Y Y Y ja häiriöchihuahua

Tänään on emäntä kävellyt Metsolan päästä päähän palttiarallaa viiteen kertaan. Alma vain kahteen kertaan. Tällä kertaa tehtiin oma listajälki, Y, mikä meni hienosti huolimatta häirikköchihuahuasta joka istahti keskelle tietä treenaamaan tassunantoa ihan yllättäin ja pyytämättä.

Y-risteyksen Alma tarkisti n. 5m matkalta kauniisti ja hieman arpoi oikeaa suuntaa, mutta lähti häiriö chihun poistuttua paikalta kuitenkin kohti maalia. Huomasi ilmeisesti maalikoiran jo reilusti ennen minua, koska vauhti hidastui, pientareitten haistelu lisääntyi ja risteyksessä ennen maalikoiraa istahti viereeni ja katseli siihen malliin että pälli, tuolla se on... Kehoitin jatkamaan vielä ja siinä kohtaa sitten kävi rapsuttelemaan itseään, mutta lähti kuitekin reippaasti kohti Tähteä, sitä enemmän nuuhkien kiviä ja nurmikkoa, mitä lähempänä oltiin. Lopuksi vielä lähti kiertämään tuulen alapuolelle, jossa seisoi ja pysäytin siihen. Kehuin heti kun katsoi minuun päin ja palkkasin kun rynnisti istumaan eteen.

Jes!

Edelliskerralla meillä oli maastonmuutos Hutikalla, mikä meni aika reilulla lenkillä tuulen alapuolelta; hirveä tuuli ja Alma olisi lähtenyt väenväkisin vastakkaiseen suuntaan, kuin missä maalikoira oli, mutta pienellä avustuksella lähti kuitenkin oikeaan suuntaan ja kiertelikin sitten aika pitkän kaavan kautta maaliin. Ilmaisu tuli aika läheltä maalikoiraa, välissä oli pari rähisevää häiriörotikka tmv.

Rally-Tokon peruskurssilla käytiin ja nyt on vihdoin ja viimein perusteilla pieni reeniryhmä rally-tokoon! jei! Kiireinen kesä tulossa harrastusten osalta ja vähän muutakin... Kerron kuun lopussa kuulumisia...

Kuulumisia

Täällä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Johtunee siitä, että emäntä on ollut talviunilla. Kevätauringon kutitellessa emäntä on kaivautunut luolastaan ja alkaa pikkuhiljaa heräillä.

Alma sen sijaan on ollut hyvinkin virkeänä. Käynyt jopa ylikierroksilla. Leluja raahataan ympäriinsä ja  yritetään saada jotakuta leikkimään. Alma jaksaisi noutaa leluja loputtomiin. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että homma menee jopa pakkomielteen puolelle. 

Pääsiäisviikonloppuna Alma oli todella rauhaton. Sunnuntaiaamuna isäntä ihmetteli, että mitä se koko ajan nuolee mahaansa. Emäntä teki lähempää tutkimusta ja todettiin että kas, sehän erittää maitoa! Siin ä yksi päivä ihmeteltiin ja soiteltiin sinnetänne, kunnes pääsiäismaanantaiaamuna päätin viedä höyrypään eläinlääkäriin (välihuomautuksena muta-maito -sekoitus mahakarvoissa on aika tiukkaa muotoilutuotetta!). Päivystävä eläinlääkäri oli tietysti Virolahdella, joten sinne sitten. 

Lääkäri ultrasi Alman (epäiltiin märkäkohtua), mutta onneksi kaikki näytti olevan ok. Päädyttiin siihen, ettei nyt leikata välittömästi vaan seurataan tilannetta. Mukaan saatiin Galastop ja aloitettiin se heti kotiin päästyämme. (No apteekin kautta).

Alma vaikutti edelleen pirteältä, juominen eikä virtsaaminen ei lisääntyneet eikä lääkkeestäkään seurannut sivuvaikutuksia. Jätettiin sitten tiistaina käymättä uudelleen lääkärissä. Viikossa valeraskausoireet helpottivat ja nyt koira on taas melkein normaali. 

Aiemmin Maaliskuussa käytiin Lahdessa näyttelyssä, tuloksena AVK1 ERI. Ja helmikuussa neiti täytti 3v, juhlittiin nakeilla.

Eilen päästiin aloittamaan Rally-Toko. Pääsimme mukaan alkeiskurssille. Olemme jo viime vuonna käyneet, joten alokasluokan liikkeet on tutut, mutta kertaaminen totta tosiaan on tarpeen... Harkkoja ei oikein voinut rally-tokoksi kutsua, enemmänkin se oli käsijarrutokoa. Rally kulki hyvin ensimmäiselle varikkokäynnille asti, jossa käsijarru jäi päälle eikä hyvistä yrityksistä huolimatta enää irronnut. Pientareen puolella otti hienosti kontaktia varikseen ja rekkaan. Sen sijaan kartturi kiinnosti kuin kilo kiinankaalia.

The reis was sticki but hiös ounli van vei ahed, vii niit moor treining. 

Maastonmuutos!

Vihdoin kulkee. Maanantaina seikkailtiin pimeässä metsässä otsalampun kanssa ja Alma reippaili vauhdilla maaliin ja olisi melkein kiivennyt valkoisen paimenkoirauroon syliin, mutta malttoi kuitenkinilmaista niin, niin että sai nakkeja. Ihan vaan oli palauttava (ja Alman tapauksessa motivoiva) treeni.

Tänään tehtiin Munapirtin metsissä maastonvaihdos, reipas kilometrin jälki ja 

Alma suorastaa lensi kohti maalikoiraa, vaikka jälki oli hetken ehtinyt myös vanhentua. Aivan suoraan hiekkatietä, asvaltin yli, pitkin metsää ja polkuja. Ilmaisi jo hyvän matkan päästä, mutta kun en ollut satavarma en osannut oikea-aikaisesti palkata niin edettiin vielä kierrellen ja kaarrellen kohti maalikoiraa ja lopuksi saatiin selvä ilmaisu ja Alma sai taas nakkeja (nakit on nyt jostain syystä hip ja pop). Mukava metsäpäivä.

Maalikoirana kökötettiin metsässä, meinasi olla vaikiaa kun nähtiin iso metsäkanalintu (en tiedä mikä) ja kauempaa kulki kuulemma peuroja. Jäljet nähtiin paluumatkalla.

Alma kuuntelee, mikä siellä menee..?

=) <-- Siinä on hymy

Emännän Angstista isolla AAlla on päästy yli, toistaiseksi.

Tänään treenit ja 600m tuore taajamajälki tuli tehtyä ihan nätillä ilmaisulla. Puolivälissä matkaa tuli jälleen himmailu&rapsutteluvaihe, (hyppäsi taas seuraajaa (&maalikoiran omistajaa) vasten) ja muutamia häiriöitä (koiria, polkupyörä, lenkkeilijä, metelöivä ukko, auton käynnistys ja rääkyvä kissa), mutta niistä jatkettiin ja kulma käytiin tarkistamassa aikakin kaukana ja laajassa kaaressa mutta Alma palasi jäljelle (eli nää kulmat näköjään menee pitkiksi). Ilmaisu tuli näköetäisyydellä maalikoirasta, katsoi minuun päin ja hyppäsi vasten. Ei meinannut kelvata palkaksi jääkaapista napattu savupalvimakkara (no ei ollut muuta). Ilme oli että "ja missä mun nakki on??"

Seurasi Iiris.

Kyllä kait tämä tästä taas alkaa kulkea, kun hoksasi, mistä kenkä puristaa. Emännän korvien välistä.

Oleellisten asioiden äärellä

Koiran kanssa oppii ennen kaikkea itsestään. Olen oppinut ymmärtämään, että olen pirskatin kilpailuhenkinen ihminen, vaikken sitä julkisesti myönnäkään. Olen oppinut, että kestän huonosti epätietoisuutta. Olen huomannut olevani kärsimätön ja vahvasti suorituskeskeinen.

Joo eli treeni ei tunnu kulkevan. En ymmärrä, mitä minun pitäisi kulloinkin tehdä ja miksi enkä osaa lukea koiraani. Olen suunnattoman turhautunut siitä, että emme ole saaneet listajälkiä suoritettua ja toiset meidän kanssa samaan aikaan aloittaneet porhaltaa jo jatkokurssilla. En ehdi ilmoittautua treeneihin, treeniajat ja paikat on ihan tyhmiä, tuulee, sataa ja on muutenkin ihan ärsyttävää. Kitsen ja kiukuttelen.

Ja sitten. Mikä onkaan tässä kaikessa oleellista? Miksi lähdin tähän mukaan alun perin?

En siksi, että mahdollisimman nopeasti, täydellisyyttä hipoen valmistumme etsintävalmiiksi koirakoksi pöpeliköihin rämpimään vaan siksi, että opin työskentelemään yhdessä koirani kanssa ja vietetään kivaa aikaa yhdessä. Jos kohta koira istuu kyllä suurimman osan aikaa paksissa, mikä on minulle vielä käsittelemätön dilemma.

Jossain vaiheessa matkaa on hämärtynyt tavoite. Tai onkohan sitä koskaan varsiaisesti ollutkaan...?

Omasta ammatista olen oppinut eniten. Mikä on oppimisessa tärkeää? Tavoite. Tavoite määrää keinot. Jos tavoite on hämärän peitossa, on vaikea reflektoida, mitä on oppinut ja mitä on vielä opittava edetäkseen kohti päämäärää. Tavoitteen pilkkominen välietapeiksi on myös aika oleellista. onnistumisen kokemukset ovat motivoitumiselle tärkeitä.

Mitä olen oppinut Almasta?

Tiedän, että sillä on loistava nenä. Mistä tiedän tämän? No ainakin siitä, että se liikkuu pääsääntöisesti oikeaan (maalikoiran) suuntaan.

Alma ei mielellään mene kovin lähelle maalikoiraa.

Alma osoittaa muille koirille olevansa vaaraton kääntämällä päätään toisesta poispäin ja nuuskimalla "muina koirina" maata.

Kun Alma ei tiedä, mihin suuntaan pitäisi mennä, se rapsuttaa itseään.

Kun Alma ilmaisee maalikoiran, se kääntyy katsomaan minua kohti ja lopulta tulee luokse ja istuu eteeni. (Ja hyppää rintaa vasten, etenkin nakkien toivossa...)

Jos se haistaa nakit, se ei lähde liikkeelle vaan istuu odottamaan nakkeja...

Mutta sitä en vielä tiedä, mitä se haukottelu tarkoittaa.

Ja useamman kerran se on tehnyt sen, että se kiertää jäljellä korkemmalle paikalle, missä se sitten nuuhkii. Miksi?

Treenit - vaihteeksi fiilis jees

Edelliset treenit oli täysi fiasko. Koira ei olisi voinut vähempää olla kiinnostunut jäljestä, nakista kylläkin. Mutta tänään. Aah. KIITOS MIRJA!!

Kostea ruohikko, maalikoirana upea uros, kohtalainen matka, muutama mutka ja nätti ilmaisu. Puolivälissä teki saman, minkä usein aiemminkin, hyppäsi seuraajia vasten ja istui mun eteen. Uusi haju ja "Jatka, etsi vielä" ja taas mentiin kuono nätisti maassa, häntä heiluen. Ilmaisu tuli hienosti muutaman kymmenen metrin päästä: pysähtyminen ja vilkaisu minuun ja palasi istumaan eteen "No saako nyt nakkeja?" Sai.

Erinomaisen terhakka tyttö oli tänään. Olin iloinen ja ylpeä Almasta. Ehkä me vielä joskus valmistutaan etsintävalmiiksikin, mutta veikkaan että tässä silti menee enemmän kuin sen pari vuotta...

Kesää/in the Summertime

Kevät ja alkukesä on jotenkin lipuneet sormien välistä. Liekö syynä nämä kelit vai vaan hidas toipuminen talvihorroksesta, mene ja tiedä. Alman kanssa on muutaman kerran ehditty käydä rally-toko -harkoissa, muutamana viikonloppuna ihan vaan mielenvirkistämiseksi arkitottiskurssilla ja muutamissa etsintätreeneissäkin on pyörähdetty. Vähän sitä ja tätä ja tota.

Kotkan näyttely oli kesäkuun 15. pv ja siellä tuloksena AVO-EH ja AVK1 ja kehotus lihotuskuurille. Alma onkin nyt jostain syystä tosi hoikassa kunnossa eikä painoa/massaa tunnu tulevan vaikka tekisi mitä. Määränsä enempää neiti ei myöskään syö. Kokeillaan nyt vaihtaa ruokamerkkiä hiukan energiapitoisempaan+proteiinipitoisempaan ja katsotaan miten käy :)

Tänään käväistiin vihdoin ja viimein lonkka ja kyynärä -kuvauksissa, odottelemme virallista lausuntoa takaisinpäin, mutta lähettävä ELL oli sitä mieltä että lonkat on B ja kyynärät 0. Siitä me ollaan iloisia! Mutta odotetaan nyt sitä virallista lausuntoa, niistä ei aina tiedä. Samassa röntgenrytäkässä sitten kuvattiin myös Alman etuhampaat, kappas vaan oli nimittäin jossain temutessa murtunut vasen yläetuhammas. Siitäkin sitten tulee oma lausuntonsa.

Neiti otti kuvauksen jälkeen oikein huolella unta palloon ja äsken vasta lähti ulos ja liikenteeseen, vain palatakseen pikapikaa takaisin punkkaan.

Eilen käytiin moikkaamassa Malvaa & Hjördistä, joista ensinmainittu tulee Alman kaveriksi viikonlopuksi. Luvassa siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Juhannus vietettiin vesillä ja Alma pääsi juhannusaattona hillumaan oikein sielunsa kyllyydestä. Siitä sitten olikin kallioilla kiipeilyn/ryntäilyn seurauksena tassussa haava ja juhannuspäivä ja sitä seurannut sunnuntai menikin käytännössä makoillessa ja kinttua potiessa.

***

It's been ages since I've posted anything in English. I thought it's about time to tell something in English too. Winter has been busy surviving from day to day life and now that Summer has come we have bit more free time  - also for blogging. This Summer has been coldest for ages. Temperatures have been around +10 C and it's been rainy. Alma doesn't bother the temperatures because of her black fur she likes to keep in shadows on sunshine. But she doesn't like the rain. 

We've been to a few shows:
Hamina Int. Dog Show judge Hannele Jokisilta : Open Class EXC, CAC, CABIB & BOS

Kotka Int. Dog Show judge Arja Koskelo: Open Class VG

Alma was commented being feminine & "breed-like" bitch but she needs bit more weight and muscles. Alma is very slim at the moment and she should have bit more weight I just don't know how to get it. I've changed her food into more energy rich food & hope for the best.

Today we went for vet to get hip&elbow x-ray. Now I wait for official opinion from the Finnish Kennel Club but our vet gave promising results: Hips B & Elbows 0. But we'll wait for the official report. 

We've been trainging for tracking lost animals and Alma has succeeded really good. On May we begun training rally obedience wich is great lot fun. Only bad thing is that we have to drive 40 min to get coaching since I didn't find any coaches nearby. We'll train just for our own fun and I'm not seeing us competing in near future. I need more training :D

 We spent the Midsummer in the archipelago as so many times before and Alma just loved it. She was so excited to get there that she jumped & ran all over on rocks and got a scar on her right back foot. Wich was good since she kept still for two days after that...

Alman kesäpermanentti :D

Lahti KV

Hopsan keikkaa, Lahden KV näyttely meni. AVO EH, AVK 2, tuomari Johan Juslin. Hieman raajakas kevytrunkoinen narttu, jolla pään hyvä sivukuva, mutta kuono liian kevyt. Karvanlaatu oikeanlainen ja hyvä lanneosa. Ja sitten silmät oli liian vaaleat. Kapeista takaliikkeistä tuli sanomista, mutta sille me ei oikein mitään mahdeta.

Ensimmäinen avo-luokan näyttely meillä. Kesällä pyöritään muutamissa näyttelyissä ja vaatimattomasti päätettiin päräyttää myös maailmanvoittajaan, jos ei muuta niin kokemuksia hakemaan. Hirveän kiireistä tämä kevätaika.

Rally-Tokon alkeiskurssi Vantaalla saatiin päätökseen ja onneksi löydettiin harjoitusryhmä 100km lähempää kotia --> lasten harrastukset loppuivat sopivasti huhtikuun lopussa, joten nyt voi äiti sopivasti aloittaa oman harrastuskauden: etsintää, rally-tokoa ja pari näyttelyä. Siinä sivussa käännetään Alman kanssa kasvimaa.

Kuvia ei ole ehtinyt napsia, ehkä sitten lomalla :)

Alma 2 v!

Eteisestä kuuluu vinkua. Uusi lelulintu saa kyytiä. Lapsi kysyy:"No miltäs tuntuu olla sellainen vanha mummeli?" Ei Alma taida vielä ihan vanha mummeli olla, mutta nuori narttu.

Synttärilahjaksi Alma sai uuden Tirpusen, joka tätä kirjoitettaessa on jo kokenut melkoisen muodonmuutoksen Alman "hurja muodonmuutos" -ohjelmassa.
Paljon onnea myös siskoille: Veeralle, Nellalle, Jujulle ja Ralalle!


Eilen käytiin tekemässä jäljet ja Alma suoriutui hienosti, itse ehkä olin kriittisempi enkä vielä osaa lukea koiraa riittävän hyvin. Mutta jatketaan reeniä, kyllä se siitä. Eli ensimmäinen kulma meni hyvin, toisessa Alma jäi miettimään. Tosin kuten Anita totesi, asfaltti, vanhennettu jälki, ensimmäistä kertaa on haastava.Tuli myös autoja ja toisia koiria ja ne häiritsivät suoritusta. Toinen kulma meni hyvin ja periaatteessa ilmaisukin, haaste oli että maalikoira oli autossa. Jatketaan kulmia edelleen vkon päästä.

Alma 2 v

Tirpunen pääsi Alman muodonmuutokseen....

Riti rati ralla....

No tulihan se talvi vihdoin! Lunta saisi pikkuisen tulla, mutta muuten alkaa olla kelit kohdallaan. Tai no, kun kerran säästä puhutaan niin kuuluu valittaa. Tuuli on kovin ikävä.

Eipä ole mitään mainittavaa viimeaikoina tapahtunut. Alman kanssa ollaan tehty ihan normaalia lenkkeilyä, vuodenaikaan poikkeuksellisesti mm. metsässä. Tosin vain viikonloppuisin päiväsaikaan, koska pimeällä en lähde mörönsyötiksi. Tästä syksystä lähinnä jää mieleen uudet valkoiset talvikenkäni:

Nyt on sitten kiva, kun tuli pakkaset. Päästään taas pellonlaitaan. Alma aiheutti minulle muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen pomppiessaan iloisesti ojan jäälle, pakkasta on tosiaan ollut vasta muutaman päivän ja mietin, mahtaako jää kestää vai joudunko itse avantouinnille koiran kanssa, mutta ihme ja kumma,  kyllä se kesti. Oli vaan vähän liukasta!

Alma alkaa selvästikin "keriä" kohti kevättä ja juoksuja, tuntuu että vauhti vaan kiihtyy päivä päivältä. Toisaalta, työpäivän ajan sisätiloissa nukkuva koira on mitä ilmeisemmin virtaa täynnä kun ihmiset raahustavat illalla kotiin. Alman isää Hajoa kehuttiin leikkisäksi koiraksi ja se pitää paikkansa myös Alman kanssa. Lenkilläkin raahataan ajoittain leluja mukana. Alma myös noutaa mielellään leluja. Pitäisi hankkia joku elukanraato noutoharjoittelua varten...

Edellisviikonloppuna kyläiltiin Ison Daran (Berni) luona ja kirmailtiin savisella mansikkamaalla & onneksi vähemmän savisessa metsässä:

Alma yrittää piiloutua puun taakse

Viikonloppuna päästiin vihdoin ja viimein taas treenaamaan etsintöjä. Oltiin kahdelle koirakolle maalikoirana, käytännössä tehtiin jälki, istuttiin varmaan tunti autossa ja mentiin parkkipaikalle poseeraamaan vähän ennen h-hetkeä; tuuli oli sen verran jäätävä, että jossain vaiheessa alkoi viluttaa. Onneksi oli molemmilla toppikset päällä, Alma olisi ehkä kaivannut kokohaalaria siinä seisoskellessa, mutta vielä pärjättiin näin.

Itse me ei vielä ei lähdetty listajäljille vaan ajattelin ottaa alkuun yksinkertaisen 400m kulman. Kulma oli Almalle alkeiskurssilla vähän haastava välillä ja näin ekoissa treeneissä arvasin, että siinä voipi tulla stoppi, kuten tulikin. Tai no, aluksi Alma hieman mietiskeli alkuhajun jälkeen että mitä meinasit että tehdään (syksyllä söi tässä vaiheessa metsässä mustikoita) mutta lähti kuitenkin reippaasti jäljelle. Yritti oikaista urheilukentän poikki maalikoiran luokse (joka oli siis aidatun kentän toisella puolella rinteessä), mutta kun ei päässyt, jatkoi jäljellä. Kulmassa kävi katsomassa, mihin jälki jatkuisi, mutta päätti lähteä toiseen suuntaan, koska siellä oli pari muuta mielenkiintoisempaa koiraa. Ja selvästi Alma myös tiesi, missä maalikoira on. Minä näyttelin tyhmää ja alkuhajun kertauksen jälkeen Alma lähti taas selkeästi jäljelle ja ilmaisi maalikoiran aika lähellä "loppua". Jatkossa siis pyritään harjoittelemaan ilmaisua, päätin, että haluan, että Alma pysähtyy seisomaan ja katsoo minuun ja tulee luokse kun on löytänyt maalikoiran. Eli ensimmäiseksi aletaan treenata pysähtymistä ja katsomista, toisessa vaiheessa sitten luoksetuloa ko. rituaalin jälkeen. Tai kunhan nyt vaan seisoisi ja katsoisi taakseen ensialkuun... Seuraavissa treeneissä otetaan edelleen kulmia. Opetellaan nyt sitten vallan siksakkia kulkemaan.

 Täällä lämmitellään autossa

Jäljen varrella oli himputin hankala paikka: puluparvi lounaalla.

Tästä oli hiukan vaikeuksia mennä ohi... 

Ja lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille mainiota kuluvaa vuotta ja pyydetään anteeksi paikoin vaihtelevan surkeaa kuvanlaatua, Kissan syytä. Meni ja tiputti joulun alla kännykän koiran vesikuppiin sillä seurauksella, että luulin kännykän hajonneen mutta siinä rytäkässä menikin sim-kortti. Tulin kuitenkin hankkineeksi paniikissa kaupan halvimman älypuhelimen vanhan älyttömän puhelimeni tilalle ja ei voi muuta kuin manata. Tekstiviestit kulkee yhtä nopeasti kuin kakkosluokan posti: uuden vuoden yönä lähettämäni toivotukset saavuttivat kaverit yhdeksän päivän kuluttua. Mainio rakkine.

Syksy alkaa ässällä.

SADE. Syksyyn on kuulunut jo monen viikon ajan sade. Aamulla sataa kun raahautuu puoliunessa pihalle. Alma on ollut vähän nirsopissijä sateella, joten ostin sille sadetakin. En nyt sitten tiedä, onko siitä iloa vai ei, mutta on siinä ainakin hyvät heijastimet. Pilkkosen pimeää on taas kylätiellä. Ufoliivit päällä otsalampun valossa sentään jotain näkee.

SIEDÄTYSHOITO. Alma siis sai jäkittävän liikkumisen vuoksi passituksen hierojalle. Itse veikkaan, että yhtä suuri syy jäkitykseen on jännitys: harvemmin kuitenkaan täällä ollaan sellaisissa tilanteissa, että olisi sadoittain - tuhansittain koiria samassa paikassa. Ja jos joku vielä vähän haukahtaa, niin johan on jännää. Aloitimme siis siedätyshoidon. Perheen juniorijäsen harrastaa ja harrastuksen ajan odoteltaessa on kätevää käydä iltalenkillä. Keksin, että harrastuspaikan lähistössä on koirapuisto, joten olemme ottaneet kerta viikkoon tavaksi käydä iltalenkillä koirapuistossa siedättymässä uusiin tuttavuuksiin. Tähän asti on sujunut hyvin, ensimmäinen kerta oli superjänskä. Alma käytännössä käveli minun perässäni koko ajan eikä hirveästi uskaltanut tehdä tuttavuutta vieraiden koirien kanssa. Edelliskerralla satoi kaatamalla vettä ja olimme ainoat asiakkaat ko. puistossa, no ei mennyt ihan putkeen. Kiersimme muuten puistoalueen ja tulimme uudestaan koira-aitauksen luokse, jolloin sinne olikin jo uskaltautunut pari pientä & äänekästä kaveria. Nyt meni jo paremmin, joskin toisen pienen napoleonkompleksisen uroksen komentelu ei oikein Almaa innostanut --> taas oltiin mamman helmoissa. Mutta jatketaan harjoituksia!

Eikä nyt kyllä enempää tule ässällä alkavia asioita mieleen o.0

Tässä Alma yrittää kertoa, että emännän olisi syytä tulla tarkastamaan eteisen nurkat, koska siellä on jotain kummaa. Jos ei ennestään ollut pöllyä ja purua lattioilla, niin nytpä sitä vasta on. Alma avittaa rempassa kuopimalla purua sieltä, missä sitä vielä näkyy. Ilmeisesti alivuokralaiset (hiiret) ovat taas muuttaneet luvatta tupaan.

Läpi meni!

Juhuu!! Meni etsijäalkeiskurssin koe läpi!! Alma eteni kuin höyryjuna, kulma meni superhienosti. Itsellä oli taas vaikeuksia pysytellä perässä, aluksi mentiin metsämaastossa ja kulman jälkeen sähkölinjojen alla korkeassa heinikossa. Alma ilmaisi maalikoiran hienosti seisomalla pienen mäennyppylän päältä. Seuraavaksi sitten siirrytäänkin treenirinkiin. Omana tavoitteenani on ilmaisun hiominen ensialkuun niin että ilmaisun jälkeen koira palaisi luokseni omatoimisesti.

Etsijäkoira-alkeiskurssi lähenee loppuaan...

Alman kanssa on käyty Etsijäkoiraliiton alkeiskurssia tässä syksyn mittaan. Harjoitusjäljet on tehty ja edessä on enää loppukoe ensi viikonloppuna, vähän jänskättää. Nimittäin oma suoriutumiseni, koira toimii kyllä. Itsellä tekee tiukkaa selvitä metsässä pystyssä, puhumattakaan siitä, että pitäisi vielä tarkkailla koiran elkeitä. Kaiken kukkuraksi sain jostain oikein kunnon lenssupöpön, vaakalaudalla on koko viikonloppu, ellei tämä nenän vuoto hellitä.

Viimeisissä jälkiharjoituksissa Alma on selvästi ymmärtänyt jutun juonen. Alma seuraa jälkeä maavainulla varmasti. Hankaluuksia on vähän tullut kulmissa ja maastotyypin vaihtuessa. Silloin keskitytään syömään mustikoita tai istahdetaan hetkeksi istuskelemaan, hankalimmissa tilanteissa tirautetaan itkut.

Viimeisimmällä jäljellä (30min vanha jälki) Alma kulki ensimmäiseen kulmaan asti varmasti, ei kuitenkaan häsläten tai liian nopeaa tahtia, pysyin perässä. Kulmassa Alma jatkoi matkaa varmasti peltotielle ja suoraan ojan yli heinäpellolle, minä perässä. Kurssin ohjaaja huuteli perääni ojan takaa, että mitä meinaat, onko koira varmasti jäljellä? ...Mistäs minä sen olisin tiennyt,  koiran vainuunhan siinä oltiin luottamassa, pikkasen kyllä kävi keskellä peltoa mielessä, että mitenköhän ne on tällaisen reitin valinneet... Seuraavaksi kuului selän takaa, että mitä jos kutsuisit koiran takaisin, no tein työtä käskettyä ja palattiin peltotielle. Alma lähti taas varmasti tietä eteenpäin, pysähtyi kohta ja tuli luokseni. Tässä kohtaa sitten tietysti ihmisenä kävin ihmettelemään, että mitä kummaa, jatka nyt vaan matkaa, tulen perässä. Ja sitten kuuluu taas ohjaajan ääni selän takaa, että mitä ihmettä SINÄ teet?! Ja siinä kohtaa välähtää, että ei hitsi, taidetaan olla ihan vikasuunnalla... Eikun takaisin kulmaan ja vastakkaiseen suuntaan mäkeä ylös ja kas, mäen päällä se maalikoira olikin.

Eli eniten huolettaa loppukokeessa oma sekoiluni. En osaa vielä riittävästi lukea koiraani ja käsitykseni hajujen ja ilmavirtojen liikkeistä eri maastotyypeissä on aivan olematon. Mutta elämässä pitää olla haasteita :)

 Luontovisa: mitä kuva esittää?
A) lehtisalaatin taimi
B) hirvensarvijäkälä?

C) muu, mikä?

Lentävä hollantilainen vauhdissa
- niin vauhdissa, että kuvakin on vauhdikas!

Varma alku, kuono turpeessa

No nyt mä en ole ihan varma, että mitä mun pitäisi tehdä...

Ja matka jatkuu

Välillä otetaan ilmavainua

Tässä on hankala kulma, syön mustikoita.

Ja sitten ollaan itse maalikoirana mättäällä

Tämä juttu haisee - this story stinks!

Tänä viikonloppuna osallistuimme Alman kanssa Etsijäkoiraliiton hajuntunnistuskurssille. Lauantaina teoriapläjäys & tietoa liiton toiminnasta ja sunnuntaina reenit.

Opittiin, että ihminen voi luottaa koiran kuonoon. Mikäli etsittävää ei löydy, usein on vika ohjaavassa päässä. Kirjaimellisesti.

Sunnuntain treeneissä Alma oli ensin maalikoirana ja Jekku etsi. Löydettiin Alman kanssa mainio mustikkamätäs, josta napsimme välipalaa. Aika nopsaan Jekku meidät löysi ja hienosti Alma pysytteli hissukseen maalissa.

Tästä me lähdetään jälkeä tekemään.
Eikun 50m tuonne pöpelikköön.

***
The trace starts here, 50m straight in to woods

Täällä me ollaan, maalikoirana puskaassa
Here we are as a target dog in the bushes

mmmm... Mustikoita!
Blueberries!!

Ja tuolta ne tulee ne etsijät
As you can see the seeker dog is coming

Sitten oli meidän näköjäljen vuoro. Almahan olisi lähtenyt suoraan Jekun perään, jos olisi saanut, mutta piti odottaa. Ja sitten kun päästiin matkaan, Alma seurasi jälkeä täysin suoraan. Samoin oli toisella pidemmällä jäljellä, Alma eteni kuin ohjus kohti määränpäätä. "Ilmaisu kohteliaan etäisyyden päästä" ei kylläkään näin ensimmäisellä kerralla ole ihan hallussa, Alma olisi ravannut suoraan maalikoiran luokse ja yritti haukkumalla kertoa minulle, että tajuatko, tuolla se on, eiks nyt saa mennä??! No ei saanut. Mutta tästä on hyvä lähteä treenailemaan alkeiskurssille...

Josko Almasta tulisi etsijäkoira? Tähän mennessä omimmalta tuntunut laji - ainakin emännälle ;D Haastavinta on emännän muistaa laskea askelia ja kiinnittää pyykkipoikia puskaisiin yhtä aikaa. Puhumattakaan siitä, että yrittäisi muka dokumentoida tätä kaikkea...

Etsijäkoirat ovat koiria, jotka auttavat etsimään kadonneita lemmikkieläimiä ilmaisemalla alueen, jossa karkuri käyskentelee.

This weekend we took an introduction course into seeker dog training. On Saturday we had theory and on Sunday training in the forest. It was fun! Alma did very well and followed the trace straight.
This might be our sport!
The seeker dog is specialized in finding lost pets. They'll indicate the area where the lost animal can be found.

Kuinka nauttia hellepäivästä

Tietysti juoksemalla rinkiä sisätiloissa! Stabypoppoo (Frisian Staby Club of Finland) järjesti lauantaina näyttelykoulutusta, johon mekin Alman kanssa raahauduimme. Kyllä kannatti. Oli kiva nähdä taas muita "stabyihmisiä" ja koiria. Saatiin myös hyviä vinkkejä näyttelyhandlaukseen & rutkasti reenausta. Soijaa pukkasi emännästä kun juostiin ympäri reenisalia.

Taas kerran havahduin siihen, että Alma oppii nopeasti, "hoksaa" mitä minä haluan ja toimii sen mukaisesti. Kyse on taas kerran minusta ja siitä, olenko minä kärryillä koiran kanssa ja onko palkan ajoitus oikea ja onko palkan haluttavuus koiran kannalta riittävän suuri.

Pikkusen on vielä ristiriitaiset fiilikset koko näyttelytouhun suhteen, mitä minä siitä haluan (paitsi niitä joulukuusen koristeita)... Kati sanoi joskus, että näyttelyissä kuitenkin se aika siellä kehässä on häviävän pieni ja suurin osa näyttelyistä menee samanhenkisten ihmisten kanssa turisemiseen. Itse ajattelen, että stabyt ovat niin pieni rotu, että jos haluaa nähdä muita saman rodun koiria ja vaihtaa kokemuksia näistä höppänöistä, pitää olla valmis matkustelemaan vähän ympäriinsä, ainakin täältä "böndeltä". Hmm.m.m.

No enivei, ajettiin sitten helteessä Vantaalle, pyörittiin hikisinä ympyrää pari tuntia ja ajettiin Porvoon kautta kotiin. Ei hullumpi tapa viettää hääpäivää :) Teräshääpäivän lahjukseksi sain vielä paikallisesta tavaratalosta keltaisen peltiroskiksen <3

Tavaratalon parkkipaikalla kohdattiin täti-ihmiseksi naamioitunut hyökkäysvaunu, joka "ystävällisesti" pyrki varmistamaan, ettemme jätä koiraa läkähtymään helteeseen. Jos olisimme saaneet suun vuoron, olisimme voineet kertoa, että meinasimme kyllä ottaa koiran mukaan ja että auto jätettiin varjoon ikkunat auki ihan siitä syystä, että olisi vähän inhimillisempää&koiraystävällisempää myös palata autoon.

Porvoossa tehtiin kävelylenkki vanhassa kaupungissa ja nautittiin ylihintaisista happamista mansikoista. Kaiken tämän hikiurheilun ja autossa vietetyn päivän jälkeen Almuskasta löytyi vielä virtaa puoleksitoista tunniksi hillumaan uuden pinkin (em.tavaratalosta sekin) kumikalkkkunan kanssa.

Mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely, Anjala - Saako nyt hymyillä leveästi?

ERI NUK1 PN1 VSP SERT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tittidii!! Mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely 2013 Anjalassa avasi meidän joulukuusenkoristekokoelman! Saatiin vihreävalkoinen ruusuke ja sinivalkoinen (itsenäisyyspäivää varten) ;)
Ja tietysti näiden lisäksi saatiin kiva varrellinen kippo, siihen voi sitten laittaa joulusuklaat ja aistikas lasikoriste kullatuin kyltein. No nyt pitää sitten hankkia joku kaappi missä näitä säilöö...

Nyt saa ilmeisesti hymyillä leveästi ;D Vähän lähdin sillä fiiliksellä, että noh, mennään nyt sitten harjoittelemaan taas. Etenkin kun kämmäsin ilmoittautumisessa: piti ilmoittaa Alma junnuihin, mutta olin ilmeisesti ilmoittautuessa tökännyt vähän väärään hiirellä ja tullut ilmoittaneeksi Alman nuorten luokkaan. Yritin sitten mokan huomattuani vaihtaa luokkaa, mutta se ei enää onnistunut.

En voinut muuta, kuin vetää onnenalusvaatteet päälle (arvatkaa minkä väriset...) ja tukka taakse ja menoksi. Tähän mennessähän meidän näyttelyura on ollut EH-luokkaa, Alma on liikkunut kehässä jähmeästi ja itse olen ollut paniikissa ja kauhusta kankea. Nyt sitten olin kauhusta kankea kehän laidalla kun katselin huolellista tuomaria, joka antoi hyvin tarkasti palautetta koirista.

Tuomari kuitenkin tykkäsi Almasta ja tittidii niin siinä sitten putsattiin pöytä! Kiitos Riikalle reeniseurasta & Lisalle opastuksesta!

-----
Today was Continental Pointindogs Speciality show in Anjala, judge Gerard Mensink (Netherlands) and we did EXCELLENT: EXC BB1 BOS CAC !!

I was terrified and the judge was very careful and gave a lot of feedback. Alma hasn't been that good moving in ring so far but today was a big surprise. I still need practise in handling but this was very encouraging!

Tuomiota odotellessa....

Photo by Elli Pehkonen

No nyt voi seisoa rinta rottingilla,
sen verran on tuota koristetta kaulassa...

 Photo by Elli Pehkonen

Photo by Elli Pehkonen
Ilme on kyllä hilpeä ;D
Ja syynä on iki-ihmeellinen TENNISPALLO!

 Ja sitten vielä parit poseeraukset
kotitammen alla