sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kuuhullu

Viikko sitten oli täysikuu. Sehän näkyi tässä perheessä repaleisina (aamu)yöunina. Hulina alkoi jo pari viikkoa sitten, kun kuu oli vasta nousemassa täyteen loistoonsa. Härökoira oli tavanomaistakin energisempi ja poukkoili sinne tänne ja ikkunasta toiseen ensin lintujen perässä ja sitten tietysti kissan perässä. Itseasiassa jo helmikuussa alkoi kissojen ja lintujen kanssa sekoilu. Sitten tietysti siitä on irronnut karvaa pienen villapaidan verran ja iloisesti eräänä aamuna tallasin pissalätäkköön.

Rajoitettuani päivittäistä liikkumatilaa ja etenkin kun pakkaset on nyt vihdoin hellittäneet, sisälle merkkailu on vähän rauhottunut. Kovien pakkasten aikaan, pari viikkoa sitten, olin jo ihan epätoivoinen. Back to the pentuaika.

No viime viikon täysikuu oli aivan hurjaa. Aamulla ylös 5-6 aikaan räyhäämään kissalle ja keskiviikkoaamuna 05 Alma yritti kaivautua esikoisen rumpusetin alle. Haettuani koiran pois sieltä noin kymmenettä kertaa päätin esitellä bassorummun alustaa, että siellä ei ihan oikeasti ole mitään mörköä, että anna olla jo. Olisi pitänyt uskoa koiraa. Jalkojeni välistä vilisti hiukan tokkurainen hiiri. Ja sitten siitä vilisti koira ja kohta kissa. Ja sen jälkeen ei kukaan enää nukkunut, koska koira ja kissa juoksivat ravia yläkerrassa hiiren perässä, pomppivat legolaatikoissa ja toinen haukkui, toinen naukui.

Siinä vaiheessa,  kun pakenin työmaalle, ei hiiri ollut vielä päässyt hengestään ja hulina jatkui. Ilmeisesti päivän aikana hiiri oli joko päässyt pakenemaan tai vaihtoehtoisesti nitistetty johonkin, koska meno oli vähän rauhoittunut.

Illalla koira oli kohtuullisen rauhallinen, mitä nyt ulvoi ja haukkui pihalla naapurin koirille, mutta simahti kuitenkin aika ajoissa yöunille. Vaihtoi jossain vaiheessa iltaa nukkumapaikkaa ja laskeutui mitä ilmeisemmin mikrokuituliinan päälle, koska mitään muuta järjellistä syytä kauheaan ulinaan en keksinyt. Reppana sai sähköiskun.

Tarkistin juuri, että edelliset juoksut on olleet lokakuun alussa. Voipi olla, että juoksut tekevät myös tuloaan.

Olen ihmetellyt tajutonta väsymystä, mutta nyt kun miettii, että olen koko viime viikon herännyt aamulla reilusti ennen kuutta, Alman ystävällisellä avustuksella, niin ei kait se ihme ole jos vähän väsyttää....

Ja mikä sen Alman herättää? Sekin selvisi viime viikolla. Ei se ole aamuaurinko. Se on se riivatun kissa, joka herää heti kun alkaa sarastaa ja tulee herättelemään muuta perhettä. Eli kissan kun sulkee kellariin niin saa nukkua muukin perhe. Arjen oivalluksia.

Edit 1.4. klo 07.00: Kas, juoksut päällä. Kaivettiin housut kaapista.


2 kommenttia:

  1. Onpa lohduttavaa, että muutkin kuin meidän koira häröilevät. Pepillä on nimittäin varmaan kanssa taas juoksut tuloillaan, kun se käyttäytyy kuin mikäkin hölmö. Juuri vähän aikaa sitten ihasteltiin, miten hienosti se käyttäytyy lenkillä ja miten pysyy lähellä vapaana ollessaan. Vielä mitä! Nyt se kiskoo hihnassa ja haluaa tutkia kaikki maailman jäljet ja hajut. Tänään se karkasi pihasta aidan yli ja meni vielä toisenkin aidan yli naapurin koiran luo. Niin ja rikkoi sen naapurin aidan mennessään. Ja ne karvat. Niitä löytyy meiltäkin joka paikasta. Ah, tätä autuutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Meidän sekopää istui ensin reilun vartin pihalla räksyttämässä ja ulvomassa jollekin mörölle kurkku suorana ja sitten raahattuani sen sisään se istui yläkerran portaissa jatkamassa. Ei auttanut vaikka komensi, sekomeno jatkui. Nyt se vaikeni, väsähti vissiin. Oi autuutta joo.

      Poista

Heipat! Heitä terkkuja meille - uusiin kamuihin olisi mukava tutustua! ;)

Hey there! Drop us a line or two! It's always fun to meet new friends ;)