Näytetään tekstit, joissa on tunniste valeraskaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valeraskaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. syyskuuta 2015

Ei tähän nyt keksi mitään kuvaavaa otsikkoa...

Näköjään kerran heinäkuussa ja kerran elokuussa tuli päivitettyä blogia. Ei tässä vaan ehdi. Taloremppa on hissukseen työn alla ja kaksi koiraa totta tosiaan vie kaksinverroin aikaa, joka tuntuu lentävän siivillä, etenkin kesälomien jälkeen.

Pentu kasvaa. Se on jotenkin tosi erilainen kuin Alma, niin pentuna kuin koirana. Rohkea ja reipas pentu, joka ei pienistä hätkähdä (paukkua ei oikeen ole vielä kokeiltu, mutta ei ollut ukkosesta ainakaan millänsäkään). Hihnassa kulkemista ei oikeastaan ole tarvinut edes opettaa, se vaan kulkee. Ehkä se on ottanut mallia Almalta, joka nykyään kulkee tosi hienosti hihnassa. Toista se oli pentuaikana, kun käsi sojossa sai kulkea kylää ympäri vetojuhdan perässä. Tosin Leida on vasta 5kk että pahin on vielä edessä. Pahoja tapoja Leida on oppinut myös Almalta, kuten ihmisiä vasten hyppiminen ja autoja vasten hyppiminen. 

Sen sijaan peruskäytöstavat ja mukana kulkeminen sujuu aivan mallikkaasti. Siinä missä Alma oli pentukoulussa aikanaan ihan hepulissa eikä malttanut häiriöiden keskellä keskittyä mihinkään, Leida keskittyy todella hienosti etenkin nälkäisenä. Melkein mikä tahansa kelpaa (ruoka)palkaksi, Alman kanssa melkein mikään ei kelvannut. Tosin Leidan kanssa olen nyt jättänyt ennen pentukoulua ruuan väliin ja Leida saa ruuan (vaihdellen nappuloita/broilerinsydäntä) käytännössä palkaksi työskentelystä. 

Elokuun puolivälissä meillä oli hulinaviikonloppu, kun Kotkassa oli Kotkan Ruusu -näyttely. Alman kanssa osallistuttiin näyttelyyn ja yllättäin Alma oli ROP. Ryhmäkehissä ei sitten sijoitusta herunut, mutta viis siitä. ROP oli oikeastaan se salainen haave minulla, mutta en ikipäivänä uskonut sitä koskaan Alman kanssa saavuttavani, sen verran haastavaa itselle on ollut opetella näyttelyesittämistä ja toisaalta saada koira yhteistyöhön ja kolmanneksi olla itse jännittämättä kehässä. Uskomatonta, miten kipsiin itse menen kehässä.  

Leidan ja Leidan isän omistaja, Leidan isä Chili ja saman perheen kaksi muuta urosta (toinen pentu) tulivat meille ko. viikonlopuksi ja hulinaa riitti. Aluksi Alma oli vähän närkästynyt, että uroksia pyörii pitkin pihaa, mutta pikkuhiljaa tottui tilanteeseen. Lauantaina meille pärähti kylille tutut poikapennut Väpä & VIlho ja Väpän kasvattaja Aila (ks. Frisian Gem) kooiker Vonnen kanssa. 8 koiraa sinkoili parhaimmillaan pihalla. 

Vieraitten lähdettyä tehtiin koirien kanssa metsälenkki, jonka seurauksena nypittiin yli kymmenen juoksentelevaa punkkia koirista ja kaksi meikäläisestä. Hyi!!

Näyttelypäivä oli aurinkoinen ja sää mitä mahtavin. Leida oli mukana näyttelyalueella "turistina" mikä sujuikin Katariinanpuistossa ulkonäyttelyssä hienosti, pääsi vähän tutustumaan hulinaan. Juuri oli mennyt rokotusten varoaika umpeen. Sen sijaan kaveri & Vilhon veli, joka on pari viikkoa nuorempi, ei päässyt alueelle. Isäntä jäi autoon koiravahdiksi, rispektit hänelle!

Näyttelyssä esitin Leidan isän (ja hösäämiseksi se meni, kun jännitin ihan tuhottomasti), ERI kuitenkin, Alman kisaparina narttukehässä oli sisko-Nella ja sitten PU oli Hollannin muotovalio Frodo. Alma sai hyvät arvostelut kommentilla  "tänään kesäkarvassa" (sitähän tuomari ei tiennyt, että Alman tapauksessa karva on ympärivuotinen...).

Nyt siis on pikkuhiljaa palattu arkeen. Tai ainakin melkein... Almallahan on sitten TAAS valeraskaus. Maitoa pukkaa, jahtaa yökaudet mörköjä tai sitten läähättää sängyn vieressä. Viikko sitten käytiin silmätarkissa ja silmissä todettiin pistemäistä kaihia. Nämä kaikki yhdessä itseasiassa ovat vahvistaneet päätöstäni, että vien Alman nyt syksyllä steriloitavaksi. Sen verran tiheällä aikavälillä on nyt juoksut olleet ja rankka valeraskaus nyt jo kahteen kertaan saman vuoden sisällä on pienelle koiran nupille aika paljon, saatikka sitten meille ihmisille. Almaa ei kuitenkaan jalostukseen tulla käyttämään. Josko treenaaminenkin sitten alkaisi olla tasaisempaa: nyt mennään juoksukierron mukaan; ennen juoksuja innokasta tekemistä, juoksujen jälkeen EVVK vaihe ja näin valeraskausvaiheessa intoa tekemiseen löytyy, mutta keskittymiskykyä ja tarkkuutta sitten taas ei... Toisaalta itse alan jo osata ehkä ennustaa koiran mielentilaa...

Viime viikonloppuna käytiin näyttelyharkoissa ja pentutapaamisessa (isoilla koirilla ryyditettynä) ja huh, että oli vilskettä ja huisketta!! 










tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kuulumisia

Täällä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Johtunee siitä, että emäntä on ollut talviunilla. Kevätauringon kutitellessa emäntä on kaivautunut luolastaan ja alkaa pikkuhiljaa heräillä.

Alma sen sijaan on ollut hyvinkin virkeänä. Käynyt jopa ylikierroksilla. Leluja raahataan ympäriinsä ja  yritetään saada jotakuta leikkimään. Alma jaksaisi noutaa leluja loputtomiin. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että homma menee jopa pakkomielteen puolelle. 

Pääsiäisviikonloppuna Alma oli todella rauhaton. Sunnuntaiaamuna isäntä ihmetteli, että mitä se koko ajan nuolee mahaansa. Emäntä teki lähempää tutkimusta ja todettiin että kas, sehän erittää maitoa! Siin ä yksi päivä ihmeteltiin ja soiteltiin sinnetänne, kunnes pääsiäismaanantaiaamuna päätin viedä höyrypään eläinlääkäriin (välihuomautuksena muta-maito -sekoitus mahakarvoissa on aika tiukkaa muotoilutuotetta!). Päivystävä eläinlääkäri oli tietysti Virolahdella, joten sinne sitten. 

Lääkäri ultrasi Alman (epäiltiin märkäkohtua), mutta onneksi kaikki näytti olevan ok. Päädyttiin siihen, ettei nyt leikata välittömästi vaan seurataan tilannetta. Mukaan saatiin Galastop ja aloitettiin se heti kotiin päästyämme. (No apteekin kautta).

Alma vaikutti edelleen pirteältä, juominen eikä virtsaaminen ei lisääntyneet eikä lääkkeestäkään seurannut sivuvaikutuksia. Jätettiin sitten tiistaina käymättä uudelleen lääkärissä. Viikossa valeraskausoireet helpottivat ja nyt koira on taas melkein normaali. 

Aiemmin Maaliskuussa käytiin Lahdessa näyttelyssä, tuloksena AVK1 ERI. Ja helmikuussa neiti täytti 3v, juhlittiin nakeilla.




Eilen päästiin aloittamaan Rally-Toko. Pääsimme mukaan alkeiskurssille. Olemme jo viime vuonna käyneet, joten alokasluokan liikkeet on tutut, mutta kertaaminen totta tosiaan on tarpeen... Harkkoja ei oikein voinut rally-tokoksi kutsua, enemmänkin se oli käsijarrutokoa. Rally kulki hyvin ensimmäiselle varikkokäynnille asti, jossa käsijarru jäi päälle eikä hyvistä yrityksistä huolimatta enää irronnut. Pientareen puolella otti hienosti kontaktia varikseen ja rekkaan. Sen sijaan kartturi kiinnosti kuin kilo kiinankaalia.

The reis was sticki but hiös ounli van vei ahed, vii niit moor treining.