Hanget hohtaa - missä on kevät??

Uskomattomia pakkasia on pidellyt viimeaikoina. Neiti ei arvosta pakkasessa kakkaamista. Ja minä en arvosta tätä piirrettä koirassa... No myönnetään. En menisi itsekään kykkimään pehva paljaana -25 asteen pakkasessa. Mutta silti. Ja sitten kun taitaa lähestyä juoksut ja merkkailu on selkeästi lisääntynyt (tai sitten se on vaan se pakkanen mikä pistää pissittämään) niin nyt on vähän sitten jynssäilty huushollia. Eikä siitä sitten sen enempää. Luotan siihen että kesä korjaa ja sitä rataa....

Eli pakkasaamuina on tehty pikalenkkejä mutta onneksi päivällä säät vähän lämpenee ja Arska paistaa ja siitä on nautittu. Ihanaa on kulkea hangilla jotka kantaa jopa Emäntää ilman kellukkeita ;D

Lenkillä on reenattu kyllästymiseen asti paikkaa ja luoksetuloa ja välillä homma sujuu tosi hyvin ja toisinaan sitten taas ei mitenkään. Etenkään jos kamuja (Peppi tai Ridge-Rakastaja) on jossain lähistöllä. Mutta jotain edistymistäkin on tapahtunut, selvästi Alma tunnistaa ko. käskyt, koska yleensä pysähtyy miettimään, että kannattaisko nyt tällä kertaa pelata mukana vai jaksaisko sitä...?

Koiramme-lehdestä luin artikkelin, jossa oli koiralle opetettu rapsakat 1000 sanaa (lelujen nimiä) kunnes kouluttajat oli kyllästyneet että ei meillä sentään 4-5h/pv kuitenkaan reenata. Tiettyjä leluja Alma tunnistaa nimeltä, esim. Posshu, mutta "pallo" on yleisnimistys kaikille leluille. "Pusu" tuottaa myös sen, että koira hakee Posshun. "Kissa" -komennolla lopputulos on se, että Almalta kestää vähän kauemmin aikaa tulla takaisin lelun hausta, mutta joka tapauksessa Posshu tulee Emännälle. Ehkä se yrittää hakea ensin kissan, mutta meidän kissa ei ole kovin  yhteistyöhaluinen.

Ja sitten iloiset uutiset. Joulupukki oli lukenut blogia ja toimitti jälkitoimituksena maaliskuussa mamille uuden kameran. Nyt riittää ehkä potku myös tarkahkoihin sisäkuviin jahka opin ensin käyttämään sitä! =D 

 

 Alma vakiovahtipaikalla Yläkerran rappusissa.
Huomaa hyvinkin moderni rustiikki sisustuslauta...

 Nujuutusleikkiä

Ja pikkusen tulee kuuma kun riehuu

Maalla on mukavaa!

Koiran kanssa maaseudulla elämä on ihan leppoisaa. Toisaalta kuuntelen joskus hieman kateellisena kavereiden juttuja koirapuistoista ym. erityisesti koirille suunnatuista palveluista. Huolimatta siitä, että aamuinen pihalle lähtö ja pakkolenkki työpäivän päätyttyä tuntuvat lähtökohtaisesti vastenmielisiltä ajatuksilta, huomaan joka kerta palaavani lenkiltä kotiin enemmän tai vähemmän paremmalla tuulella kuin sinne lähtiessä.

Koiran valokuvaaminen taitaa olla aika haasteellista kaiken kaikkiaan, mutta silloin kun välineenä on pokkari ja kainalossa aamun sanomalehdet on tehtävä jo aika mahdoton. Yllättävän hyviä otoksia siitä kuitenkin sai aikaiseksi: