Näytetään tekstit, joissa on tunniste kamut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kamut. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. syyskuuta 2015

Ei tähän nyt keksi mitään kuvaavaa otsikkoa...

Näköjään kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa tuli päivitettyä blogia. Ei tässä vaan ehdi. Taloremppa on hissukseen työn alla ja kaksi koiraa totta tosiaan vie kaksinverroin aikaa, joka tuntuu lentävän siivillä, etenkin kesälomien jälkeen.

Pentu kasvaa. Se on jotenkin tosi erilainen kuin Alma, niin pentuna kuin koirana. Rohkea ja reipas pentu, joka ei pienistä hätkähdä (paukkua ei oikeen ole vielä kokeiltu, mutta ei ollut ukkosesta ainakaan millänsäkään). Hihnassa kulkemista ei oikeastaan ole tarvinut edes opettaa, se vaan kulkee. Ehkä se on ottanut mallia Almalta, joka nykyään kulkee tosi hienosti hihnassa. Toista se oli pentuaikana, kun käsi sojossa sai kulkea kylää ympäri vetojuhdan perässä. Tosin Leida on vasta 5kk että pahin on vielä edessä. Pahoja tapoja Leida on oppinut myös Almalta, kuten ihmisiä vasten hyppiminen ja autoja vasten hyppiminen. 

Sen sijaan peruskäytöstavat ja mukana kulkeminen sujuu aivan mallikkaasti. Siinä missä Alma oli pentukoulussa aikanaan ihan hepulissa eikä malttanut häiriöiden keskellä keskittyä mihinkään, Leida keskittyy todella hienosti etenkin nälkäisenä. Melkein mikä tahansa kelpaa (ruoka)palkaksi, Alman kanssa melkein mikään ei kelvannut. Tosin Leidan kanssa olen nyt jättänyt ennen pentukoulua ruuan väliin ja Leida saa ruuan (vaihdellen nappuloita/broilerinsydäntä) käytännössä palkaksi työskentelystä. 

Elokuun puolivälissä meillä oli hulinaviikonloppu, kun Kotkassa oli Kotkan Ruusu -näyttely. Alman kanssa osallistuttiin näyttelyyn ja yllättäin Alma oli ROP. Ryhmäkehissä ei sitten sijoitusta herunut, mutta viis siitä. ROP oli oikeastaan se salainen haave minulla, mutta en ikipäivänä uskonut sitä koskaan Alman kanssa saavuttavani, sen verran haastavaa itselle on ollut opetella näyttelyesittämistä ja toisaalta saada koira yhteistyöhön ja kolmanneksi olla itse jännittämättä kehässä. Uskomatonta, miten kipsiin itse menen kehässä.  

Leidan ja Leidan isän omistaja, Leidan isä Chili ja saman perheen kaksi muuta urosta (toinen pentu) tulivat meille ko. viikonlopuksi ja hulinaa riitti. Aluksi Alma oli vähän närkästynyt, että uroksia pyörii pitkin pihaa, mutta pikkuhiljaa tottui tilanteeseen. Lauantaina meille pärähti kylille tutut poikapennut Väpä & VIlho ja Väpän kasvattaja Aila (ks. Frisian Gem) kooiker Vonnen kanssa. 8 koiraa sinkoili parhaimmillaan pihalla. 

Vieraitten lähdettyä tehtiin koirien kanssa metsälenkki, jonka seurauksena nypittiin yli kymmenen juoksentelevaa punkkia koirista ja kaksi meikäläisestä. Hyi!!

Näyttelypäivä oli aurinkoinen ja sää mitä mahtavin. Leida oli mukana näyttelyalueella "turistina" mikä sujuikin Katariinanpuistossa ulkonäyttelyssä hienosti, pääsi vähän tutustumaan hulinaan. Juuri oli mennyt rokotusten varoaika umpeen. Sen sijaan kaveri & Vilhon veli, joka on pari viikkoa nuorempi, ei päässyt alueelle. Isäntä jäi autoon koiravahdiksi, rispektit hänelle!

Näyttelyssä esitin Leidan isän (ja hösäämiseksi se meni, kun jännitin ihan tuhottomasti), ERI kuitenkin, Alman kisaparina narttukehässä oli sisko-Nella ja sitten PU oli Hollannin muotovalio Frodo. Alma sai hyvät arvostelut kommentilla  "tänään kesäkarvassa" (sitähän tuomari ei tiennyt, että Alman tapauksessa karva on ympärivuotinen...).

Nyt siis on pikkuhiljaa palattu arkeen. Tai ainakin melkein... Almallahan on sitten TAAS valeraskaus. Maitoa pukkaa, jahtaa yökaudet mörköjä tai sitten läähättää sängyn vieressä. Viikko sitten käytiin silmätarkissa ja silmissä todettiin pistemäistä kaihia. Nämä kaikki yhdessä itseasiassa ovat vahvistaneet päätöstäni, että vien Alman nyt syksyllä steriloitavaksi. Sen verran tiheällä aikavälillä on nyt juoksut olleet ja rankka valeraskaus nyt jo kahteen kertaan saman vuoden sisällä on pienelle koiran nupille aika paljon, saatikka sitten meille ihmisille. Almaa ei kuitenkaan jalostukseen tulla käyttämään. Josko treenaaminenkin sitten alkaisi olla tasaisempaa: nyt mennään juoksukierron mukaan; ennen juoksuja innokasta tekemistä, juoksujen jälkeen EVVK vaihe ja näin valeraskausvaiheessa intoa tekemiseen löytyy, mutta keskittymiskykyä ja tarkkuutta sitten taas ei... Toisaalta itse alan jo osata ehkä ennustaa koiran mielentilaa...

Viime viikonloppuna käytiin näyttelyharkoissa ja pentutapaamisessa (isoilla koirilla ryyditettynä) ja huh, että oli vilskettä ja huisketta!! 










maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pentuhulinaa

Aika kirjaimellisesti tämä kesä on ollut pentuhulinaa, enemmän tai vähemmän pennun ehdoilla elämistä. Alman kanssa on nautittu aikuisten lähes yöllisistä lenkeistä kun koko talo on saatu ensin nukkumaan.

On käyty mökillä, Hämeessä ja Pirkanmaalla ja kotosalla treenailtu ihan perusjuttuja. Alman kanssa rally-tokoiltu oman höntsäporukan kanssa. Pennulle Alma alkaa pikkuhiljaa lämmetä, pentu saa nukkua melkein Alman vieressä. Sen sijaan muita reviirille tulevia koiria Alma on alkanut vähän karsastaa. Liekö kolmen vuoden aikana tottunut vähän turhan rauhaisaan elämään, nyt sitten kertalaakista on sekoitettu madamen päiväjärjestykset. 

Sen sijaan vanha kissaherramme ei jostain syystä ole ollut moksiskaan pennusta. Almalle se aikoinaan sähisi kuukauden päivät, ennen kuin tottui ja Malvaa se karttaa. Sen sijaan Leidaa kissa ei väistä, ei sähise, ei oikeastaa noteeraa mitenkään. Toisaalta Leidakin on jättänyt kissan täysin rauhaan, liikkuva kissa vähän kiinnostaa, mutta muuten ei. 

Stabypojat Vilho ja Väpä on käyneet meillä leikkimässä ja eilen Vilho oli päivähoidossa. Pennuilla oli vauhdikas päivä! Leida nukahti melkein heti Vilhon lähdettyä kotiin ja nukkui aamuun asti. Puoli kuudelta vasta ensimmäinen vessakeikka!

Lomaa ei ole pitkälti jäljellä. Vielä on edessä pennun totuttamista yksinoloon (sitä on vähän harjoiteltu) ja perustottelevaisuutta.





Vilho&Leida

Vilho&Leida

Penturallia...


Tämän kanssa Alma jopa leikkii pennun kanssa, lähinnä niin, että nappaa pallosta kiinni ja pentu toisesta päästä, yrittäessään varastaa lelua Almalta...

Alma pysyy passissa (=tuijottaa tennispalloa transsissa) vaikka mitä tapahtuisi ympärillä...


Touhukkaan päivän jälkeen tulee uni

 Periskooppi pystyssä viljapellossa


 Jonkun on vahdittava grilliä...


Tyttöjen iltahulinat


 Ihanaa... se penska nukkuu ja mä oon täällä 
 Seisotuspönötyksen harjoittelua

Chili-iskä
Leidassa on paljon samaa kuin isässään :)

lauantai 10. toukokuuta 2014

Hamina KV 10.5.2014

No niin, jos Lahden saldo oli 20cm sinistä muovinauhanpätkää ja jälkikäteen kiitoskirje Päijät-Hämeen poliisilta (valokuvasivat minut aamulla yhdessä risteyksessä...) niin Haminan KV antoi mukavasti tasoitusta: ERI1 SA PN1 (myös ainoa...) SERT CABIB ja VSP!
.
(Kuvat ensimmäistä pyttykuvaa lukuunottamatta Harri/Elli/Taija poppoo)



Takaraajain asentoa hieman vielä justeerattava ;)


Näyttelyn jälkeen on taas aika leikkiä
keskikokoista frisbeeseisojaa...


KOPPI!


 Hipsis hipsis, keskikokoinen frisbeenoutaja....

Näyttelyn jälkeen meillä kävi kylillä Malva, Luka ja Yedi.
Koko poppoo pääsi vähäksi aikaa säikyttelemään naapureita ja ryntäilemään ympäriinsä pihalla.

Alma & Malva

Yedi & Alma

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kesää kohti =)

Johonkin se maaliskuu katosi. Talvi oli tänä vuonna melko olematon ja metsälenkeille on päässyt käytännössä koko talven ajan. Katselin sportstrackeria ja yllättävän monta metsälenkkiä on tullut tehtyä yllätys yllätys - joulukuussa!

Tänään oli työpäivän jälkeen sen verran mahti-ilma ja fiilis, että lähdettiin pitkästä aikaa metsään. Tässä välissä on nimittäin lenkkeilty aika paljon tuossa ihan omalla pihalla ja pellolla. On oltu lapsenvahtina naapurin pennulle (peltoriehuntaa) ja ihana Malvakin on kyläillyt meillä ja päin vastoin. Siinä ne viikot vaan vierii. Viime viikolla aloitettiin Rally-Toko! Se on muuten supermukavaa puuhaa, lisää ehkä myöhemmin, jos saadaan kuvia tämän vkon harkoista :)

Omalla pihalla Alma huvittaa itseään mm. fasaaneilla, yhtään paistia en ole kyllä vielä saanut, harmi. Metsälenkille mentäessä on pieni pakollinen hihnaosuus ja hyvä niin. Meinasi nimittäin Alma tänään ampaista pupujussin perään pellon laidassa, hihnasta huolimatta.

Tänään oli metsälenkillä kyllä niin intensiivistä jäljittämistä, että jotain siellä pusikoissa oli mennyt. Liekö sitten fasaaneja vai pupuja.










Ja sitten pari otosta Malvasta <3 ja superlaamahermo-Almasta:




Malva on sen verran vauhdikas tapaus, että
minä en ainakaan saanut järkeviä valokuvia...





maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kevät keikkuen tulee :)

Viime viikot ovat hemmotelleet ja riepotelleet koira-ihmisiä. Toisaalta on ollut ihanaa, kun lumi on sulanut ja on ollut mahdollista ainakin täälläpäin hiipparoida monissa sellaisissa paikoissa joihin ei lumikeleillä ole aihetta. Toisaalta sitten tuota mutaa ja hiekkaa on joka paikka täynnä. Ja nyt sitten taas tuli pakkaset tai oikeammin normaali maaliskuun keli. Olin jo huolissani kun kuulin ihmisten viime viikolla jopa aloittaneen pihojen kevätharavoinnit...

Meillä oli Alman kanssa vauhdikas viikko lapsenvahtina. Naapurin Laika-x nuori herra 4kk oli ries... Riemunamme. Alkuviikko oli varsin vauhdikasta menoa ja melkoista ärinä ja murinaa, mutta lauantaina oli yhteiselo hyvin sopusointuisaa. Ihmeen pitkä pinna Almalla on temuavan pennun kanssa.

Reviiristä ja etenkin sen merkitsemisestä itselle oli molemmilla koirilla ehkä jopa kisaa, ei kiva ihmisen mielestä. Nimimerkillä yöllä kuuluu nukka, ei käydä vessassa!

Kuvat on tällä haavaa kännykässä, joten näihin kirjaimiin ja tunnelmiin... Huomenna mennäänkin katsomaan stabypentua Alman kanssa, lähistölle muutti kuukausi sitten pentu :)

lauantai 31. elokuuta 2013

Rankkaa mökkeilyä & uusia hajuja

Sain ajatuksen kutsua kaverini lapsineen sukumme mökille yökylään. Suunnitelmissa oli 3xS-leiri: syömistä, saunomista ja seikkailua.

Tietysti reissu aloitettiin syömisellä, koko porukka oli nälkäisiä kuin sudet ja fajitakset sekä herkut teki kauppansa. Saunanlämmitys sujui perinteiseen tapaan: paljon paperia ja savua... Ennen saunaa päätettiin tehdä vielä iltahämärissä Jännä-retki läheiselle metsäautotielle (tuttavallisemmin käyttämään Alma pikku iltalenkillä). Hämärässä kaikki näytti tosi hämärältä ja vähän jännältä. Alma otti jossain kohtaa metsää jonkin hajun ja lähti pontevasti seuraamaan sitä. Onneksi olin varautunut lenkkiin jälkiliinalla ja pysyin jotenkuten koiran perässä. Saalista ei tällä kertaa saatu, koska ihmisväen vilkas mielikuvitus alkoi laukata aika hurjaa vauhtia. Lapset epäilivät nähneensä karhun. Todennäköisempää on, että iltahämärissä liikuskeli supikoira, joka pakeni meidän hunnilamaamme. Sen sijaan näimme pari lepakkoa! Aiheesta riemastuneena 3. luokkalainen kertoi kaverinsa kohdanneen kerran vesikauhuisen lepakon...

Takaisin mökillä Alma haukkui ilmeisesti rabieslepakoita tai sitten kurkia, jotka pitivät elämää kauempana pellolla, mutta melkoista mörköräksytystä oli ilta. Säestys tuli naapurin hirvikoirilta... Selkeästi juoksut ovat saaneet Alman vähän hermoheikoksi räksyksi.

Saunassa löydettiin laumasta desantti. Eliminoimme tunkeilijan välittömästi. Hirvikärpäset ei oo meidän kavereita.

Jossain vaiheessa yötä olemme ilmeisesti nukahtaneet, koska klo 06 aamulla heräsin siihen, että hunnilauma alkoi keräillä varusteitaan. Klo 09 mennessä totesimme, että lauma on varusteissaan, aamupalat syöty ja seikkailu voi jatkua.

Kävimme ensin tarkastamassa edellisillan jäljet, mutta emme löytäneet sen koommin karhua kuin supikoiraakaan. Tässä vaiheessa huomasin unohtaneeni kameran mökille. Päätimme oikaista metsän poikki tielle, se menikin kivasti peffamäkeä melkoisen tiheän kuusikon lävitse lähes pystysuoraa rinnettä, aika jännää kaikkien mielestä... Alma kulki hienosti. Tulin joukkion viimeisenä ja hetkeksikään Alma ei jättänyt minua näkyvistä, tarkkaili, että pääsen turvallisesti könyämään (=vierimään) alaspäin. Samalla se selvästi tarkkaili edempänä kulkevaa laumaamme.

Jatkoimme hieman helppokulkuisempaan maastoon ja löysimme kivan mustikkamättään, jossa nautimme eväitä: Jaffaa, nakkeja ja mustikoita...

Luulin, että tie veisi meidät kylän toiselle puolelle. Periaatteessa olin oikeassa. Meidän ja kylän toisen puolen välissä oli kuitenkin sähköpaimen, jota tietysti indianajoneshenkiset nuorukaiset testasivat ja pikkusen kuulemma pisteli, mutta ei niin paljon, että se olisi heitä pidätellyt. Sitä vaan ihmettelivät, että miten se lehmiä pidättelee?

Alma pääsi tutustumaan uuteen hajuun: sonta ja nautaeläin (lihakarjaa...). Oli erittäin kiinnostunut sonnasta (kuinkas muuten...) ja seisoi hienosti kun huomasi nautalauman laitumella. Päätimme kääntyä takaisin, koska emme arvanneet koiran kanssa lähteä kävelemään lehmälauman lävitse. Saattoi siellä olla muutama sonnikin.

Koska olisi ollut täysin tylsää ja seikkailutonta palata tietä pitkin sinne, mistä tultiin, päätimme oikaista hakkuuaukean ja sänkipellon kautta. Siinä välissä oli vaan heinäpelto/kesanto/mikälie nokkosvitikko, jonka lävitse jouduimme kulkemaan ja hyppäämään muutaman ojan yli. Tosi jännää, etenkin jos laskeutuu rähmälleen nokkospöheikköön.

Päästyämme vihdoin hengissä seikkailultamme mökille, kaikilla oli taas valtava nälkä, joten taas syötiin ja tapettiin hirvikärpäsiä, joita löytyi jokaisen päästä. Alma oli tässä vaiheessa aika tattis, hakeutui varjoon huilimaan. Tasan puoli tuntia se taisi huilata, kunnes oli taas valmis leikkimään. Saman verran taisi kestää junioreilta aikaa palautua, koska vilistivät melkein heti syötyään lähimetsään ison kallion päälle huhuilemaan.

Äidit sen sijaan alkoivat olla vähän raatoja :)

Kiitos Margelle & junioreille huisista seikkailureissusta ja otetaan uudestaan joku kerta!



 Nyt on ihan pakko huilata!




Ja sitten jaksaa taas leikkiä...



Bongaa kaksi marakattia tästä kuvasta!



Puskaissa piileksi pari HepokattiHeikkiä



tiistai 30. huhtikuuta 2013

Laama-Lady & Pomponautti

Kevät. Ihanaa kun pellot kuivuu ja sinne pääsee vielä ennen kevätkylvöjä juoksentelmaan. Nautitaan tästä ajasta täysin siemauksin.

Olen pitänyt Almaa reippaana koirana - mitä se onkin - ja jos kohta tiettyjä mieltymyksiä tuhoamiseen (kengät, pehmolelut jne.) on niin Almahan on itse laama verrattuna herra Pomponauttiin! Pomponautti (nimi muutettu) on 5 kk vanha suursnautserin pentu ja Varsin Reipas tapaus.


Hassulta tuntuu, että vuosi sitten Alma oli jotakuinkin samanlainen kuin Pomponautti. Pieni, innokas, höppänä. Verrattuna Pomponauttiin, Alma on aivan laama-lady. Hillitty, hallittu, Neiti. Tottelee jopa.

Vuosi on ollut aikamoinen. Päivääkään emme ole katuneet, vaikka vuosi on ollut monella tapaa ehkä entistäkin hektisempi. Koira vaatii rytmittämään päivää entistä tarkemmin. Mikä on muuttunut? 

Herään joka arkiaamu klo 06.00 viedäkseni Alman ulos. Manaan sitä päivää, kun ajattelin, että perheeseemme sopisi hyvin koira. Kävellessäni ulkona, nähdessäni vuodenaikojen vaihtumisen ympärilläni olen toisaalta myös onnellinen, että näen asioita, joita en muuten huomaisi: pajunkissoja tammikuussa, pakkasessa kimaltavia puunoksia, riemunkirjavia syksyn lehtiä ja kevään ensimmäiset leskenlehdet. Keväinen pakkasaamun tuoksu. Tiedän myös naapurien työajat entistä tarkemmin! 


Koira on sietämätön riesa välillä. Meillä on syöty useat kengät, pehmoleluja, alushousut, kissanruuat, juustot, oivariinit, räsymattoja, kyniä, muovipulloja, koirille tarkoitettuja lelupalloja (eivät kestä muuten mitään!), muovisia paistinlastoja, kalanruokaa ja varmaan aika paljon muutakin, mitä juuri nyt en muista. Olen pohtinut, että suurin syy tälle tuhoamiselle on ehkä kuitenkin minussa: onko minulla riittävästi aikaa koiralle? Leikinkö sen kanssa, koulutanko sitä riittävästi? Tuhovimma nimittäin yltyy yleensä lomien jälkeen ja viikonlopun jälkeen eli silloin, kun olemme töissä, koulussa ja eskarissa. Toisaalta olemme oppineet myös säntillisemmiksi: ei jätetä ruokia pöydille, ei kenkiä lojumaan mihin sattuu. Tekee hyvää boheemille perheellemme. 

Liikunta on minulla lisääntynyt 200% siitä, mitä se oli ennen. Käyn aamulla ”pissalenkin” ja illalla töistä kotiuduttuani toisen pidemmän lenkin. Liikun siis kaksi kertaa päivässä, joskus jopa kolme. Se ei kyllä näy ainakaan vielä vyötäröllä, valitettavasti… 

Lapset ovat oppineet laittamaan tavaroitaan koiran ulottumattomiin. Niitä sitten löytyykin jännittävistä paikoista: kenkiä mm. kirjahyllystä. 

Alussa myös Mies oli innokas lenkittäjä. Minä kävin aamulla, mies illalla. Muistan, kun Katin kanssa juttelimme Club Showssa vuosi sitten, sanoin, että koko perheelle ollaan koiraa etsimässä, mutta kyllähän siinä lopulta niin käy, että se on minun koirani. Ja olin aika oikeassa. 

Nykyään minulla on kolme varjoa kotona: ensin tulee koira, sitten lapset. Oikeastaan koko konkkaronkka ikäjärjestyksessä kulkee perässäni, mihin ikinä satun menemäänkään. Tai ainakin koira. Alma tottelee selkeästi parhaiten minua, toisaalta olen eniten sen kanssa myös tehnyt töitä, käynyt pentukurssilla jne. 

Lapsiin Alma on suhtautunut hyvin, joskin selvästi se pitää lapsia enemmin leikkikavereinaan ja etenkin iltaisin haastaa kavereita leikkiin. Kesällä Alman ollessa vielä pentu se tuppasi näykkimään etenkin nuorimmaistamme housunlahkeesta sillä seurauksella, että legginssit ovat nyt muodikkaan rei’itettyjä. Nyttemmin se on muuttunut kuonolla tökkimiseksi. Lapset ovat olleet hieman arkoja komentamaan Almaa, tai ehkä pikemminkin ei-vakuuttavia. Poikaa koira uskoo selvästi paremmin, mutta pieni tyttömme ei vielä ihan aina muista, miten pitäisi toimia. Lapset kuitenkin pitävät koirasta ja koko ajan, mitä isommaksi Alma tulee, sitä enemmän. 

Perheessämme on ehkä oikeastaan yksi ainoa otus, joka ei koiraa arvosta. Nimittäin vanha kissaherramme. Ne tulevat juttuun parhaiten nukkuessa. Muulloin kissa etsiytyy koiran ulottumattomiin tai antaa kynttä. Alma kovasti haluaisi leikkiä, mutta kissa ei tunnu sitä ymmärtävän. Toisaalta ne ovat uskomaton tehokaksikko päättäessään alkaa hiirijahtiin kahden aikaan yöllä! Eikä niitä pysäytä mikään. Paitsi se hiiri, sitten kun se on hengiltä. 

...Mutta takaisin Pomponauttiin. Olemme siis ryhtyneet Pomponautin virrankatkaisijoiksi. Ja hienosti Ladymme käyttäytyy pennun kanssa. Ja kivasti saa molemmat reilun vartin riehunnalla rauhoittumaan ;D








Ihan vaan pikkunen pentu olen...

;D

Sano AAAAAA!

Alma näyttää pennulle kaapin paikkaa...

 Koira kuulolla ;D



 Joko saa mennä?



Mikä siellä pellossa viipottaa? No hiiru....