Maastonmuutos!

Vihdoin kulkee. Maanantaina seikkailtiin pimeässä metsässä otsalampun kanssa ja Alma reippaili vauhdilla maaliin ja olisi melkein kiivennyt valkoisen paimenkoirauroon syliin, mutta malttoi kuitenkinilmaista niin, niin että sai nakkeja. Ihan vaan oli palauttava (ja Alman tapauksessa motivoiva) treeni.

Tänään tehtiin Munapirtin metsissä maastonvaihdos, reipas kilometrin jälki ja 

Alma suorastaa lensi kohti maalikoiraa, vaikka jälki oli hetken ehtinyt myös vanhentua. Aivan suoraan hiekkatietä, asvaltin yli, pitkin metsää ja polkuja. Ilmaisi jo hyvän matkan päästä, mutta kun en ollut satavarma en osannut oikea-aikaisesti palkata niin edettiin vielä kierrellen ja kaarrellen kohti maalikoiraa ja lopuksi saatiin selvä ilmaisu ja Alma sai taas nakkeja (nakit on nyt jostain syystä hip ja pop). Mukava metsäpäivä.

Maalikoirana kökötettiin metsässä, meinasi olla vaikiaa kun nähtiin iso metsäkanalintu (en tiedä mikä) ja kauempaa kulki kuulemma peuroja. Jäljet nähtiin paluumatkalla.

Alma kuuntelee, mikä siellä menee..?