Kesätouhuja

Niin on ollut mukakiireistä tämä kesä, ettei ole paljon blogia päivitelty - paitsi tietysti näyttelyvoitot ;P
On se ihme miten loma vaan hupenee päivä päivältä ja kaikki ne jutut mitä suunnitteli tekevänsä loman aikana jäävät ainakin puoliksi tekemättä. Toisaalta on sitten taas tullut tehtyä kaikkea sellaista, mitä ei ole ollenkaan suunnitellut.

Kuten käyty Katariinan meripuistossa Kotkassa:

Alma kaivaa viileää lepopaikkaa
leikkikentän hiekkarinteeseen

Ainoa hankaluus puistossa koiran kannalta on se,
ettei koiraa voi päästää vapaaksi. Ihana nurmikenttä
ja etenkin se valkoposkihanhilauma kertakaikkiaan
huutaa koiraa laukkaamana päättömästi ympäri nurmikenttää!
...siksi fleksi...

Juoksentelusta tulee pikkasen hiki

Uimisessa on edetty mahakarvojen kasteluvaiheeseen.
Sen syvemmälle ei Alma vapaaehtoisesti mene.

...varjossa picknikillä hiki vähän hellittää.

Sitten on vähän geokätköilty:

Käyty synnyinseudulla tutustumassa lajitovereihin:

Juoksenneltu lähikentällä, teillä ja metsissä:

Ja sitten vaan ihan oltu reporankana!

Mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely, Anjala - Saako nyt hymyillä leveästi?

ERI NUK1 PN1 VSP SERT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tittidii!! Mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttely 2013 Anjalassa avasi meidän joulukuusenkoristekokoelman! Saatiin vihreävalkoinen ruusuke ja sinivalkoinen (itsenäisyyspäivää varten) ;)
Ja tietysti näiden lisäksi saatiin kiva varrellinen kippo, siihen voi sitten laittaa joulusuklaat ja aistikas lasikoriste kullatuin kyltein. No nyt pitää sitten hankkia joku kaappi missä näitä säilöö...

Nyt saa ilmeisesti hymyillä leveästi ;D Vähän lähdin sillä fiiliksellä, että noh, mennään nyt sitten harjoittelemaan taas. Etenkin kun kämmäsin ilmoittautumisessa: piti ilmoittaa Alma junnuihin, mutta olin ilmeisesti ilmoittautuessa tökännyt vähän väärään hiirellä ja tullut ilmoittaneeksi Alman nuorten luokkaan. Yritin sitten mokan huomattuani vaihtaa luokkaa, mutta se ei enää onnistunut.

En voinut muuta, kuin vetää onnenalusvaatteet päälle (arvatkaa minkä väriset...) ja tukka taakse ja menoksi. Tähän mennessähän meidän näyttelyura on ollut EH-luokkaa, Alma on liikkunut kehässä jähmeästi ja itse olen ollut paniikissa ja kauhusta kankea. Nyt sitten olin kauhusta kankea kehän laidalla kun katselin huolellista tuomaria, joka antoi hyvin tarkasti palautetta koirista.

Tuomari kuitenkin tykkäsi Almasta ja tittidii niin siinä sitten putsattiin pöytä! Kiitos Riikalle reeniseurasta & Lisalle opastuksesta!

-----
Today was Continental Pointindogs Speciality show in Anjala, judge Gerard Mensink (Netherlands) and we did EXCELLENT: EXC BB1 BOS CAC !!

I was terrified and the judge was very careful and gave a lot of feedback. Alma hasn't been that good moving in ring so far but today was a big surprise. I still need practise in handling but this was very encouraging!

Tuomiota odotellessa....

Photo by Elli Pehkonen

No nyt voi seisoa rinta rottingilla,
sen verran on tuota koristetta kaulassa...

 Photo by Elli Pehkonen

Photo by Elli Pehkonen
Ilme on kyllä hilpeä ;D
Ja syynä on iki-ihmeellinen TENNISPALLO!

 Ja sitten vielä parit poseeraukset
kotitammen alla

EH, Kotkan ruusu

Kymiläinen ja friisiläinen kävivät Kotkassa. Tuloksena JUK1 ja EH. Ja meidän luokassahan ei ollut tosiaan muita kuin me.

Vaikka olen ihan varma, että kuulin että erinomaista... Mutta juuei meidän juoksuilla erinomaisia pokkailla. Mutta siedätyshoitona tämä menee vallan mainiosti. Taitaa vaan kestää ja tulla melko arvokkaaksi meidän joulukuusen uudet koristeet...

Alman extremeuimakoulu

Helle, musta koira = hikeä tippuva kieli. Perheemme vietti viikonlopun vesillä. Olin jo etukäteen suunnitellut, että nyt olisi hyvät ilmat kokeilla, miten Alma suhtautuu uimiseen.

Sanomattakin on varmaan selvää, että eihän se uimakoulu kovin leppoisissa merkeissä alkanut. Nimittäin heti rantauduttuamme Alma päätti seurata emäntäänsä rannalle mahdollisimman pikaisesti ja valmistautui veneen keulalla tekemään loikan kalliolle. Jotain meni kuitenkin pieleen neidin etäisyyden arvioinnissa ja niinhän siinä sitten kävi, että Alma molskahti veteen. Onneksi oli pelastusliivit päällä, tuli niidenkin kantavuus sitten testattua. Puoshaan kanssa sitten ongittiin uitettu koira rannalle, koska koira yritti kiivetä pystysuoraa kalliota ylös.

Uimareissusta selvittyään Alma leikki iloisesti pallonsa kanssa rantakalliolla ja eiköpähän siinä sitten käynyt niin, että pallo lieri kalliolta veteen. Koira lähestyi varovasti palloa kalliota pitkin ja tällä kertaa oli hieman jyrkkä ja liukas kohta, josta koira taas putosi veteen. Tällä kertaa ilman liivejä. Todettiin, että koira osaa uida, mutta ei kyllä tajua mitään rantautumisesta. Onni onnettomuudessa taisi olla, että kynnet jäivät leikkaamatta ennen reissua, joten koira kiipesi hämähäkkimiehen ketteryydellä kalliota pitkin ylös.

Tästähän seurasi sitten se, että loppureissun ajan Alma varoi visusti putoamasta veteen enää uudelleen. Uskalsi se kuitenkin mennä vedenrajaan kahlailemaan lelujen perässä ja ylittää jopa kalliokannaksen, jonka yli laineet iskivät.

Koiranomistajan niksi: Jos haluat näyttelyyn koirallesi erittäin tuuhean näköisen hännän, uita koira merivedessä!

Kivillä, kallioilla ja metsässä touhuaminen vaikutti ainakin sivusta seuraavan ihmisen mielestä ihan hauskalta puuhalta koirankin mielestä. Metsästä löytyi paljon koloja, joita Alma olisi mieluusti tutkinut pidempäänkin, mutta emäntä joutui kiskomaan hihnassa pois, saaressa nimittäin on käärmeitä ja villiminkkejä.

Oman lepuutuspaikan Alma löysi veneen perästä, hyllyn päältä...

Liikkuva lankku keulalla oli superjännittävä 

ja vasta sunnuntaina Alma uskalsi oikeasti itsenäisesti
kulkea lankulta rantaan ja rannalta veneeseen. 

Kesä & noutoharjoituksia

Ihan ollaan kesämoodiin heittäydytty! Näillä helteillähän se tarkoittaa lähinnä riittävän viileän paikan metsästystä jostain varjosta. Tänään piti olla näyttelytreenit, mutta kun helle paukkasi päälle kotiovella, jäätiin suosiolla lomamoodiin. Päätin aloittaa Alman uimakoulun. Tänään harjoiteltiin tassujen dippaamista vedessä ja noutoa.

Koko perhe ryysäsi työpäivän jälkeen uimarannalle, jonne tietenkään ei koiria sovi viedä, mutta onneksi vieressä on veneranta ja siinä kiva pieni ramppi, josta pääsee veteen. Olin varautunut kelluvalla narupallolla ja vinkupallolla, että nyt muuten Alma ui. Alma ei uinut, mutta sanoi ui ui ui... Ja minä sanoin ui ui ui siinä vaiheessa, kun jouduin uimaan hakemaan heittämäni pallot merestä. Koira istui rannalla ja katseli touhua.

No, jos ei koira ui ja nouda niin sitten emäntä...

Vesi oli kyllä meressäkin jo uintilämpöistä! IHANAA!!!

Viime viikolla käytiin kokeilemassa kaverin kanssa verijälkeä metsässä. Ensikertalaiseksi suoriuduttiin aika hyvin, jos kohta Almaa ei hirven jalka kiinnostanut. Onkohan muilla stabyilla samaa vikaa, hankalaa löytää riittävän motivoivia herkkuja? Vai onko ihan ok viedä verijäljen päähän esim. pizzaa?

Mökillä käytiin viikonloppuna. Alma pysyi tosi hienosti pihassa, vaikka sieltäkin puuttuu aita etenkin tien puolelta. Kerran meinasi lähteä autojahtiin, mutta pysähtyi käskystä portille.

Kotipihassa neiti on pysynyt nyt hienosti, aita on vieläkin vaiheessa. Tosin selkeästi testaa välillä rajojaan, mutta hyvin tulee kutsusta takaisin. No, lähinnä minun luokse. Muilla perheenjäsenillä vähän teettää...

Sitten on tullut vastaan sellaisia piirteitä, että Alma ei välttämättä tule enää niin hyvin juttuun muiden narttujen kanssa kuin pentuna. Lähinnä väistää/välttelee niitä. Sen sijaan urosten kanssa pärjää hyvin. Tämä on kait aika tyypillistä?

Lomia odotellessa. Kuvia ei olla ehditty nyt napsia, kun on mennyt aika helteestä selviämiseen ;)