Kolasin 100m pitkää pihatietämme viikonloppuna. Naapuri heilahti pihalle :
-Terve!
-Tervepä terve! Mitäs teille?
- No eipä mitään... Mites, onko tuon teidän koiranne maha ollut viimeaikoina sekaisin?
-....?? No ei sen sekaisemmin kuin normaalistikaan, tosin se nyt on harrastanut pihalle kakkimista, että en ole alkanut jätöksiä analysoimaan sen tarkemmin, kuinka niin?
-No ei muuten, kun että panin merkille tässä että se keikkui tuolla meidän lintulaudalla ja söi puolet tinttien talipötköstä...
-!!! No just, sitä se ei olekaan vielä syönyt!! ANTEEKSI KAMALASTI!! Se on vähän vallaton ja tämä meidän aitaprojekti on vähän vielä vaiheessa ... [ym. vuolasta selittelyä ja matelua]
-Juu no ei siinä mitään. Mutta voisikos sen nyt hakea pois tuolta lintulaudalta, lapset haluaisi tulla ulos leikkimään ja eivät kauheasti välittäisi koirasta pihalla...
- ?!?!! TAASKO SE ON SIELLÄ?!? argh! ALMAAAAAAAAAAAAA.... TULE TÄNNE!!
Ja niin kiikutettiin Alma niska-pers -otteella tupaan. Äsken (siis Maanantaina) kurvasin Agrimarkettiin ja ostin 25 m puutarha-aitaa. Hidasteeksi. Nyt on aita tungettu alapäästä lumihankeen ja yläpäästä sidottu narulla sireenipuskaaseen.
Kuvia tuonnempana.
* * *
A little incident with the neighbours
I was shoveling snow on weekend. The Neighbour stepped on their yard and started chatting. "How's Alma's stomach?" I was like "??? Well, I haven't excactly analyzed her poops lately.. What do you mean?" The Neighbour:"Well, caught her eating seed&lard sausage on our bird feeder! And by the way, our kids don't appreciate her jumping around our yard, they're a bit scared, could you put her on leash?"
How embarrashed was I! Just thinking about my dog, jumping around bird feeder, eating lard, scaring little children. On Monday I drove to local hardware store and bought 25 m of garden fence, just to slow Alma down a bit. Building real fences will be our biggest project (among others!) next Summer!
maanantai 17. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Newbiet kehään!
Vuoden koirapoliittinen kohokohta takana. Kyllä jännätti! Nimittäin niin paljon, että Voittaja 2012 -näyttelyä edeltävänä iltana pesin kasvoni epähuomiossa säärikarvojen poistoaineella. Hyvä etten sekoittanut sitä hiusten hoitoaineeseen!
Aamu lähti kuitenkin käyntiin hyvin, aamulenkki vedettiin Alman kanssa hyvin hiljaisessa kylässä klo 06. No kukapa sitä vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna olisi siihen aikaan liikkeellä... Samaa mieltä taisi olla Alma, koska juoksi lenkiltä suoraan takaisin sänkyyn eikä ollenkaan ymmärtänyt, kun aloin houkutella autoon. Ihan ennenkuulumatonta aamukäyttäytymistä!
Loppujen lopuksi sain koirankin lastattua autoon ja sitten nokka kohti Messuhallia. Siellähän oli kiva liikennekaaos ja jostain syystä siellä oli siellä yhdellä parkkipaikalla puomi alhaalla, mutta me niistä ennenkään olla välitetty ja kappas vaan löydettiin jopa kaksi tyhjää parkkipaikkaa! Otin sitten niistä toisen. Se toinen puoli, missä ensin kävin, missä kyltti väitti, että oli 6 tyhjää parkkipaikkaa, oli kyllä juntalla täynnä!
Loppujen lopuksi päästiin koirien, kimpsujen ja kampsujen kanssa perille ja saatiin häkkikin sakkopaikalle parkkiin.
Ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja päästiin kehän laidalle. Ja odoteltiin. Ja sitten odoteltiin taas. Tuomari piti tauon. Odoteltiin. (Tässä vaiheessa kramppasi pohkeet). Haettiin evästä. Odoteltiin... Vihdoin ja viimein, loputtoman odottelun jälkeen päästiin kehään. Koirat alkoivat vaan tässä vaiheessa olla jo lopen kyllästyneitä seisoskeluun, mutta ihan kivasti ne lopulta saatiin liikenteeseen.
Lopputulema melko lailla samansuuntainen kuin taannoisessa Turun epävirallisessa pentunäyttelyssä:
Coastal Stars -trio veti Veera ERI JUK1, Nella EH JUK2, Alma EH JUK3. Elma tuli neloseksi tänään. Mutta Elma vetäisikin eilen Helsinki Winnerin!
Ja sitten vaan purkamaan taas leiri ja lastaamaan kaikki kamat autoon ja kotio...
Jostain syystä Alma oli hyvin halukas siirtymään autoon ja nukkuikin koko matkan pitstopille Mummilaan, mistä napattiin mukaan lapsukaiset. Tosin siinä vaiheessa Alma päätti jäädä mummilaan ja sain niskapersotteella (kuten joku voisi asian ilmaista) kannettua ryytyneen neidon autoon.
Nyt on sitten kotona uni maittanut ;)
Mitä tällä kertaa jäi käteen?
1. Edelliskerrasta viisastuneena omat kaffet termarissa ja voikkarit, suurin osa edelleen syömättä, kun ei vaan kerkiä!
2. Seuraavalla kerralla muista ottaa mukaan koiravahti --> pääsee itse shoppailemaan
3. Punaiset jakut/paidat/huivit ei tosiaankaan ole tuulesta temmattuja! Niitä vilisi ympäristössä enemmän kuin joulupukin verstaassa! Ja useat niistä jopa voittivat!
Aamu lähti kuitenkin käyntiin hyvin, aamulenkki vedettiin Alman kanssa hyvin hiljaisessa kylässä klo 06. No kukapa sitä vapaaehtoisesti sunnuntaiaamuna olisi siihen aikaan liikkeellä... Samaa mieltä taisi olla Alma, koska juoksi lenkiltä suoraan takaisin sänkyyn eikä ollenkaan ymmärtänyt, kun aloin houkutella autoon. Ihan ennenkuulumatonta aamukäyttäytymistä!
Loppujen lopuksi sain koirankin lastattua autoon ja sitten nokka kohti Messuhallia. Siellähän oli kiva liikennekaaos ja jostain syystä siellä oli siellä yhdellä parkkipaikalla puomi alhaalla, mutta me niistä ennenkään olla välitetty ja kappas vaan löydettiin jopa kaksi tyhjää parkkipaikkaa! Otin sitten niistä toisen. Se toinen puoli, missä ensin kävin, missä kyltti väitti, että oli 6 tyhjää parkkipaikkaa, oli kyllä juntalla täynnä!
Loppujen lopuksi päästiin koirien, kimpsujen ja kampsujen kanssa perille ja saatiin häkkikin sakkopaikalle parkkiin.
Ja sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja päästiin kehän laidalle. Ja odoteltiin. Ja sitten odoteltiin taas. Tuomari piti tauon. Odoteltiin. (Tässä vaiheessa kramppasi pohkeet). Haettiin evästä. Odoteltiin... Vihdoin ja viimein, loputtoman odottelun jälkeen päästiin kehään. Koirat alkoivat vaan tässä vaiheessa olla jo lopen kyllästyneitä seisoskeluun, mutta ihan kivasti ne lopulta saatiin liikenteeseen.
Lopputulema melko lailla samansuuntainen kuin taannoisessa Turun epävirallisessa pentunäyttelyssä:
Coastal Stars -trio veti Veera ERI JUK1, Nella EH JUK2, Alma EH JUK3. Elma tuli neloseksi tänään. Mutta Elma vetäisikin eilen Helsinki Winnerin!
Ja sitten vaan purkamaan taas leiri ja lastaamaan kaikki kamat autoon ja kotio...
Jostain syystä Alma oli hyvin halukas siirtymään autoon ja nukkuikin koko matkan pitstopille Mummilaan, mistä napattiin mukaan lapsukaiset. Tosin siinä vaiheessa Alma päätti jäädä mummilaan ja sain niskapersotteella (kuten joku voisi asian ilmaista) kannettua ryytyneen neidon autoon.
Nyt on sitten kotona uni maittanut ;)
Mitä tällä kertaa jäi käteen?
1. Edelliskerrasta viisastuneena omat kaffet termarissa ja voikkarit, suurin osa edelleen syömättä, kun ei vaan kerkiä!
2. Seuraavalla kerralla muista ottaa mukaan koiravahti --> pääsee itse shoppailemaan
3. Punaiset jakut/paidat/huivit ei tosiaankaan ole tuulesta temmattuja! Niitä vilisi ympäristössä enemmän kuin joulupukin verstaassa! Ja useat niistä jopa voittivat!
(kuva lavastettu, kuvattu itsenäisyyspäivänä,
mutta tilanne on aika lailla samanlainen juuri nyt...)
Coastal Starsin tytöt 9kk (kuva Kati Kettunen)
torstai 6. joulukuuta 2012
Talviaamuja ja kadonnut maustekakku - Early Winter mornings & mystery of lost cake
Lumi ja pakkanen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden aamuihin. Pilkkosenpimeä kylä näyttää vähän valoisammalta ja ajoittain pärjää jopa ilman otsalamppua. Avaruusolentoliiveistä emme kuitenkaan luovu, ennen kuin aurinko alkaa nousta klo 06.00...
Koira juoksee kuono lumessa haistellen kissojen ja rusakoiden jälkiä sekä etsien kadonneita leluja. Tennispalloja on pihalla varmaankin muovikassillinen (kiitos kaverin, jonka perhe harrastaa tennistä ja ystävällisesti lahjoitti meille pussillisen palloja, jotka koira yksi kerrallaan kantaa jemmaan).
Joulun alla on ollut yhtä sun toista tärkeää hommaa. Tärkeimpänä on ollut etsiä tonttukaulukset perheen lapsille - ja tietysti koiralle! Olen aina pitänyt ihmisiä, jotka pukevat koiransa hassuihin asuihin ja hattuihin hieman hassahtaneina ja nyt täytyy nöyrtyä ja myöntää auliisti liittyneeni niiden hassahtaneiden ihmisten joukkoon, on se vaan NIIN SÖPÖ ;P
Koira juoksee kuono lumessa haistellen kissojen ja rusakoiden jälkiä sekä etsien kadonneita leluja. Tennispalloja on pihalla varmaankin muovikassillinen (kiitos kaverin, jonka perhe harrastaa tennistä ja ystävällisesti lahjoitti meille pussillisen palloja, jotka koira yksi kerrallaan kantaa jemmaan).
Pihatammi tiistaiaamuna klo 06, ilmassa satelee pieniä lumihiutaleita
Se liikkuu niin nopeasti, ettei kuvauksesta tule mitään.
Taidan toivoa pukilta ensi jouluksi järjestelmäkameraa...
Joulun alla on ollut yhtä sun toista tärkeää hommaa. Tärkeimpänä on ollut etsiä tonttukaulukset perheen lapsille - ja tietysti koiralle! Olen aina pitänyt ihmisiä, jotka pukevat koiransa hassuihin asuihin ja hattuihin hieman hassahtaneina ja nyt täytyy nöyrtyä ja myöntää auliisti liittyneeni niiden hassahtaneiden ihmisten joukkoon, on se vaan NIIN SÖPÖ ;P
Koska koiran ruokinta tässä talossa on ilmeisesti ala-arvoista
Alma syö tennispalloon tarttunutta lunta... Onneksi ei sentään
keltaista lunta!
"Joko pääsis sisään? " Alma viihtyy hyvin pihalla
- jopa pysyy omalla pihalla! Kun on aika tulla sisään
se istahtaa rappusille ja haukkuu pari kertaa.
Näppärästi näin on ihmiset opetettu avaamaan ovi pyydettäessä.
Kadonneiden lelujen metsästystä
Neiti lumiparta <3
Ja sitten se meidän joulumysteeri: Mitä on käynyt maustekakulle? Lapsi voitti arpajaisista maustekakun. Se jäi keittiön pöydälle illalla (VIRHE!). Aamulla siihen ei kukaan kiinnittänyt huomiota. Illalla poika kyseli, että mihin äiti laitoit sen maustekakun, haluaisin sitä maistaa. Siihen vastasin, että en minä sitä mihinkään laittanut, luulin että olit jo syönyt sen kun en sitä missään ole nähnyt.... Totesimme yhdessä, että keittiön pöydältä löytyi kakkualusta ja pussi, mutta EI KAKKUA!
Olinkin ihmetellyt, miksi Alma oli herännyt haukkumaan pihalle klo 05 sinä aamuna ja kun en riittävän liukkaasti liikkunut, löysin wc:n oven edestä isohkon "yllärin". Siinä sitä siivotessani pohdiskelin, että mitähän se on taas syönyt, en kyllä muista antaneeni mitään erikoista, mikä sekottaisi mahan... Noh, selvisihän sekin sitten. Ei sovi siis jättää maustekakkuja levälleen. Vaikuttaa siltä, että tämä eläin on erityisen viehättynyt mausteisiin ruokiin: curry, maustekakku... - hmm. Menisiköhän koiranruoka yhtä innolla, jos sen maustaisi?
* * *
Winter has finally arrived in Finland. Early mornings have been cold and beautiful. Alma seems to enjoy playing in snow. She's tracking cats & rabbits & tries to find all her toys that she has lost in snow. We keep our reflective vests, both Alma&me, since it's pitch black here in the morning & evening when we go outdoors. The Sun rises at 9.00 and sets at 15.00. We're usually out at 6.00 and 18.00.
And about that mystery of lost cake: My son won a spice cake (sort of bundt cake) from raffle and as it was so late that evening we decided to save it for next day. The next day my son asked where I had put the cake, he'd like to taste it. I said I thought he had already eaten it since I didn't see the cake anywhere... Then we started looking around: there was an empty trade on our kitchen table. I started to think: This morning Alma woke up earlier than usual and wanted out... I didn't move fast from my bed enough and found a smelly greeting from the floor. I wondered, what had I given her since her stomach seemed upset but couldn't figure out anything so I forgot it at the time. Now standing before empty cake tray I suddenly figured out what had happened: Our bottomless dog had eaten the WHOLE CAKE!! It seems that she's fond of spicy dishes (Curry, Spice Cake) - should I start to seasoning her dogfood?
Today it's our Independence Day, Congratulations Finland 95 years!
Today it's our Independence Day, Congratulations Finland 95 years!
tiistai 27. marraskuuta 2012
Alma 9kk
Huh, aika juoksee. Alma tänään 9kk. Kunnon kamera olis kyllä kiva, mustapäästä ei tuppaa saamaan kunnon kuvaa ainakaan pokkarilla!
maanantai 26. marraskuuta 2012
Alman niksipirkka: turkin hoito
Meillä on kehitetty hirvittävän kätevä tapa koiran turkin hoitoon. Siinä samalla tulee hoidettua myös viikkosiivous muutenkin huushollissa.
Imuroin eilen. Meillä on keskuspölynimuri ja aina joskus käy niin, että letku (10m) on hyvin solmussa kun aloittaa imurointia. Kun se on kerällä, sitä ei heti huomaa. Jossain vaiheessa imurointia ihmettelee, että miten tämä imuri ei nyt enää yletykään huoneen päästä päähän, kas se onkin solmussa. Ja sitten vaan avataan solmu.
No eilen kävi näin. Imuri päällä, avasin solmua, ihmettelin, että ihan kuin imuri olisi vielä tukkeessa, no ehkä se vetäisi jonkin paperitollon lattialta. Samaan aikaan Alma pyöriskeli jaloissa ja siinä imurinletkua keriessäni ihmettelin, että mihin se letkunpää kesken kaiken katosi, kun sitä ei enää näkynyt missään.
...kunnes. Huomasin, että letkun pää päättyi KOIRAAN! Letku oli siis imaissut koiran hännän ja pehvan jatkona heilui imurinletku ;-D
Siitä sitten napakka nykäisy hämmentyneenä ja letkusta putkahti koiran häntä. Hyvin imuroituna...
Meinasin että mitähän traumoja tästä nyt koiralle aiheutui, mutta vielä mitä. Kohta se oli taas nuuskimassa letkua ja suurin piirtein tunkemassa kuonoaan letkuun. Ehkä meillä hoidetaan turkkia jatkossakin imuroiden...
Imuroin eilen. Meillä on keskuspölynimuri ja aina joskus käy niin, että letku (10m) on hyvin solmussa kun aloittaa imurointia. Kun se on kerällä, sitä ei heti huomaa. Jossain vaiheessa imurointia ihmettelee, että miten tämä imuri ei nyt enää yletykään huoneen päästä päähän, kas se onkin solmussa. Ja sitten vaan avataan solmu.
No eilen kävi näin. Imuri päällä, avasin solmua, ihmettelin, että ihan kuin imuri olisi vielä tukkeessa, no ehkä se vetäisi jonkin paperitollon lattialta. Samaan aikaan Alma pyöriskeli jaloissa ja siinä imurinletkua keriessäni ihmettelin, että mihin se letkunpää kesken kaiken katosi, kun sitä ei enää näkynyt missään.
...kunnes. Huomasin, että letkun pää päättyi KOIRAAN! Letku oli siis imaissut koiran hännän ja pehvan jatkona heilui imurinletku ;-D
Siitä sitten napakka nykäisy hämmentyneenä ja letkusta putkahti koiran häntä. Hyvin imuroituna...
Meinasin että mitähän traumoja tästä nyt koiralle aiheutui, mutta vielä mitä. Kohta se oli taas nuuskimassa letkua ja suurin piirtein tunkemassa kuonoaan letkuun. Ehkä meillä hoidetaan turkkia jatkossakin imuroiden...
tiistai 20. marraskuuta 2012
Koiran ruokinnasta - Feeding your dog
Koiran ruokinta on mielenkiintoista. Koirahan on lihansyöjä (lähde: Wikipedia). Jotkut koirat Barffaavat, toiset vannovat kasvisruuan ja jotkut jopa normaalien koirannappuloiden nimiin. Meidän koira on sekasyöjä. Tähän mennessä on normaalin koiranruuan ohella (ja usein myös sijasta) mennyt hiomapaperia, kenkiä (lukuisia), jauhelihaa, nakkeja, currykastiketta, kalaa (myös ruotoineen, mistä sain pienoisen paniikin), tammenterhoja, kaninpapanoita, kissanruokaa ja nyt viimeisimpänä AKVAARIOKALAN RUUAT! Neiti oli käynyt varkaissa käsilaukullani ja jollain ihmeen ilveellä kiertänyt kalanruokapurkin (jonka mummi oli ystävällisesti lapsille antanut meidän KALOJA varten) auki ja rouskutti tyytyväisenä eteisen lattialla kalanruokaa, kun sain elukan kiinni itse teosta. Ilmeisesti purkissa ei ollut kuin pari ruokalusikallista nappuloita ja niitä jäi vielä jäljellekin. Mielenkiintoista yötä ja jätöksiä (jälleen kerran) odotellessa...
- - -
Feeding your dog is very interesting. There are several different opinions on how your dog should be feeded. According to Wikipedia dogs are in fact carnivores or omnivores. Our Alma is definitely an omnivore. Her diet has been (this far) basic dog food (no advertisement here!), sanding paper, shoes (several different types!), minced meat, sausages & frankfurters, curry, fish (including fish bones that made me panic), acorns, rabbit poo, cat food and now FISH FOOD for aquarium tank fishes!!! She had robbed my hand bag and somehow opened a fish food can that granny gave our kids & was happily scrunching the fish pellets when I caught her! Luckily it wasn't full can!!
- - -
Feeding your dog is very interesting. There are several different opinions on how your dog should be feeded. According to Wikipedia dogs are in fact carnivores or omnivores. Our Alma is definitely an omnivore. Her diet has been (this far) basic dog food (no advertisement here!), sanding paper, shoes (several different types!), minced meat, sausages & frankfurters, curry, fish (including fish bones that made me panic), acorns, rabbit poo, cat food and now FISH FOOD for aquarium tank fishes!!! She had robbed my hand bag and somehow opened a fish food can that granny gave our kids & was happily scrunching the fish pellets when I caught her! Luckily it wasn't full can!!
perjantai 16. marraskuuta 2012
Alma the Personal Trainer
Minulla on ollut elämässäni kaksi personal traineria. Ilman että itse olen edes pyytänyt... Ensimmäinen oli armas kämppikseni opiskeluajoilta. Hänen metodinsa olivat lähinnä psykologista (piinausta) treenausta. Tämä toinen on vähän suoraviivaisempi.
Alman vinkit treenaukseen:
"Osa 1: Alkuverryttely.
Tarkkaile treenattavasi elintapoja. Kun huomaat, että treenattava on asettumassa mukavasti television ääreen, esim. sohvalle tai sängylle, on aika aloittaa treenit. Aluksi lämmitellään pienet lihasryhmät. Kun treenattava on selvästi valmiina aloittamaan treenit, siirry aktiivivaiheeseen: tunge kuono treenattavan kainaloon. Treenattava liikahtaa selvästi, lihakset lämpenevät. Tulet joko saamaan rapsutuksia tai sitten et. Sormet liikkuvat.
Toistetaan pariin kolmeen kertaan.
Kun treenattava näyttää hyytyvän, lisätään kierroksia ja siirrytään lämmittelemään ojentajia. Tarvitset tässä harjoituksessa avuksi esim. tennispallon. Hae pallo!
mmmm.... mutustele palloa. Njam Njam... Heh, Pallo! PALLO! noin se POMPPII!
...ai niin. Treenit! Kun pallo alkaa tuntua sopivan limaiselta, aloitetaan ojentajaharjoitukset. Tehdään samoin, kuin "kuono kainalossa" -harjoitukset, sillä erotuksella, että tungetaan se limainen pallo treenattavan kainaloon. Tästä on tuloksena riemukas kiljahdus, jota siivittää ojentajaharjoitus, jossa pallo LENTÄÄÄÄÄÄÄÄ huoneen toiselle puolelle. Hae pallo ja toista harjoitus. NOIN SE PALLO LENTÄÄ! JEE! Hae pallo ja toista harjoitus.
Toistetaan, kunnes pallo katoaa.
Tässä vaiheessa on syytä antaa treenattavalle palautumisaikaa. Seuraa treenattavan palautumista ja kun alkaa näyttää siltä, että silmät painuvat treenattavalla kiinni, on aika siirtyä KOKOVARTALOTREENIIN!
Osa 2 : Kokovartalotreeni.
Kokovartalotreenin tarkoituksena on nimensä mukaisesti koko vartalon liikuttaminen. Alkuliikkeeksi käy mainiosti "sätky", jonka vaiheet tässä:
1. Kun treenattavan silmät painuvat kiinni, tunge märkä kieli treenattavan korvaan. Tuloksena "sätky".
2. Kun treenattava kiljuu, toteuta sätkyn vaihe 2. "ranskalainen suudelma" --> kunnon kielimuisku! Tuloksena vielä vähän intensiivisempi "sätky".
Mikäli treenattava ei vielä näiden alutreenienkään jälkeen ymmärrä siirtyä vakavaan treeniasustukseen ja hikijumppavaiheeseen, toista kokovartalotreenin kohtia 1-2. Laske komentavaan ääneen 1-2 (=WUH, WOUH!). Tässä vaiheessa yleensä treenattavasi ymmärtää sinun olevan tosissasi.
Osa 3: Hikitreeni
Varmista, että treenattavasi pukeutuu hikitreeniä varten oikein. Untuvatoppatakki, pipo ja toppahousut on sopiva varustus. Hikitreeni toteutetaan ulkotiloissa. Pinkaise ovelta liikenteeseen niin lujaa kuin pääset ja varmista, että treenattavasi seuraa perässä. Anna hänen ottaa sinut kiinni noin viiden minuutin juoksun jälkeen ja kytkeä lieka välillenne. Pidä lieka jatkuvasti riittävän kireällä, että treenattavasi tulee perässäsi pientä hölkkää. Jos treenattava pysähtyy, esitä itsekin pysähtyväsi, katsahda treenattavaasi varmistaaksesi, että hän on taas valmis hölkkään ja jatka ravia.
Noin puolentoista tunnin jälkeen voit hieman löysätä tahtia, ei sitä itsekään tarvitse koko aikaa täysillä sykkeillä vetää. Tässä vaiheessa alkaa treenattavasi varmasti jo oivaltaa, että Sinä ajattelet vain Hänen parastaan. "
--------------------------------------
I've got two lousy personal trainers in my life. First one was my room mate in the time I was studying my Masters Degree and other one is definitely Alma. First one executed the training by psychological pressure, Alma starts action right away. First she puts her wet nose uner my armpit getting me to scratch her, then she brings a wet, chewed, slimy tennisball again under my armpit. If I don't get the hint, she gives me a big wet "french kiss" (all tongue...) on my ear and finally I have to move from sofa & go for a walk (=run...). She's a slave driver!
"Osa 1: Alkuverryttely.
Tarkkaile treenattavasi elintapoja. Kun huomaat, että treenattava on asettumassa mukavasti television ääreen, esim. sohvalle tai sängylle, on aika aloittaa treenit. Aluksi lämmitellään pienet lihasryhmät. Kun treenattava on selvästi valmiina aloittamaan treenit, siirry aktiivivaiheeseen: tunge kuono treenattavan kainaloon. Treenattava liikahtaa selvästi, lihakset lämpenevät. Tulet joko saamaan rapsutuksia tai sitten et. Sormet liikkuvat.
Toistetaan pariin kolmeen kertaan.
Kun treenattava näyttää hyytyvän, lisätään kierroksia ja siirrytään lämmittelemään ojentajia. Tarvitset tässä harjoituksessa avuksi esim. tennispallon. Hae pallo!
mmmm.... mutustele palloa. Njam Njam... Heh, Pallo! PALLO! noin se POMPPII!
...ai niin. Treenit! Kun pallo alkaa tuntua sopivan limaiselta, aloitetaan ojentajaharjoitukset. Tehdään samoin, kuin "kuono kainalossa" -harjoitukset, sillä erotuksella, että tungetaan se limainen pallo treenattavan kainaloon. Tästä on tuloksena riemukas kiljahdus, jota siivittää ojentajaharjoitus, jossa pallo LENTÄÄÄÄÄÄÄÄ huoneen toiselle puolelle. Hae pallo ja toista harjoitus. NOIN SE PALLO LENTÄÄ! JEE! Hae pallo ja toista harjoitus.
Toistetaan, kunnes pallo katoaa.
Tässä vaiheessa on syytä antaa treenattavalle palautumisaikaa. Seuraa treenattavan palautumista ja kun alkaa näyttää siltä, että silmät painuvat treenattavalla kiinni, on aika siirtyä KOKOVARTALOTREENIIN!
Osa 2 : Kokovartalotreeni.
Kokovartalotreenin tarkoituksena on nimensä mukaisesti koko vartalon liikuttaminen. Alkuliikkeeksi käy mainiosti "sätky", jonka vaiheet tässä:
1. Kun treenattavan silmät painuvat kiinni, tunge märkä kieli treenattavan korvaan. Tuloksena "sätky".
2. Kun treenattava kiljuu, toteuta sätkyn vaihe 2. "ranskalainen suudelma" --> kunnon kielimuisku! Tuloksena vielä vähän intensiivisempi "sätky".
Mikäli treenattava ei vielä näiden alutreenienkään jälkeen ymmärrä siirtyä vakavaan treeniasustukseen ja hikijumppavaiheeseen, toista kokovartalotreenin kohtia 1-2. Laske komentavaan ääneen 1-2 (=WUH, WOUH!). Tässä vaiheessa yleensä treenattavasi ymmärtää sinun olevan tosissasi.
Osa 3: Hikitreeni
Varmista, että treenattavasi pukeutuu hikitreeniä varten oikein. Untuvatoppatakki, pipo ja toppahousut on sopiva varustus. Hikitreeni toteutetaan ulkotiloissa. Pinkaise ovelta liikenteeseen niin lujaa kuin pääset ja varmista, että treenattavasi seuraa perässä. Anna hänen ottaa sinut kiinni noin viiden minuutin juoksun jälkeen ja kytkeä lieka välillenne. Pidä lieka jatkuvasti riittävän kireällä, että treenattavasi tulee perässäsi pientä hölkkää. Jos treenattava pysähtyy, esitä itsekin pysähtyväsi, katsahda treenattavaasi varmistaaksesi, että hän on taas valmis hölkkään ja jatka ravia.
Noin puolentoista tunnin jälkeen voit hieman löysätä tahtia, ei sitä itsekään tarvitse koko aikaa täysillä sykkeillä vetää. Tässä vaiheessa alkaa treenattavasi varmasti jo oivaltaa, että Sinä ajattelet vain Hänen parastaan. "
--------------------------------------
I've got two lousy personal trainers in my life. First one was my room mate in the time I was studying my Masters Degree and other one is definitely Alma. First one executed the training by psychological pressure, Alma starts action right away. First she puts her wet nose uner my armpit getting me to scratch her, then she brings a wet, chewed, slimy tennisball again under my armpit. If I don't get the hint, she gives me a big wet "french kiss" (all tongue...) on my ear and finally I have to move from sofa & go for a walk (=run...). She's a slave driver!
lauantai 27. lokakuuta 2012
Riti rati ralla, tuli talvihalla...
Elättelin toiveita, että pakkaset pysyvät loitolla vielä jonkin aikaa. No niinhän siinä sitten ei käynyt. Loppuviikosta satoi ensilumi. "Jippii!!", sanoivat lapset. Minä en ollut siitä niin riemuissani. Puuhaa olisi vielä pihalla jos jonkin verran. No, sulaahan tuo lumi vielä. Ehtiihän sitä vielä... Toisaalta, jahka saadaan lisää lunta, niin piha siistiytyy hetkessä!
Yksi hyvä puoli pakkasesta on. Pääsee pellolle eikä tarvitse pelätä juuttumista saveen! Siitä onkin nyt sitten syysloman tyngällä Alman kanssa nautittu joka päivä.
Yksi hyvä puoli pakkasesta on. Pääsee pellolle eikä tarvitse pelätä juuttumista saveen! Siitä onkin nyt sitten syysloman tyngällä Alman kanssa nautittu joka päivä.
"Niin mitä sä tarkoitat sillä, että "tule?"
Et niinku kuka? Ja niinku mihin?
Mä en nyt tule, mä haistelen nyt mitä täältä löytyy.
Kato, tuolla menee auto! Olisko mun syytä lähteä sen perään? Ai ei?
Jos mä sit tässä taas ihmettelen? Jaa mää vai ?
No nyt en taas kerkeä, koska löysin jotain aivan ÄIMISTYTTÄVÄÄ!!!
"Pikku päästäinen kulki laulellen..." (tsekkaa tästä)
Ja Almahan löysi pellosta siis päästäisperheen, 4-5 pientä
hiirulaista. Ehkä ne oli niitä maalaishiiriä. Sellaisia pieniä prinssinakin
kokoisia karvapalleroita.
Metsässä meno yltyi innostuneeseen raviin,
ilmeisesti Rakastaja-Rippe oli käynyt aiemmin samoilla mestoilla.
Aurinko siivilöityy upeasti puiden lomasta.
"Häh, mitä se taas tarkoittaa? Paikka?? Ai mikä paikka?
Jaa tämä vai? No tämä on pelto, pöljä!"
Pikkuinen kurre nähtiin kotimatkalla
"Jos mä tässä kovasti kerjään ja söpöilen,
niin tippuuko pöydältä jotain? Ai ei? No entä jos
Tungen kylmän kuonon sun selkään? Jos sä pelästyisit
ja tiputtaisit sun leivän?"
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Syksy.
Raahaudun töistä kotiin. Migreeni yrittää nostaa päätään. Kotiovella kohtaan ilahtuneen hännänheilutuksen. Parin särkylääkkeen jälkeen ojentaudun sängyn päälle lievittämään kipua. Märkä kuono tökkii poskeani ja kieli lipoo otsaani: "Mennäänkö pihalle? Joko mennään? Mitä siinä makaat?". Pikkukakkonen pauhaa taustalla.
Käväisen unen rajamailla ja havahdun siihen, että märkä kieli nuolee vaihteeksi nenääni. Päänsärky tuntuu helpottavan. Pakottaudun ylös sängystä, etsin kaulapannan, heijastinliivit ja sadetakin. "NYTKÖ MENNÄÄN???!!!" Nyt.
Kylätie on säkkipimeä. Otsalampun valossa tihkusade näkyy selvästi. Kuulen hanhiaurojen kaakatuksen päidemme yläpuolella. Talvi tekee kait tuloaan.
Pellon kohdalla Alma riehaantuu: "Mennäänkö pellolle juoksemaan?" Ei tällä kertaa. Ehkä sitten kun vedenpaisumus helpottaa. Ainakin minä jäisin saveen jumiin. Vaellamme hiljaisuudessa eteenpäin. Äkkiä Alma pysähtyy kuin seinään. Valkoisen aidan takaa pimeydessä tuijottaa kaksi keltaista pistettä. Täysin hiljaa. Mr. Rakastaja, sileäkarvainen noutaja, ei hiiskahdakaan. Tuijottaa vain meitä. Kieltämättä olemme ehkä hieman avaruusolion näköisiä, ainakin minä sadetakissani, heijastinliiveissäni ja otsalamppu päällä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin pimeästä puskaista esiin loikkivat heijastimettomat ihmiset. Mieluummin kiiltävä joulukuusi kuin pimeä mörkö. Väistävät autot ainakin säikähdyksestä meitä ajoissa...
Jatkamme hissukseen matkaa. Sillan kohdalla Alma nuolee asfalttia. Keltaisessa talossa asuu Räyhähenki. Silläkin on keltaisena kiiluvat silmät ja se pitää pahaa meteliä. Alma terästäytyy ja ohitamme Räyhän reipasta sivuravia.
Valkoisen talon pihasta kuuluu haukkua. Aksu tervehtii meitä. Täällä asuu Aksu, Manta ja Raipe. Aksu hiljenee kun huikkaan tervehdyksen. Seuraavien talojen ajokoirat ovat vaiti. Tai sisätiloissa. Eipä tällaisella sateella kukaan tervejärkinen liiku.
Naapurin Muorin pihassa on joku jännittävä haju, Alma olisi mieluusti lähdössä sen perään. Sade yltyy ja päätän, että tälläkään kertaa ei lähdetä tutkimaan sitä pihaa. Päidemme päällä lentää taas hanhiaura, ne pitävät jännää kalkatusta.
Kotipihan tielle tullessa päästän Alman irti. Se ei intoudu raviin, kuten yleensä, vaan jolkottelee rauhassa vierelläni, yrittäen pysähtyä juomaan vesilätäköstä. Houkuttelen sen pois lammikolta. Pihalla Alma etsii Kattia. Se viettää viisaasti aikaa sisätiloissa lämpimässä tällaisella koiranilmalla.
Huomaan päänsäryn kaikonneen.
Käväisen unen rajamailla ja havahdun siihen, että märkä kieli nuolee vaihteeksi nenääni. Päänsärky tuntuu helpottavan. Pakottaudun ylös sängystä, etsin kaulapannan, heijastinliivit ja sadetakin. "NYTKÖ MENNÄÄN???!!!" Nyt.
Kylätie on säkkipimeä. Otsalampun valossa tihkusade näkyy selvästi. Kuulen hanhiaurojen kaakatuksen päidemme yläpuolella. Talvi tekee kait tuloaan.
Pellon kohdalla Alma riehaantuu: "Mennäänkö pellolle juoksemaan?" Ei tällä kertaa. Ehkä sitten kun vedenpaisumus helpottaa. Ainakin minä jäisin saveen jumiin. Vaellamme hiljaisuudessa eteenpäin. Äkkiä Alma pysähtyy kuin seinään. Valkoisen aidan takaa pimeydessä tuijottaa kaksi keltaista pistettä. Täysin hiljaa. Mr. Rakastaja, sileäkarvainen noutaja, ei hiiskahdakaan. Tuijottaa vain meitä. Kieltämättä olemme ehkä hieman avaruusolion näköisiä, ainakin minä sadetakissani, heijastinliiveissäni ja otsalamppu päällä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin pimeästä puskaista esiin loikkivat heijastimettomat ihmiset. Mieluummin kiiltävä joulukuusi kuin pimeä mörkö. Väistävät autot ainakin säikähdyksestä meitä ajoissa...
Jatkamme hissukseen matkaa. Sillan kohdalla Alma nuolee asfalttia. Keltaisessa talossa asuu Räyhähenki. Silläkin on keltaisena kiiluvat silmät ja se pitää pahaa meteliä. Alma terästäytyy ja ohitamme Räyhän reipasta sivuravia.
Valkoisen talon pihasta kuuluu haukkua. Aksu tervehtii meitä. Täällä asuu Aksu, Manta ja Raipe. Aksu hiljenee kun huikkaan tervehdyksen. Seuraavien talojen ajokoirat ovat vaiti. Tai sisätiloissa. Eipä tällaisella sateella kukaan tervejärkinen liiku.
Naapurin Muorin pihassa on joku jännittävä haju, Alma olisi mieluusti lähdössä sen perään. Sade yltyy ja päätän, että tälläkään kertaa ei lähdetä tutkimaan sitä pihaa. Päidemme päällä lentää taas hanhiaura, ne pitävät jännää kalkatusta.
Kotipihan tielle tullessa päästän Alman irti. Se ei intoudu raviin, kuten yleensä, vaan jolkottelee rauhassa vierelläni, yrittäen pysähtyä juomaan vesilätäköstä. Houkuttelen sen pois lammikolta. Pihalla Alma etsii Kattia. Se viettää viisaasti aikaa sisätiloissa lämpimässä tällaisella koiranilmalla.
Huomaan päänsäryn kaikonneen.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Koiranomistajan niksipirkka: juoksuhousut pysyy jalassa nippusiteillä. /Can't really translate this. Something about coping with heat...
No se on sitten Alma tullut nartun ikään. Juoksut alkoi. Ekan kerran vuoto alkoi reilu viikko sitten, sitten se meni ohi ja nyt sitten alkoi toden teolla. Hankin juoksuhousut. Ne oli liian pienet. Hankin sitten toiset ja kolmannet samalla kertaa, kokoa suurempana.
Kakkoshousuissa ei pysynyt kiinnitysklipsu kiinni. Ne aukesivat alta nanosekunnin ja tippuivat jalasta. Sotku sen mukainen. Juoksuhousut nro. 3 katosivat johonkin, liekö Alma syönyt ne? Sotku sen mukainen. No muutamaan päivään en nyt sitten ole ehtinyt juoksuhousu 4&5 ostoksille eikä huvita olla koko aikaa pesemässä lattioita tmv.
Tänään sain älynväläyksen taas kerran pyöritellessäni juoksuhousuja nro 2 käsissäni. Roudariteippi? No sen se syö kumminkin. Rautalanka? No ei hyvä idea, voi raapia ja muutenkin ei. Mutta sitten välähti. Mikä se on se roudariteipin ohella toinen maailman paras keksintö? No ei ne sukkahousut, niistäkin voisi ehkä juoksuhousut rakentaa ja voisi muuten pysyä jalassakin aika hienosti (testaan ilman muuta jos tämä viimeisin patentti ei toimi).
VAAN! NIPPUSIDE! Tuo sähkömiehen paras ystävä. Tiedättehän, sellainen musta/valkoinen muovinen jutska, mikä pujotetaan lukitusmekanismin läpi ja kiristetään ja siinähän se sitten pysyy maailman tappiin asti. Avot alkoi pöksyt pysyä jaloissa! Nyt sitten katsotaan kauan tätä riemua kestää. Sitten kun tuo saa nuo revittyä jaloista, vaihdan niihin sukkahousuihin. (Just kuulin käyttökokemuksia sukkahousuista - paras ratkaisu ilmeisesti.)
Mitäs muuta tänne... Olen ymmärtänyt mistä nimitys "juoksut" tulee. Se on harvase päivä kun minä juoksen tien toiselle puolelle naapuriin raahaamaan kuuroa ja sokeaa koiraa kotipihalle. Naapurissahan asuu Paavo. (Saksanmetsästysterrieri)
Työpäivät on sujuneet hyvin, Alma pärjäilee hyvin kotona - niin kauan kun riittää kenkiä järsittäväksi. Mun kengät on ehdottomia suosikkeja. Uusimmat syksykengät - vietävä suutariin, jos se keksisi, mitä tehdä sille järsitylle ylälaidalle. Vanhat lenkkarit, kantakuppi syöty. Superlon ei muuten sula koiran suolistossa, onneksi se on pureskeltu pieneksi muhjuksi. Ne olikin menossa roskiin. Mutta. Sitten paloi käämi. MUN PIKKUJOULUKENGÄT! Ei ne korkkarit täydelliset olleet, mutta pitkän etsinnän tulos. No toinen niistä on nyt järsitty. Oma vika. Olivat siinä korissa, mikä oli menossa vinttiin. Siitä se nappasi sen.
Kun sitten olin pelastanut perheen kengät koiran ulottumattomiin, joutui uhriksi pojan lippalakki. Se oli jo kesällä saanut vähän Alman vintage-käsittelyä (tiedättehän, sellaisia rispaantuneita lakkeja myydään kovaan hintaan), mutta nyt se on kyllä NIIN vintage, että ei enää kelpaa lapselle. No en voi kyllä vaatia, että pitäisi päässä lakkia, josta puuttuu puolet lippaa ja "hikinauhaa"...
Mutta muutenhan se on ihan lutuinen neiti. Käytiin koirakoulussa ja opittiin hyödyllisiä taitoja. Ne Alma osaa ihan hyvin SISÄLLÄ TALOSSA, mutta kissojen ja paavojen lähettyvillä unohtuu kaikki hihnassa kävelyt, luoksetulot ja paikallaanolot.
Sen sijaan (tennispallojen) noudon se on hoksannut ihan kiitettävästi. Tassua oppi antamaan 15 minuutissa. Mutta paljon on vielä opittavaa, puolin ja toisin.
(puoli tuntia mennyt ja juoksuhousut edelleen jalassa!)
Alma got her first heat. I've been struggling with these pants: first ones were too small. Second ones didn't stay on. Third ones got lost. Finally I managed to repair pants no. 2 with cable tie (you know, plastic tie that electricians use to fix anything). Now it seems that Alma can keep the pants on... We'll see.
She's doing small mischief every day: eating my shoes (3 pair already!!) and when I finally saved our shoes, Alma found my son's baseball cap & ate that. Luckily we're having autumn and my son can wear skiing cap now, baseball cap is too cold for ears now! I keep convincing me she'll start behave as soon as she grows up... [buhahahahah]
One big problem is that she's started to run to our neighbours' yard. There lives Paavo, Deutscher Jagdterrier (male). I can't leave her on her own at all. There will be a big project with building fences on our garden next Summer!
Kakkoshousuissa ei pysynyt kiinnitysklipsu kiinni. Ne aukesivat alta nanosekunnin ja tippuivat jalasta. Sotku sen mukainen. Juoksuhousut nro. 3 katosivat johonkin, liekö Alma syönyt ne? Sotku sen mukainen. No muutamaan päivään en nyt sitten ole ehtinyt juoksuhousu 4&5 ostoksille eikä huvita olla koko aikaa pesemässä lattioita tmv.
Tänään sain älynväläyksen taas kerran pyöritellessäni juoksuhousuja nro 2 käsissäni. Roudariteippi? No sen se syö kumminkin. Rautalanka? No ei hyvä idea, voi raapia ja muutenkin ei. Mutta sitten välähti. Mikä se on se roudariteipin ohella toinen maailman paras keksintö? No ei ne sukkahousut, niistäkin voisi ehkä juoksuhousut rakentaa ja voisi muuten pysyä jalassakin aika hienosti (testaan ilman muuta jos tämä viimeisin patentti ei toimi).
VAAN! NIPPUSIDE! Tuo sähkömiehen paras ystävä. Tiedättehän, sellainen musta/valkoinen muovinen jutska, mikä pujotetaan lukitusmekanismin läpi ja kiristetään ja siinähän se sitten pysyy maailman tappiin asti. Avot alkoi pöksyt pysyä jaloissa! Nyt sitten katsotaan kauan tätä riemua kestää. Sitten kun tuo saa nuo revittyä jaloista, vaihdan niihin sukkahousuihin. (Just kuulin käyttökokemuksia sukkahousuista - paras ratkaisu ilmeisesti.)
Mitäs muuta tänne... Olen ymmärtänyt mistä nimitys "juoksut" tulee. Se on harvase päivä kun minä juoksen tien toiselle puolelle naapuriin raahaamaan kuuroa ja sokeaa koiraa kotipihalle. Naapurissahan asuu Paavo. (Saksanmetsästysterrieri)
Työpäivät on sujuneet hyvin, Alma pärjäilee hyvin kotona - niin kauan kun riittää kenkiä järsittäväksi. Mun kengät on ehdottomia suosikkeja. Uusimmat syksykengät - vietävä suutariin, jos se keksisi, mitä tehdä sille järsitylle ylälaidalle. Vanhat lenkkarit, kantakuppi syöty. Superlon ei muuten sula koiran suolistossa, onneksi se on pureskeltu pieneksi muhjuksi. Ne olikin menossa roskiin. Mutta. Sitten paloi käämi. MUN PIKKUJOULUKENGÄT! Ei ne korkkarit täydelliset olleet, mutta pitkän etsinnän tulos. No toinen niistä on nyt järsitty. Oma vika. Olivat siinä korissa, mikä oli menossa vinttiin. Siitä se nappasi sen.
Kun sitten olin pelastanut perheen kengät koiran ulottumattomiin, joutui uhriksi pojan lippalakki. Se oli jo kesällä saanut vähän Alman vintage-käsittelyä (tiedättehän, sellaisia rispaantuneita lakkeja myydään kovaan hintaan), mutta nyt se on kyllä NIIN vintage, että ei enää kelpaa lapselle. No en voi kyllä vaatia, että pitäisi päässä lakkia, josta puuttuu puolet lippaa ja "hikinauhaa"...
Mutta muutenhan se on ihan lutuinen neiti. Käytiin koirakoulussa ja opittiin hyödyllisiä taitoja. Ne Alma osaa ihan hyvin SISÄLLÄ TALOSSA, mutta kissojen ja paavojen lähettyvillä unohtuu kaikki hihnassa kävelyt, luoksetulot ja paikallaanolot.
Sen sijaan (tennispallojen) noudon se on hoksannut ihan kiitettävästi. Tassua oppi antamaan 15 minuutissa. Mutta paljon on vielä opittavaa, puolin ja toisin.
(puoli tuntia mennyt ja juoksuhousut edelleen jalassa!)
She's doing small mischief every day: eating my shoes (3 pair already!!) and when I finally saved our shoes, Alma found my son's baseball cap & ate that. Luckily we're having autumn and my son can wear skiing cap now, baseball cap is too cold for ears now! I keep convincing me she'll start behave as soon as she grows up... [buhahahahah]
One big problem is that she's started to run to our neighbours' yard. There lives Paavo, Deutscher Jagdterrier (male). I can't leave her on her own at all. There will be a big project with building fences on our garden next Summer!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
It's Showtime!
Käväistiinpä sitten Alman kanssa elämänsä ja elämäni ensimmäisessä koiranäyttelyssä! Hyvin mielenkiintoinen kokemus.
Kokemus. Mitä koin?
...Hmmm. Sijoituttiin? Tämä osuus oli tässä se hämmentävin. Siis koiranäyttelyn tarkoituksena on ilmeisesti palvella jalostustoimintaa. Siellä arvioidaan koiran rodunomaisuutta tuomarin subjektiivisen näkemyksen perusteella. Sitten opin, että tähän arviointiin vaikuttaa myös se, miten koira ja sen esittäjä pelaavat yhteen. No meillähän se meni vähän niin ja näin, meikäläinen juoksi vika suuntaan ja suurinpiirtein riuhtoi elukkaa perässä, luisteltiin sikaliukkaalla lattialla kun paniikki iski päälle. Toisaalta, koira voi sijoittua erinomaisesti hyppäämällä tuttavallisesti esitystä seuraavan tuomarin syliin kesken esityksen, kuten eilen kävi ;D
Käytiin sitten pohtimaan seuraavia näyttelyitä. Sain kuulla, että on pukeuduttava sävysävyyn, PUNAISEEN! Paha vaan, että se on ainoa väri, jota en päälleni laita. Kuulemma voittajilla on useimmiten punainen jakku. Ei siis koirilla vaan esittäjillä! Nyt sitten herää kysymys, että mikä ihme siinä on? Pitääkö tämä todella paikkansa?
Tänä aamuna suorittamieni empiiristen tutkimusten perusteella totean seuraavaa: viimeisimmässä Koiramme -lehdessä esiteltiin taas kerran monen sivun verran kuvia näyttelyvoittajista. Laskin että kuvia oli 83. (noin). Seitsemässätoista (17) näistä kuvista oli esittäjällä joko punainen jakku, punainen paita tai punainen hame. Kahdessa kuvassa oli vaikea arvioida, oliko paita punainen vai pinkki, mutta laskin ne mukaan. 20% siis voittavista koirista esittäjä pukeutuu punaiseen. WOW! Aika huikea tulos, vai mitä?
Voiko siis koiran kilpailusijoittumista parantaa pelkällä pukeutumisella? Tässä tutkimusongelma, johon on ehdottomasti tulevan vuoden aikana pureuduttava!
Kokemus. Mitä koin?
- Ihan sikkepossokalliit kahvit. No kyllä ne juo, kun tekee mieli. (Muista seuraavan kerran eväät. Tai en nytkään unohtanut, mutta en vain ehtinyt tehdä.)
- Kivaa porukkaa, mukava ilmapiiri
- Kivaa vaihtaa kuulumisia toisten samanmoisten koirien omistajien kanssa
- Kivaa nähdä Almuskan siskoja
- Orastavaa kilpailuvietin nousua
...Hmmm. Sijoituttiin? Tämä osuus oli tässä se hämmentävin. Siis koiranäyttelyn tarkoituksena on ilmeisesti palvella jalostustoimintaa. Siellä arvioidaan koiran rodunomaisuutta tuomarin subjektiivisen näkemyksen perusteella. Sitten opin, että tähän arviointiin vaikuttaa myös se, miten koira ja sen esittäjä pelaavat yhteen. No meillähän se meni vähän niin ja näin, meikäläinen juoksi vika suuntaan ja suurinpiirtein riuhtoi elukkaa perässä, luisteltiin sikaliukkaalla lattialla kun paniikki iski päälle. Toisaalta, koira voi sijoittua erinomaisesti hyppäämällä tuttavallisesti esitystä seuraavan tuomarin syliin kesken esityksen, kuten eilen kävi ;D
Käytiin sitten pohtimaan seuraavia näyttelyitä. Sain kuulla, että on pukeuduttava sävysävyyn, PUNAISEEN! Paha vaan, että se on ainoa väri, jota en päälleni laita. Kuulemma voittajilla on useimmiten punainen jakku. Ei siis koirilla vaan esittäjillä! Nyt sitten herää kysymys, että mikä ihme siinä on? Pitääkö tämä todella paikkansa?
Tänä aamuna suorittamieni empiiristen tutkimusten perusteella totean seuraavaa: viimeisimmässä Koiramme -lehdessä esiteltiin taas kerran monen sivun verran kuvia näyttelyvoittajista. Laskin että kuvia oli 83. (noin). Seitsemässätoista (17) näistä kuvista oli esittäjällä joko punainen jakku, punainen paita tai punainen hame. Kahdessa kuvassa oli vaikea arvioida, oliko paita punainen vai pinkki, mutta laskin ne mukaan. 20% siis voittavista koirista esittäjä pukeutuu punaiseen. WOW! Aika huikea tulos, vai mitä?
Voiko siis koiran kilpailusijoittumista parantaa pelkällä pukeutumisella? Tässä tutkimusongelma, johon on ehdottomasti tulevan vuoden aikana pureuduttava!
Alma poseeraa
Kasvattajaryhmässä Coastal Starsin tytöt:
Arctic Zania, Abloom Estelle, Amazing Almaas ja Aflame Aquarii
***
Arctic Zania, Abloom Estelle, Amazing Almaas ja Aflame Aquarii
***
We took Alma to her first Dog Show yesterday. It was very exciting day for both of us. Lot's of new dogs & old friends (Alma's sisters). It was nice to see how all "stargirls" had grown and how their families were.
It also made me think about lot's of things. Why is it that I drove 600 km to get a 20cm piece of green ribbon? (Green is my favourite colour though!) Why does coffee cost SO MUCH per cup? And more over why do I pay for that? What makes a dog winner? I learned one interesting point of winner dogs: the handler wears red. Could it be so?! I made a quick survey. Checked out "Koiramme" magazine. In last issue there is 83 pictures from last dogshow winners. And in 17 of those pictures the handler wears red jacket or skirt. It's 20% of winners. This is very interesting point and needs more thorough research! You'll be hearing more from my investigations in future :D
maanantai 10. syyskuuta 2012
Murkku perheessä - There seems to be a teenager in our family
Murkkuikäinen koira taitaa asua perheessä. Rohkeutta on tullut paljon lisää ja ihan ei ole "paikka"-käsky selkäytimessä. Etenkään jos lähistöllä luuhaa kissoja tai ollaan liian lähellä naapurin Paavoa (= pienikokoinen saksalainen jokumikälierotukoira). Minä sodin Alman reviirinlaajentumisuhkaa vastaan pystyttämällä aitoja. Joita nokkela neiti oppii kiertämään muutamassa päivässä.
Tottelevaisuuskoulutuksessa tuli vastaan tilanne, jossa ruoka ei ollutkaan riittävä palkkio. Pitkin kenttää lenteli kivipiirat ja hkblööt. (Tätä ennen on kotioloissa jo juusto menettänyt merkityksensä, samoin kanapullat). Joku ehdotti, että kokeile Oivariinia (sitä se näyttää himoitsevan). Oivariinia on pikkusen ilkeä säilyttää taskussa... Mutta tilanteen pelasti tällä kertaa lelu! Nimittäin muovinen jaffaplo. Se toimi hetken. Seuraavalla kerralla pitää muistaa varata leluja mukaan...
Hirvittävän paljon on kaikkea mielenkiintoista ympärillä ja saa olla kyllä aika sirkuspelle, että neidin huomio pysyy emännässä. Se olen sitten minä joka juoksentelen ja hihkun raiteilla, älkää ihmetelkö...
Kontakti sujuu ihan ok, hihnassa kävely vaatii kyllä treenausta. Luoksetulo pelaa valikoiden. Suurin este näiden toimimiseen taitaa kuitenkin olla minä ihminen. Pysyykö aina ja joka paikassa johdonmukaisuus (no ei..), pystyykö pitämään tunteet erossa tilanteista (argh, nyt se on taas juoksemassa tuonne, ALMAAAAAA!!!) ja ennen kaikkea, miten paljon tähän käyttää aikaa... Ja ei kun ryhtiliikettä taas.
Ensi vkonloppuna mennään ensimmäistä kertaa ihmettelemään näyttelyä ja kyllä on emännällä niin newbie-olo että pois alta. Pitääkö korvat rimmata ja kainalot ajella? Ja ennen kaikkea, mitä MÄ puen päälleni? ...ai niin, oliko se nyt kuitenkin koiranäyttely?
Muutama mörkö pyykkikorien ohella on tullut lisää, mm. naapurin setä. No kyllä se minustakin on vähän jännä, möreä viskibasso ja neonkeltaiset haalarit, tulee leveästi hymyillen iloisena tervehtimään... Kiva setä on silti, ei siinä mitään.
***
I guess we have that teenager in our family now. Alma has become more brave and sometimes she's escaped to meet neighbours' dogs. I've been putting up fences to keep her on her own yard.
We've been training obedience. She's bit tricky as food doesn't always work as positive reinforcement. Toys have saved me for now but don't be surprised to see mee jumping up&down & shouting "good girl" around neighbourhood...
I feel dog training is tricky. Not the basic idea itself but you staying focused & consistent in every situation. It's hard work! Alma is very quick to learn but also stubborn. She quickly stops doing what you want if YOU lose y our focus.
I'm bit excited. We're going to our first Puppy Show next weekend. But we'll talk about that later....
Tottelevaisuuskoulutuksessa tuli vastaan tilanne, jossa ruoka ei ollutkaan riittävä palkkio. Pitkin kenttää lenteli kivipiirat ja hkblööt. (Tätä ennen on kotioloissa jo juusto menettänyt merkityksensä, samoin kanapullat). Joku ehdotti, että kokeile Oivariinia (sitä se näyttää himoitsevan). Oivariinia on pikkusen ilkeä säilyttää taskussa... Mutta tilanteen pelasti tällä kertaa lelu! Nimittäin muovinen jaffaplo. Se toimi hetken. Seuraavalla kerralla pitää muistaa varata leluja mukaan...
Hirvittävän paljon on kaikkea mielenkiintoista ympärillä ja saa olla kyllä aika sirkuspelle, että neidin huomio pysyy emännässä. Se olen sitten minä joka juoksentelen ja hihkun raiteilla, älkää ihmetelkö...
Kontakti sujuu ihan ok, hihnassa kävely vaatii kyllä treenausta. Luoksetulo pelaa valikoiden. Suurin este näiden toimimiseen taitaa kuitenkin olla minä ihminen. Pysyykö aina ja joka paikassa johdonmukaisuus (no ei..), pystyykö pitämään tunteet erossa tilanteista (argh, nyt se on taas juoksemassa tuonne, ALMAAAAAA!!!) ja ennen kaikkea, miten paljon tähän käyttää aikaa... Ja ei kun ryhtiliikettä taas.
Ensi vkonloppuna mennään ensimmäistä kertaa ihmettelemään näyttelyä ja kyllä on emännällä niin newbie-olo että pois alta. Pitääkö korvat rimmata ja kainalot ajella? Ja ennen kaikkea, mitä MÄ puen päälleni? ...ai niin, oliko se nyt kuitenkin koiranäyttely?
Muutama mörkö pyykkikorien ohella on tullut lisää, mm. naapurin setä. No kyllä se minustakin on vähän jännä, möreä viskibasso ja neonkeltaiset haalarit, tulee leveästi hymyillen iloisena tervehtimään... Kiva setä on silti, ei siinä mitään.
***
I guess we have that teenager in our family now. Alma has become more brave and sometimes she's escaped to meet neighbours' dogs. I've been putting up fences to keep her on her own yard.
We've been training obedience. She's bit tricky as food doesn't always work as positive reinforcement. Toys have saved me for now but don't be surprised to see mee jumping up&down & shouting "good girl" around neighbourhood...
I feel dog training is tricky. Not the basic idea itself but you staying focused & consistent in every situation. It's hard work! Alma is very quick to learn but also stubborn. She quickly stops doing what you want if YOU lose y our focus.
I'm bit excited. We're going to our first Puppy Show next weekend. But we'll talk about that later....
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Loppukesän sutinoita / Busy bees
Kesälomat loppuivat liian aikaisin. Koulut alkoivat ja arki sen myötä. Alma on sopeutunut koulun ja töiden alkuun mielestämme varsin hyvin, mitä nyt ensimmäisten viikkojen aikana päivän yksinolo purkautui illalla perheen kotiuduttuna pienenä vallattomuutena (mm. oivariinia, keppihevonen, muutama pehmolelu, emännän aamutohveli jne. saivat tuta Alman vaihtuneet hampaat...)
Kotona on myös menoillaan melkoista meininkiä. Tehdään pientä "pintaremppaa", kuten tarkkaavainen lukija on aiemmin ehkä havainnut. Alla muutama kuva puruvaiheesta, nyt on siirrytty jo ei lattioita ollenkaan vaiheesta siihen, että uudet pohjat on tehty ja täällä on taas lattia!
Tänään aloitetaan Alman kanssa pentukoulu! Tai alkeistottelevaisuus, miten vaan. Tarkoituksena oli myös mennä tutustumaan paikalliseen etsintäkoiratoimintaan, mutta pikkusen aikataulujen päällekkäisyys ihmisperheellä sotkee kuvioita. Katsotaan miten käy...
PS: hihii, taidetaan sittenkin päästä huomenna etsiskelemään! Emäntä aloitti tottelevaisuuskoulutuksen tänään!
Summerholidays ended too soon, as usual. The school has begun. Alma is getting used to spend her days on her own. It seems she's fine but full of energy when family gets home. We're busy bees renovating our house.
...Too much to do, so little time. And why everything happens in the same time ? Children's hobbies, Alma's hobbies everything is on the same day and same time. Tomorrow we're adjusting our schedules & asking help from Granny&Grandpa and Alma&me will go to rescue dog training. I started puppy school today, Alma will follow next week!
Kotona on myös menoillaan melkoista meininkiä. Tehdään pientä "pintaremppaa", kuten tarkkaavainen lukija on aiemmin ehkä havainnut. Alla muutama kuva puruvaiheesta, nyt on siirrytty jo ei lattioita ollenkaan vaiheesta siihen, että uudet pohjat on tehty ja täällä on taas lattia!
Tänään aloitetaan Alman kanssa pentukoulu! Tai alkeistottelevaisuus, miten vaan. Tarkoituksena oli myös mennä tutustumaan paikalliseen etsintäkoiratoimintaan, mutta pikkusen aikataulujen päällekkäisyys ihmisperheellä sotkee kuvioita. Katsotaan miten käy...
PS: hihii, taidetaan sittenkin päästä huomenna etsiskelemään! Emäntä aloitti tottelevaisuuskoulutuksen tänään!
* * *
Summerholidays ended too soon, as usual. The school has begun. Alma is getting used to spend her days on her own. It seems she's fine but full of energy when family gets home. We're busy bees renovating our house.
...Too much to do, so little time. And why everything happens in the same time ? Children's hobbies, Alma's hobbies everything is on the same day and same time. Tomorrow we're adjusting our schedules & asking help from Granny&Grandpa and Alma&me will go to rescue dog training. I started puppy school today, Alma will follow next week!
Tässä on tää mun vahtipaikka.
Täällä on joku muhkura...
No nyt on parempi!
Onko täällä jotain syötävää??
Tässä harjoittelee paikallisen palloseuran, SUPO:n
laitahyökkääjä (vasen, oikea, etu ja takalaita...)
laitahyökkääjä (vasen, oikea, etu ja takalaita...)
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)