No mitäs tänne, kummempia.

Normaalia akkalaumassa eloa.

Pentuhulinaa

Aika kirjaimellisesti tämä kesä on ollut pentuhulinaa, enemmän tai vähemmän pennun ehdoilla elämistä. Alman kanssa on nautittu aikuisten lähes yöllisistä lenkeistä kun koko talo on saatu ensin nukkumaan.

On käyty mökillä, Hämeessä ja Pirkanmaalla ja kotosalla treenailtu ihan perusjuttuja. Alman kanssa rally-tokoiltu oman höntsäporukan kanssa. Pennulle Alma alkaa pikkuhiljaa lämmetä, pentu saa nukkua melkein Alman vieressä. Sen sijaan muita reviirille tulevia koiria Alma on alkanut vähän karsastaa. Liekö kolmen vuoden aikana tottunut vähän turhan rauhaisaan elämään, nyt sitten kertalaakista on sekoitettu madamen päiväjärjestykset. 

Sen sijaan vanha kissaherramme ei jostain syystä ole ollut moksiskaan pennusta. Almalle se aikoinaan sähisi kuukauden päivät, ennen kuin tottui ja Malvaa se karttaa. Sen sijaan Leidaa kissa ei väistä, ei sähise, ei oikeastaa noteeraa mitenkään. Toisaalta Leidakin on jättänyt kissan täysin rauhaan, liikkuva kissa vähän kiinnostaa, mutta muuten ei. 

Stabypojat Vilho ja Väpä on käyneet meillä leikkimässä ja eilen Vilho oli päivähoidossa. Pennuilla oli vauhdikas päivä! Leida nukahti melkein heti Vilhon lähdettyä kotiin ja nukkui aamuun asti. Puoli kuudelta vasta ensimmäinen vessakeikka!

Lomaa ei ole pitkälti jäljellä. Vielä on edessä pennun totuttamista yksinoloon (sitä on vähän harjoiteltu) ja perustottelevaisuutta.

Vilho&Leida

Vilho&Leida

Penturallia...

Tämän kanssa Alma jopa leikkii pennun kanssa, lähinnä niin, että nappaa pallosta kiinni ja pentu toisesta päästä, yrittäessään varastaa lelua Almalta...

Alma pysyy passissa (=tuijottaa tennispalloa transsissa) vaikka mitä tapahtuisi ympärillä...

Touhukkaan päivän jälkeen tulee uni

 Periskooppi pystyssä viljapellossa

 Jonkun on vahdittava grilliä...

Tyttöjen iltahulinat

 Ihanaa... se penska nukkuu ja mä oon täällä 

 Seisotuspönötyksen harjoittelua

Chili-iskä

Leidassa on paljon samaa kuin isässään :)

Vauhdikas kesäkuu

Kesäkuu on ollut perheessä vauhdikas. Kesää oli suunniteltu jo paljon aiemmin kun edes tiedettiin, että tänä kesänä meille putkahtaa uusi perheenjäsen. Pentu onkin saanut vähän aiottua vauhdikkaamman sosiaalistamisrupeaman tähän heti alkuun. Jos tästä on mitään pääteltävissä, niin pentu sopeutuu mainiosti tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Juhannus vietettiin vesillä. Juhannusaaton pentu vietti rannalla riekkuen, juhannuspäivä sujui suurimmaksi osaksi syöden ja nukkuen (sen verran rankkaa oli uusi kokemus pennulle) ja sunnuntaina taas maistui touhuaminen saarenkallioilla, keltiäiset vain vähän riesasivat.

Lähiseudulle on siunaantunut myös Frisian Gemin ja Sinisuven poikapennut Vilho ja 

Väpä, joiden kanssa pentutreffattiin heti juhannuksen jälkeen. Etenkin Vilhosta Leida löysi kovan painikaverin. Vilho on pari viikkoa Leidaa nuorempi, mutta kooltaan melkeimpä isompi ja innokas painimies ja tykkää näköjään myös köydenvedosta. 

Väpä hiukan karsasti Leidan suorasukaists tapaa ottaa kontaktia, mutta hetken tarkkailun jälkeen myös Väpän kanssa leikit lähtivät sujumaan. 

Sukulaisperheeseen muutti lapinporokoiranpentu Kosti, jota käytiin yhtenä iltana pikaisesti moikkaamassa, Kosti kuukautta nuorempana kuin Leida ei ihan myöskään heti tykännyt Leidan tavasta lähteä riehuntaleikkeihin, mutta pian nämäkin löysivät yhteisen leikin. Kavereita siis ympärillä riittää. Isompia koiria ei hirveästi olla tavattu, Malva on nyt ollut viikonloppuna meillä hoidossa ja tykkää kovasti leikkiä Leidan kanssa ja päin vastoin. Selvästi Leida käyttää pentulisenssiään isompien kanssa, haukku on hyvin erilaista pienten poikien kanssa painiessa ja taas Malvan kanssa leikkiessä. Alma on saanut siis nyt viikonloppuna viettää vähän vapaata, kun kuvioissa on ollut leikkitäti.

Ensi viikolla lähdetään Leidan kanssa vähän tutustumaan lähiympäristöön lenkkeillen: moottoritien ylittävä silta on ohjelmistossa. Hihnassa kulkemista on harjoiteltu aamuisin pienellä kierroksella ja se sujuu jo aika mallikkaasti. Samoin istuminen ja oman nimen tunnistaminen. Alma on innokas treenaamaan yhdessä Leidan kanssa perusjuttujs, lähinnä makupalojen toivossa :) 

Leida 10 vkoa

Sääriähän tältä neidiltä ei puutu...

Alma uskaltautui jopa hakemaan vedestä frisbeetä

Uitettu koira

Väpä

Vilho & Leida

Kosti ja Leida

Viikko pentuelämää takana

Hirvittävän nopeasti on mennyt kulunut viikko. Leida tuli eilen jo 9 vkoa. On käyty töissä ajelemassa hissillä, tutututtu naapurin Peppiin (ensimmäinen yritys ei mennyt hyvin, oli Pepin ruoka-aika ja teki selväksi, mitä mieltä on tunkeilijoista pihapiirissä, toisella kertaa meni hienosti. Leida nuuski ja häntä heilui.). Heppaa on haisteltu kaukaa, kissasta ei ole moksiskaan eikä ihme kyllä kissa noteeraa Leidaa mitenkään!

Eilen vähän käytiin katselemassa isoja noutajia niiden tiistaitreeneissä ja leikittiin parin kivan lapsen kanssa, Leida oli kuin kotonaan. Imuri ei häirinnyt päiväunia eikä sirkkelikään hätkähdyttänyt. Varovaisen tyytyväinen olen tällä hetkellä neitoseen... Ja hei, mikä parasta, ne kynnet tosiaan on vaaleat!!! Alman mustien kanssa onkin harjoiteltu ihan riittämiin...

Von Willebrantin testitulos tuli viime viikolla ja Leida on vwd vapaa! 

Pentu on reipas, utelias ja viipottaa innoissan pitkin pihaa tutkimassa ja haistelemassa. Alma on ihan nyt lähipäivinä alkanut osoittaa enemmän merkkejä mm. pennun suojelemisesta, seuraa pentua katseellaan ja tarvittaessa vähän murahtaa liian tuttavallisille tyypeille (Malva-parka sai viikonloppuna vähän kyytiä...). Alma leikkii pennun kanssa, antaa nujuttaa itseään eikä pakene paikalta, mutta selvästi leikissä on "tätimäinen" sävy, eli osoittaa elkein selvästi olevansa se joka määrää. Leida ei sitä kylläkään ihan purematta niele. Alman peti on käytännössä muuttunut Leidan pediksi ja Alma on ottanut Leidalle tarkoitetun pedin itselleen. Leida saa nukkua samassa huoneessa, jopa puolen metrin päässä Almasta, mutta ei missään tapauksessa tulla kylkeen kiinni, pentu toki yrittää hivuttautua, mutta siinä kohtaa Alma murisee. 

Hihnassa kulkemista on nyt parina aamuna harjoiteltu meidän aamulenkillä: postilaatikoille ja takakautta ympäri. Leida kulkee osan matkaa itse, osan matkaa olen kantanut. Alma viipottaa omia polkujaan, sillä on tietty rutiini ja paikat jotka se käy aamulenkillä tsekkaamassa. Leida on aika säännöllinen, syö, tekee tarpeensa, leikkii, nukkuu aika samaa rytmiä päivästä toiseen. Sisälle on vahinkoja muutaman kerran tullut, mutta ne on tulleet silloin, kun en ole itse ollut kärppänä avaamassa pennulle ulko-ovea (eli tietysti jonkun muun vahtivuorolla.... :P) 

Kevät keikkuen tulee :)

Viime viikot ovat hemmotelleet ja riepotelleet koira-ihmisiä. Toisaalta on ollut ihanaa, kun lumi on sulanut ja on ollut mahdollista ainakin täälläpäin hiipparoida monissa sellaisissa paikoissa joihin ei lumikeleillä ole aihetta. Toisaalta sitten tuota mutaa ja hiekkaa on joka paikka täynnä. Ja nyt sitten taas tuli pakkaset tai oikeammin normaali maaliskuun keli. Olin jo huolissani kun kuulin ihmisten viime viikolla jopa aloittaneen pihojen kevätharavoinnit...

Meillä oli Alman kanssa vauhdikas viikko lapsenvahtina. Naapurin Laika-x nuori herra 4kk oli ries... Riemunamme. Alkuviikko oli varsin vauhdikasta menoa ja melkoista ärinä ja murinaa, mutta lauantaina oli yhteiselo hyvin sopusointuisaa. Ihmeen pitkä pinna Almalla on temuavan pennun kanssa.

Reviiristä ja etenkin sen merkitsemisestä itselle oli molemmilla koirilla ehkä jopa kisaa, ei kiva ihmisen mielestä. Nimimerkillä yöllä kuuluu nukka, ei käydä vessassa!

Kuvat on tällä haavaa kännykässä, joten näihin kirjaimiin ja tunnelmiin... Huomenna mennäänkin katsomaan stabypentua Alman kanssa, lähistölle muutti kuukausi sitten pentu :)

Syyssiivoa ja sadonkorjuuta

Kai se täytyy pikkuhiljaa hyväksyä, että talvi tekee tuloaan. Mitenkään ei haluaisi kesästä luopua. Se oli taas liian lyhyt. Alkaa kuitenkin olla viimehetket tehdä syyssiivoa pihalla. Ja sadonkorjuukin on vähän venähtänyt, hups.

Onneksi oli mukava sää viettää päivää pihalla. Tosin lasten vaatimat "talkoomakkarat" paistettiin lopulta uunissa, kävi perinteiset: "oho, hiillos meni jo"...

Alma juoksenteli mukana. Ihmetteli lehtipuhallinta (jep... ekoterroristit. Mutta jos siihen jotenkin liittyy polttomoottori, motivoituu mieskin pihahommiin...)

Siellä jotain kieppuu ja pörisee...

 No nyt se sieltä lähestyy, se pörinä!!

Joko lähdetään karkuun?

Tässä mä kävelen sun vieressä...

Porkkanavahti

Stabyhou-dini

...se tunne, kun palaat kauppareissulta kotiin, odotat koirarynnäkköä, eikä mitään kuulu. ??? Huutelet koiraa, eikä se tule. ??? Kierrät huushollin lävitse, ja toteat, että se ei tosiaankaan ole sisällä. Eikä se ollut pihalla. Ja kyllä, se jäi sisälle, kun lähdin kauppaan, tarkistin itse. (Eräitäkin kertoja muille perheenjäsenille motkottaneena...) Valmistaudut etsintäreissuun ja jostain se juoksee hikihatussa sisään. MISSÄ SE ON OLLUT? JA MITEN SE SINNE PÄÄSI?

Alma jäi satavarmasti istumaan yläkerran portaisiin passipaikalle kun lähdettiin lasten kanssa kauppaan. Ovet lukittiin. Ainoa, mikä jäi auki, oli tuuletusikkuna. Sieltä meidän stabyhou-dini on sitten vääntäytynyt pihalle. En ihan uskonut, että se mahtuisi siitä. Testaisin. Ja näin se tapahtuu: [kuva tulee myöhemmin...]

1. Pää läpi.
2. Oikea olkapää ulos.
3. Vasen olkapää ulos
4. Plop. Muu kroppa tuleekin itsestään
(prosessi muuten muistuttaa synnytystä...)

Voi sentään. Ei tuuleteta. Ja arvatenkin olen mussuttanut tässä pariin kertaan isännälle, että voisko katsoa, että ovet on kiinni ja koira sisällä, kun lähtee johonkin, ettei se sitten tulisi pihalla vastaan kun palaa kotiin....

Ja sitten taas pari sanaa koiran ruokavaliosta, osa X:

- Vadelmat. Suoraan pensaasta. Namnam.

Kesätouhuja

Niin on ollut mukakiireistä tämä kesä, ettei ole paljon blogia päivitelty - paitsi tietysti näyttelyvoitot ;P
On se ihme miten loma vaan hupenee päivä päivältä ja kaikki ne jutut mitä suunnitteli tekevänsä loman aikana jäävät ainakin puoliksi tekemättä. Toisaalta on sitten taas tullut tehtyä kaikkea sellaista, mitä ei ole ollenkaan suunnitellut.

Kuten käyty Katariinan meripuistossa Kotkassa:

Alma kaivaa viileää lepopaikkaa
leikkikentän hiekkarinteeseen

Ainoa hankaluus puistossa koiran kannalta on se,
ettei koiraa voi päästää vapaaksi. Ihana nurmikenttä
ja etenkin se valkoposkihanhilauma kertakaikkiaan
huutaa koiraa laukkaamana päättömästi ympäri nurmikenttää!
...siksi fleksi...

Juoksentelusta tulee pikkasen hiki

Uimisessa on edetty mahakarvojen kasteluvaiheeseen.
Sen syvemmälle ei Alma vapaaehtoisesti mene.

...varjossa picknikillä hiki vähän hellittää.

Sitten on vähän geokätköilty:

Käyty synnyinseudulla tutustumassa lajitovereihin:

Juoksenneltu lähikentällä, teillä ja metsissä:

Ja sitten vaan ihan oltu reporankana!