin metsässä, meinasi olla vaikiaa kun nähtiin iso metsäkanalintu (en tiedä mikä) ja kauempaa kulki kuulemma peuroja. Jäljet nähtiin paluumatkalla.

Alma kuuntelee, mikä siellä menee..?

=) <-- Siinä on hymy

Emännän Angstista isolla AAlla on päästy yli, toistaiseksi.

Tänään treenit ja 600m tuore taajamajälki tuli tehtyä ihan nätillä ilmaisulla. Puolivälissä matkaa tuli jälleen himmailu&rapsutteluvaihe, (hyppäsi taas seuraajaa (&maalikoiran omistajaa) vasten) ja muutamia häiriöitä (koiria, polkupyörä, lenkkeilijä, metelöivä ukko, auton käynnistys ja rääkyvä kissa), mutta niistä jatkettiin ja kulma käytiin tarkistamassa aikakin kaukana ja laajassa kaaressa mutta Alma palasi jäljelle (eli nää kulmat näköjään menee pitkiksi). Ilmaisu tuli näköetäisyydellä maalikoirasta, katsoi minuun päin ja hyppäsi vasten. Ei meinannut kelvata palkaksi jääkaapista napattu savupalvimakkara (no ei ollut muuta). Ilme oli että "ja missä mun nakki on??"

Seurasi Iiris.

Kyllä kait tämä tästä taas alkaa kulkea, kun hoksasi, mistä kenkä puristaa. Emännän korvien välistä.

Oleellisten asioiden äärellä

Koiran kanssa oppii ennen kaikkea itsestään. Olen oppinut ymmärtämään, että olen pirskatin kilpailuhenkinen ihminen, vaikken sitä julkisesti myönnäkään. Olen oppinut, että kestän huonosti epätietoisuutta. Olen huomannut olevani kärsimätön ja vahvasti suorituskeskeinen.

Joo eli treeni ei tunnu kulkevan. En ymmärrä, mitä minun pitäisi kulloinkin tehdä ja miksi enkä osaa lukea koiraani. Olen suunnattoman turhautunut siitä, että emme ole saaneet listajälkiä suoritettua ja toiset meidän kanssa samaan aikaan aloittaneet porhaltaa jo jatkokurssilla. En ehdi ilmoittautua treeneihin, treeniajat ja paikat on ihan tyhmiä, tuulee, sataa ja on muutenkin ihan ärsyttävää. Kitsen ja kiukuttelen.

Ja sitten. Mikä onkaan tässä kaikessa oleellista? Miksi lähdin tähän mukaan alun perin?

En siksi, että mahdollisimman nopeasti, täydellisyyttä hipoen valmistumme etsintävalmiiksi koirakoksi pöpeliköihin rämpimään vaan siksi, että opin työskentelemään yhdessä koirani kanssa ja vietetään kivaa aikaa yhdessä. Jos kohta koira istuu kyllä suurimman osan aikaa paksissa, mikä on minulle vielä käsittelemätön dilemma.

Jossain vaiheessa matkaa on hämärtynyt tavoite. Tai onkohan sitä koskaan varsiaisesti ollutkaan...?

Omasta ammatista olen oppinut eniten. Mikä on oppimisessa tärkeää? Tavoite. Tavoite määrää keinot. Jos tavoite on hämärän peitossa, on vaikea reflektoida, mitä on oppinut ja mitä on vielä opittava edetäkseen kohti päämäärää. Tavoitteen pilkkominen välietapeiksi on myös aika oleellista. onnistumisen kokemukset ovat motivoitumiselle tärkeitä.

Mitä olen oppinut Almasta?

Tiedän, että sillä on loistava nenä. Mistä tiedän tämän? No ainakin siitä, että se liikkuu pääsääntöisesti oikeaan (maalikoiran) suuntaan.

Alma ei mielellään mene kovin lähelle maalikoiraa.

Alma osoittaa muille koirille olevansa vaaraton kääntämällä päätään toisesta poispäin ja nuuskimalla "muina koirina" maata.

Kun Alma ei tiedä, mihin suuntaan pitäisi mennä, se rapsuttaa itseään.

Kun Alma ilmaisee maalikoiran, se kääntyy katsomaan minua kohti ja lopulta tulee luokse ja istuu eteeni. (Ja hyppää rintaa vasten, etenkin nakkien toivossa...)

Jos se haistaa nakit, se ei lähde liikkeelle vaan istuu odottamaan nakkeja...

Mutta sitä en vielä tiedä, mitä se haukottelu tarkoittaa.

Ja useamman kerran se on tehnyt sen, että se kiertää jäljellä korkemmalle paikalle, missä se sitten nuuhkii. Miksi?

Treenit - vaihteeksi fiilis jees

Edelliset treenit oli täysi fiasko. Koira ei olisi voinut vähempää olla kiinnostunut jäljestä, nakista kylläkin. Mutta tänään. Aah. KIITOS MIRJA!!

Kostea ruohikko, maalikoirana upea uros, kohtalainen matka, muutama mutka ja nätti ilmaisu. Puolivälissä teki saman, minkä usein aiemminkin, hyppäsi seuraajia vasten ja istui mun eteen. Uusi haju ja "Jatka, etsi vielä" ja taas mentiin kuono nätisti maassa, häntä heiluen. Ilmaisu tuli hienosti muutaman kymmenen metrin päästä: pysähtyminen ja vilkaisu minuun ja palasi istumaan eteen "No saako nyt nakkeja?" Sai.

Erinomaisen terhakka tyttö oli tänään. Olin iloinen ja ylpeä Almasta. Ehkä me vielä joskus valmistutaan etsintävalmiiksikin, mutta veikkaan että tässä silti menee enemmän kuin sen pari vuotta...

Metsässä mieli lepää!

Inhasti pimenevä syksy. Kosteus. Pimeät, koleat aamut. Niistä on syksy tehty. Viimeisten kahden viikon aikana on alkanut tuntua, että koko kesän energia- ja D-vitamiinilatinki on aika tarkkaan käytetty. Onneksi oli likkakavereiden kanssa sovittu gettogether-mökkireissu kera koirakamun juurikin tähän kohtaan syksyä.

Syyskuun viimeinen viikonloppu osoittautu ihanan lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Kierrettiin sekä lauantaina että sunnuntaina pitkät lenkit koirien kanssa, lauantaina kunnon metsälenkki. Onneksi yksi seurueesta on suunnistaja... Kyllä löytyy upeita paikkoja ihan kotiseudultakin.

Nähtiin hirvenpapanoita (yök), pupunpapanoita (nam), ihka oikea elävä lentävä metso (klok klok klok) ja korppiparvi.

Metsän vihreys ja hiljaisuus on jotain uskomattoman rentouttavaa. Sitä ei voi kameraan vangita.

 Hupi & Alma leikkimässä pellolla

 Hupi kierii sammalikossa ja Alma tapansa mukaan kuono maassa

No tuutteko te sieltä? Mikä maksaa?

Jotain metsässä on, Alma tarkkaavaisena.
Upeasti siivilöityy aurinko puiden lomasta,
pokkarikameralle sitä ei oikein saa vangittua.

Lenkin jälkeen sitten vedetään sikeitä :)

Wouvouvou - joko mennään?!?

Aina noita ihmisiä saa odotella!

FCI World Dog Show 2014 Helsinki 10.8.2014

No nyt on sitten maailmanvoittajanäyttely tullut koettua. Hirveä jännitys, paniikki ja kaikkea, mutta hengissä selvittiin :D

Alma tänään AVO-EH ja kasvattajaryhmässä sitten kävikin niin, että Coastal Stars voitti kasvattajaryhmän eli ROP-kasvattaja. Sen seurauksena päästiin Almankin kanssa juoksemana Isoon Kehään, mikä oli kyllä aika hienoa! Oli mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuukaan kulisseissa. Isosta kehästä ei tullut tänään sijoitusta, mutta kokemuksia rikkaampana jatketaan kohti uusia seikkailuja!

Alman arvostelu (auf Deutch ja googlen kanssa suurinpiirtein käännetty):

Hyvä koko ja muoto. Kaunis väri. Tummat silmät. Hiukan säkästä nouseva selkälinja. Luisu lantio. Erittäin hyvin muodostunut rinta. Liikkuu takaa ahtaasti, kyynärät hieman löysät ja jotain jotain (Ellen etw. loose und boden eng liittyy jotenkin löysiin kyynäriin, mutta tuo viimeinen boden eng tarkoittaa ilmeisesti että ovat ulospäin kaartuneet, löysät ranteet?...)

Lauralle kiitokset seurasta & kaikesta avusta päivän aikana!

* * *

How exciting WDS2014 in Helsinki! I was totally frozen as handler but luckily my dog did her job, Open Class VG. 

Coastal Stars did however win BOB Breeder & we had a chance to show our dogs in "big ring". It was really interesting to see what happens there! 

Judge Horst Kliebenstein (Germany): "Gute Grösse und Substanz. Schöne Farbe. Kopf 1:1. Dunkles Auge. Nach der Widerrist ansteigende Rücklinie. Abfallende Kruppe. Sehr gut aufgeformter Brust. Die Hinterhand wird etw. eng geführt, Ellen etw. loose und boden eng." 

Hitti, Milli, Nella & Alma

Helle... Tuo päiväkausia jatkuva...

Mutta en sano, että voikun olis pakkanen, koska se tulee kyllä, pikemmin kuin toivommekaan. Alma ei ole tuntunut kauheasti helteestä kärsivän, vetäytyy varjoon/viileään helteellä, mutta on kuitenkin "valppaana" koko ajan.

Viikonloppuna hikoiltiin mökillä ja tänään vielä tehtiin lasten kanssa luvattu kaverireissu vesille, muutamien kommervenkkien kautta.

Ja kas kummaa, helle +30 ja risat, merivesi +25 ja Almakin ui! Yhtään uintikuvaa Almasta ei kylläkään tullut otettua, johtuen suurimmaksi osaksi siitä, että itsekin lilluin vedessä)

Karvat on tippuneet juoksujen myötä, mutta merivesikäsittelyn jälkeen koira ei näytä enää niin alastomalta...

Kesää/in the Summertime

Kevät ja alkukesä on jotenkin lipuneet sormien välistä. Liekö syynä nämä kelit vai vaan hidas toipuminen talvihorroksesta, mene ja tiedä. Alman kanssa on muutaman kerran ehditty käydä rally-toko -harkoissa, muutamana viikonloppuna ihan vaan mielenvirkistämiseksi arkitottiskurssilla ja muutamissa etsintätreeneissäkin on pyörähdetty. Vähän sitä ja tätä ja tota.

Kotkan näyttely oli kesäkuun 15. pv ja siellä tuloksena AVO-EH ja AVK1 ja kehotus lihotuskuurille. Alma onkin nyt jostain syystä tosi hoikassa kunnossa eikä painoa/massaa tunnu tulevan vaikka tekisi mitä. Määränsä enempää neiti ei myöskään syö. Kokeillaan nyt vaihtaa ruokamerkkiä hiukan energiapitoisempaan+proteiinipitoisempaan ja katsotaan miten käy :)

Tänään käväistiin vihdoin ja viimein lonkka ja kyynärä -kuvauksissa, odottelemme virallista lausuntoa takaisinpäin, mutta lähettävä ELL oli sitä mieltä että lonkat on B ja kyynärät 0. Siitä me ollaan iloisia! Mutta odotetaan nyt sitä virallista lausuntoa, niistä ei aina tiedä. Samassa röntgenrytäkässä sitten kuvattiin myös Alman etuhampaat, kappas vaan oli nimittäin jossain temutessa murtunut vasen yläetuhammas. Siitäkin sitten tulee oma lausuntonsa.

Neiti otti kuvauksen jälkeen oikein huolella unta palloon ja äsken vasta lähti ulos ja liikenteeseen, vain palatakseen pikapikaa takaisin punkkaan.

Eilen käytiin moikkaamassa Malvaa & Hjördistä, joista ensinmainittu tulee Alman kaveriksi viikonlopuksi. Luvassa siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Juhannus vietettiin vesillä ja Alma pääsi juhannusaattona hillumaan oikein sielunsa kyllyydestä. Siitä sitten olikin kallioilla kiipeilyn/ryntäilyn seurauksena tassussa haava ja juhannuspäivä ja sitä seurannut sunnuntai menikin käytännössä makoillessa ja kinttua potiessa.

***

It's been ages since I've posted anything in English. I thought it's about time to tell something in English too. Winter has been busy surviving from day to day life and now that Summer has come we have bit more free time  - also for blogging. This Summer has been coldest for ages. Temperatures have been around +10 C and it's been rainy. Alma doesn't bother the temperatures because of her black fur she likes to keep in shadows on sunshine. But she doesn't like the rain. 

We've been to a few shows:
Hamina Int. Dog Show judge Hannele Jokisilta : Open Class EXC, CAC, CABIB & BOS

Kotka Int. Dog Show judge Arja Koskelo: Open Class VG

Alma was commented being feminine & "breed-like" bitch but she needs bit more weight and muscles. Alma is very slim at the moment and she should have bit more weight I just don't know how to get it. I've changed her food into more energy rich food & hope for the best.

Today we went for vet to get hip&elbow x-ray. Now I wait for official opinion from the Finnish Kennel Club but our vet gave promising results: Hips B & Elbows 0. But we'll wait for the official report. 

We've been trainging for tracking lost animals and Alma has succeeded really good. On May we begun training rally obedience wich is great lot fun. Only bad thing is that we have to drive 40 min to get coaching since I didn't find any coaches nearby. We'll train just for our own fun and I'm not seeing us competing in near future. I need more training :D

 We spent the Midsummer in the archipelago as so many times before and Alma just loved it. She was so excited to get there that she jumped & ran all over on rocks and got a scar on her right back foot. Wich was good since she kept still for two days after that...

Alman kesäpermanentti :D

Hamina KV 10.5.2014

No niin, jos Lahden saldo oli 20cm sinistä muovinauhanpätkää ja jälkikäteen kiitoskirje Päijät-Hämeen poliisilta (valokuvasivat minut aamulla yhdessä risteyksessä...) niin Haminan KV antoi mukavasti tasoitusta: ERI1 SA PN1 (myös ainoa...) SERT CABIB ja VSP!
.
(Kuvat ensimmäistä pyttykuvaa lukuunottamatta Harri/Elli/Taija poppoo)

Takaraajain asentoa hieman vielä justeerattava ;)

Näyttelyn jälkeen on taas aika leikkiä

keskikokoista frisbeeseisojaa...

KOPPI!

 Hipsis hipsis, keskikokoinen frisbeenoutaja....

Näyttelyn jälkeen meillä kävi kylillä Malva, Luka ja Yedi.
Koko poppoo pääsi vähäksi aikaa säikyttelemään naapureita ja ryntäilemään ympäriinsä pihalla.

Alma & Malva

Yedi & Alma

Lahti KV

Hopsan keikkaa, Lahden KV näyttely meni. AVO EH, AVK 2, tuomari Johan Juslin. Hieman raajakas kevytrunkoinen narttu, jolla pään hyvä sivukuva, mutta kuono liian kevyt. Karvanlaatu oikeanlainen ja hyvä lanneosa. Ja sitten silmät oli liian vaaleat. Kapeista takaliikkeistä tuli sanomista, mutta sille me ei oikein mitään mahdeta.

Ensimmäinen avo-luokan näyttely meillä. Kesällä pyöritään muutamissa näyttelyissä ja vaatimattomasti päätettiin päräyttää myös maailmanvoittajaan, jos ei muuta niin kokemuksia hakemaan. Hirveän kiireistä tämä kevätaika.

Rally-Tokon alkeiskurssi Vantaalla saatiin päätökseen ja onneksi löydettiin harjoitusryhmä 100km lähempää kotia --> lasten harrastukset loppuivat sopivasti huhtikuun lopussa, joten nyt voi äiti sopivasti aloittaa oman harrastuskauden: etsintää, rally-tokoa ja pari näyttelyä. Siinä sivussa käännetään Alman kanssa kasvimaa.

Kuvia ei ole ehtinyt napsia, ehkä sitten lomalla :)

Kesää kohti =)

Johonkin se maaliskuu katosi. Talvi oli tänä vuonna melko olematon ja metsälenkeille on päässyt käytännössä koko talven ajan. Katselin sportstrackeria ja yllättävän monta metsälenkkiä on tullut tehtyä yllätys yllätys - joulukuussa!

Tänään oli työpäivän jälkeen sen verran mahti-ilma ja fiilis, että lähdettiin pitkästä aikaa metsään. Tässä välissä on nimittäin lenkkeilty aika paljon tuossa ihan omalla pihalla ja pellolla. On oltu lapsenvahtina naapurin pennulle (peltoriehuntaa) ja ihana Malvakin on kyläillyt meillä ja päin vastoin. Siinä ne viikot vaan vierii. Viime viikolla aloitettiin Rally-Toko! Se on muuten supermukavaa puuhaa, lisää ehkä myöhemmin, jos saadaan kuvia tämän vkon harkoista :)

Omalla pihalla Alma huvittaa itseään mm. fasaaneilla, yhtään paistia en ole kyllä vielä saanut, harmi. Metsälenkille mentäessä on pieni pakollinen hihnaosuus ja hyvä niin. Meinasi nimittäin Alma tänään ampaista pupujussin perään pellon laidassa, hihnasta huolimatta.

Tänään oli metsälenkillä kyllä niin intensiivistä jäljittämistä, että jotain siellä pusikoissa oli mennyt. Liekö sitten fasaaneja vai pupuja.

Ja sitten pari otosta Malvasta <3 ja superlaamahermo-Almasta:

Malva on sen verran vauhdikas tapaus, että
minä en ainakaan saanut järkeviä valokuvia...