Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta !

Joulutohinoiden keskellä Alma on viihdyttänyt  itseään ja meitä mm. fasaanin metsästyksellä ja tuomalla oman pikantin lisän koristeluun.... mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt rentouttavaa joulunaikaa!

Koira2013

Ihminenhän on luotu syömään sanansa ja luopumaan periaatteistaan. Näinpä minäkin heräsin lauantaiaamuna klo 06, pukeuduin PUNAISEEN nuttuun, pakkasin Alman, häkin, retkituolin ja näyttelykassin (!!!) fiaskoon ja käänsin kuonon kohti Pohjoismaiden voittajanäyttelyä.

Lauantain tulos oli EH: "Mittasuhteiltaan oikea, vielä hiukan etumatala, tyypiltään erittäin hyvä narttu. Todella kaunis pää. Loppuosa saa vielä tiivistyä. Lantiossa hyvä pituus. Raajoissa tasapainoiset kulmaukset. Hieno väri ja hyvälaatuinen nuoren koiran turkki. Liikkuu hieman löysillä kyynärpäillä, mutta askelpituus on hyvä."

Eli nyt sitten odotellaan tiivistymistä ja kyynärpäiden tiukkaantumista.... Siskot pärjäsivät erinomaisesti lauantaina, Nella PN3 selä la että su.

Sunnuntaina oli sitten herätys tuntia aikaisemmin Voittaja-13 näyttelyyn. Lauantain loppuillan päiväunien ja vajaan 6h yöunien jälkeen mietin puolivälissä matkaa, että mikähän älymväläys tämä taas oli. Eipä paljoa tarvinut jonossa ajella eikä Messariinkaan paljoa jonotella tuohon aikaan aamusta. Että laittakaa ensi vuonna kehät alkamaan jo klo 8 stabyille, kiitos.

Ruotsalainen tuomari tykkäsi Almasta. Tosin edellispäivästä viisastuneena tein ennen kotoa lähtöä pienen lenkin ja aloitin leikittämisen, intoa piisasi vielä kehässäkin. Tuloksena ERI NUK3! "Tämligen välkonstruerad tik, bra huvud, tillräckligt vinklad fram. Passande benstomme. Bra kropp, skulle önska bättre överlinje bär sin svans lite fult, väl vinklad bak rör sig ok bra pälskvalitet"
Eli vapaasti suomennettuna "Melko hyvärakenteinen narttu, hyvä pää, etuosa tarpeeksi kulmautunut. Sopiva luusto, hyvä runko, toivoisin paremman  ylä linjan. Kantaa häntäänsä hieman rumasti, hyvät takakulmaukset, liikkuu ok hyvä karvan laatu" 

Tyytyväisin olen tuohon, että liikkuu ok, koska se on ollut vähän ongelma näyttelyissä, Alma on jännittänyt, samoin minä, joten liikkuminen on ollut aika jähmeää. Nyt vedämme tonttukaulurit päälle, radioon jouluradion kanavan auki ja siirrymme joulunodotteluun. Ensi vuonna keskitytäänkin sitten harrastamaan!

Coastal Starsin tytöt alla, kasvattajaryhmässä KP,  päivittelen lisää jahka saan kameran purettua.

(Kuva Kati Kettunen)

Vähän käy voimille odottelu

Nätisti tyttö seisoi ja jopa liikkui!

Syksy alkaa ässällä.

SADE. Syksyyn on kuulunut jo monen viikon ajan sade. Aamulla sataa kun raahautuu puoliunessa pihalle. Alma on ollut vähän nirsopissijä sateella, joten ostin sille sadetakin. En nyt sitten tiedä, onko siitä iloa vai ei, mutta on siinä ainakin hyvät heijastimet. Pilkkosen pimeää on taas kylätiellä. Ufoliivit päällä otsalampun valossa sentään jotain näkee.

SIEDÄTYSHOITO. Alma siis sai jäkittävän liikkumisen vuoksi passituksen hierojalle. Itse veikkaan, että yhtä suuri syy jäkitykseen on jännitys: harvemmin kuitenkaan täällä ollaan sellaisissa tilanteissa, että olisi sadoittain - tuhansittain koiria samassa paikassa. Ja jos joku vielä vähän haukahtaa, niin johan on jännää. Aloitimme siis siedätyshoidon. Perheen juniorijäsen harrastaa ja harrastuksen ajan odoteltaessa on kätevää käydä iltalenkillä. Keksin, että harrastuspaikan lähistössä on koirapuisto, joten olemme ottaneet kerta viikkoon tavaksi käydä iltalenkillä koirapuistossa siedättymässä uusiin tuttavuuksiin. Tähän asti on sujunut hyvin, ensimmäinen kerta oli superjänskä. Alma käytännössä käveli minun perässäni koko ajan eikä hirveästi uskaltanut tehdä tuttavuutta vieraiden koirien kanssa. Edelliskerralla satoi kaatamalla vettä ja olimme ainoat asiakkaat ko. puistossa, no ei mennyt ihan putkeen. Kiersimme muuten puistoalueen ja tulimme uudestaan koira-aitauksen luokse, jolloin sinne olikin jo uskaltautunut pari pientä & äänekästä kaveria. Nyt meni jo paremmin, joskin toisen pienen napoleonkompleksisen uroksen komentelu ei oikein Almaa innostanut --> taas oltiin mamman helmoissa. Mutta jatketaan harjoituksia!

Eikä nyt kyllä enempää tule ässällä alkavia asioita mieleen o.0

Tässä Alma yrittää kertoa, että emännän olisi syytä tulla tarkastamaan eteisen nurkat, koska siellä on jotain kummaa. Jos ei ennestään ollut pöllyä ja purua lattioilla, niin nytpä sitä vasta on. Alma avittaa rempassa kuopimalla purua sieltä, missä sitä vielä näkyy. Ilmeisesti alivuokralaiset (hiiret) ovat taas muuttaneet luvatta tupaan.

Lahti KV

Ding ding ding! Lahti KV tänään, tuloksena NUK2 ERI ja lähete hierojalle ;)

Jep, laatuarviointi oli muuten erinomainen, eli samaa settiä kuin aiemminkin, mutta takapää liikkuu edelleen nihkeästi eli Alma jäkittää kehässä. Tänään oli taas HUIKAUHISTUS näyttely, Alma viihtyi erinomaisesti omassa eriössään eli häkissään ja liikkuminen oli väkinäistä eikä oikein innostunut muiden koirien seuraan.

Tuommoinen se on, maalaisjörrikkä <3

Kotona sen sijaan ei ole kyllä puutetta notkeasta liikkumisesta. "Leikimunkaa!!" on vakiotoive päivittäin ja leikkimiseen liittyy siis kaikenlaisten lelujen noutaminen. Alma raahaa leluja luokseni ja odottaa että niitä sitten heitetään. Toisaalta se on ihan kiva, toisaalta todella rasittavaa. Onneksi se on alkanut ymmärtää, mitä tarkoittaa "loppu nyt" eli sitten ei parane enää yrittää. Tosin sen verran itsepäinen se on, että menee puolisen tuntia ja sitten taas vienosti yritetään uudelleen ;)

Frisbee on ihan suosikki, etenkin nyt, kun pelto alkaa taas kulkukelpoinen eli syksy on tappanut nokkoset. Ja taitaa sieltä pellosta löytyä eräskin lelu kesän jäljiltä.

Alma on selvästi erinomaisen hyvä seuraamaan maavainua, sitä treenattiin etsijäkoirien alkeiskurssilla, mutta treeneihin ei olla nyt ihmisten aikataulujen takia ehditty, ehkä myöhemmin tänä vuonna tai sitten tosiaan vasta keväällä ehditään uudestaan. Näiden lelujen kanssa selvästi on treenautunut ilmavainu: frisbee löytyy vaikka mistä oman pihan "peltopöpeliköstä".

Mutta ei auta kuin varata aika koirahierojalle, jota tuomari suositteli "takapää on selvästi jumissa, kokeilkaapa hierontaa! Takapään liike saisi olla tehokkaampi, olisi enemmän edukseen hieman pirteämpänä!" Jep, tiedetään, ei auta kuin antaa siedätyshoitoa ;)

Karvaa kehuttiin, vaikka se tippui kuukausi sitten ja on vasta alkanut kasvaa takaisin, häntä on ihan hassu huiska, juuressa muutama hirvittävän pitkä huitula ja muuten epämääräistä pölyhuiskaa...

Ja muuten se NUK1 PN4 ERI SA & vara-CABIB meni siskolikka Nellalle! Onnittelut ja rapsutukset systerille!

Harjoitusposeerausta, takapää jäkittää...

Aiemmin tällä vkolla käytiin yhtenä iltana Katariinanpuistossa 

ihailemassa syksyistä merta. 

Alma meni vesirajaan rohkeasti, mutta hiukan taisi olla vilpoisaa :)

 Vesirajassa lentelevät linnut kiinnosti kovasti...

Pikkujoulukausi avattu!

Sehän on niin, että jotta ehtii käydä kaikkien sidosryhmien pikkujoulut lävitse, on pikkujoulukausi korkattava eikun siis avattava ajoissa. Tänä vuonna siis lokakuussa. Porhallettiin eilenillalla suvun mökille ja vietettiin iltaa pikkujoulujen merkeissä (kyllä, lanttulaatikot ja kaikki...) ja yötä vietettiin isännän&Alman kanssa pikkuisen koleassa vintissä. Neljän peiton alla pörröaamutakkipäällä, koira kainalossa, ei ollut onneksi kylmä kuin nenänpäällä.

Harmillisesti kukaan ei ollut taltioimassa videota Alman ja minun yöjuoksuista: Mummi heräsi yöllä huhuilemaan Almaa, jonka luuli mellastavan vintin puolella. Minä heräsin siihen. Alma istui porstuassa itkemässä. Luulin sen haluavan pihalle ja päästin, samalla suunnaten itsekin huussin suuntaan. Takaisin tullessa huhuilin pilkkosen pimeässä Almaa, mutta sitä ei kuulunut. Luulin sen mennen jo sisään, mutta rappusilla tajusin, että ovi oli kiinni eli se oli vielä jossain pihalla. Silmäkulmasta näin hämärässä jonkin vilahduksen ja huhuilin taas, tuloksetta. Nappasin lampun mukaani ja soikoilin pimeyteen. Siellä se koira viiletti pitkin peltoa pilkkosen pimeässä. Minä sitä sitten huutelemana ja vislailemaan, taas tuloksetta. Ei auttanut muuta kuin lähteä ainotossuissa, pörröaamutakinhelmat lepattaen juoksentelemaan pellolle. Tässä kohtaa ilmeisesti koira tajusi, että on parempi lähteä viemään tuo huuhkaja nukkumaan ja seurasi minua lopulta kiltisti sisään.

Levottoman yön jälkeen tehtiin aamulenkki lehmiä katsomaan ja seikkailtiin lähimetsässä. Koira oli sen verran innoissaan mökkireissusta, ettei vauhtitassusta saanut kunnon kuvaa...

Hirvijahdin varalta oranssit liivit...
Tosin Alma on kyllä pienempi kuin hirvi....

Mööööööööö sanoivat lehmät

Kuukkeli tekee ihan yllättäin ja pyytämättä 

tällaisia vinkeitä animaatioita, mutta tämmöistä se meno

metsässä oli :D

Syyssiivoa ja sadonkorjuuta

Kai se täytyy pikkuhiljaa hyväksyä, että talvi tekee tuloaan. Mitenkään ei haluaisi kesästä luopua. Se oli taas liian lyhyt. Alkaa kuitenkin olla viimehetket tehdä syyssiivoa pihalla. Ja sadonkorjuukin on vähän venähtänyt, hups.

Onneksi oli mukava sää viettää päivää pihalla. Tosin lasten vaatimat "talkoomakkarat" paistettiin lopulta uunissa, kävi perinteiset: "oho, hiillos meni jo"...

Alma juoksenteli mukana. Ihmetteli lehtipuhallinta (jep... ekoterroristit. Mutta jos siihen jotenkin liittyy polttomoottori, motivoituu mieskin pihahommiin...)

Siellä jotain kieppuu ja pörisee...

 No nyt se sieltä lähestyy, se pörinä!!

Joko lähdetään karkuun?

Tässä mä kävelen sun vieressä...

Porkkanavahti

Läpi meni!

Juhuu!! Meni etsijäalkeiskurssin koe läpi!! Alma eteni kuin höyryjuna, kulma meni superhienosti. Itsellä oli taas vaikeuksia pysytellä perässä, aluksi mentiin metsämaastossa ja kulman jälkeen sähkölinjojen alla korkeassa heinikossa. Alma ilmaisi maalikoiran hienosti seisomalla pienen mäennyppylän päältä. Seuraavaksi sitten siirrytäänkin treenirinkiin. Omana tavoitteenani on ilmaisun hiominen ensialkuun niin että ilmaisun jälkeen koira palaisi luokseni omatoimisesti.

Kyllä tekniikka on kivaa, joskus...

Intouduin kikkailemaan piirtelyohjelmalla. Koiraa tällä kertaa.

Originaaliversio

Piirusteltu versio.

Vähän huijasin. Alla oli valokuva,

ihan ei silmä-käsi-koordinaatio toimi

paljaalla silmällä...

Ai niin. Huomenna on etsinnän 

alkeiskurssin loppukoe. 

Jänskättää!!

Etsijäkoira-alkeiskurssi lähenee loppuaan...

Alman kanssa on käyty Etsijäkoiraliiton alkeiskurssia tässä syksyn mittaan. Harjoitusjäljet on tehty ja edessä on enää loppukoe ensi viikonloppuna, vähän jänskättää. Nimittäin oma suoriutumiseni, koira toimii kyllä. Itsellä tekee tiukkaa selvitä metsässä pystyssä, puhumattakaan siitä, että pitäisi vielä tarkkailla koiran elkeitä. Kaiken kukkuraksi sain jostain oikein kunnon lenssupöpön, vaakalaudalla on koko viikonloppu, ellei tämä nenän vuoto hellitä.

Viimeisissä jälkiharjoituksissa Alma on selvästi ymmärtänyt jutun juonen. Alma seuraa jälkeä maavainulla varmasti. Hankaluuksia on vähän tullut kulmissa ja maastotyypin vaihtuessa. Silloin keskitytään syömään mustikoita tai istahdetaan hetkeksi istuskelemaan, hankalimmissa tilanteissa tirautetaan itkut.

Viimeisimmällä jäljellä (30min vanha jälki) Alma kulki ensimmäiseen kulmaan asti varmasti, ei kuitenkaan häsläten tai liian nopeaa tahtia, pysyin perässä. Kulmassa Alma jatkoi matkaa varmasti peltotielle ja suoraan ojan yli heinäpellolle, minä perässä. Kurssin ohjaaja huuteli perääni ojan takaa, että mitä meinaat, onko koira varmasti jäljellä? ...Mistäs minä sen olisin tiennyt,  koiran vainuunhan siinä oltiin luottamassa, pikkasen kyllä kävi keskellä peltoa mielessä, että mitenköhän ne on tällaisen reitin valinneet... Seuraavaksi kuului selän takaa, että mitä jos kutsuisit koiran takaisin, no tein työtä käskettyä ja palattiin peltotielle. Alma lähti taas varmasti tietä eteenpäin, pysähtyi kohta ja tuli luokseni. Tässä kohtaa sitten tietysti ihmisenä kävin ihmettelemään, että mitä kummaa, jatka nyt vaan matkaa, tulen perässä. Ja sitten kuuluu taas ohjaajan ääni selän takaa, että mitä ihmettä SINÄ teet?! Ja siinä kohtaa välähtää, että ei hitsi, taidetaan olla ihan vikasuunnalla... Eikun takaisin kulmaan ja vastakkaiseen suuntaan mäkeä ylös ja kas, mäen päällä se maalikoira olikin.

Eli eniten huolettaa loppukokeessa oma sekoiluni. En osaa vielä riittävästi lukea koiraani ja käsitykseni hajujen ja ilmavirtojen liikkeistä eri maastotyypeissä on aivan olematon. Mutta elämässä pitää olla haasteita :)

 Luontovisa: mitä kuva esittää?
A) lehtisalaatin taimi
B) hirvensarvijäkälä?

C) muu, mikä?

Lentävä hollantilainen vauhdissa
- niin vauhdissa, että kuvakin on vauhdikas!

Varma alku, kuono turpeessa

No nyt mä en ole ihan varma, että mitä mun pitäisi tehdä...

Ja matka jatkuu

Välillä otetaan ilmavainua

Tässä on hankala kulma, syön mustikoita.

Ja sitten ollaan itse maalikoirana mättäällä

Rankkaa mökkeilyä & uusia hajuja

Sain ajatuksen kutsua kaverini lapsineen sukumme mökille yökylään. Suunnitelmissa oli 3xS-leiri: syömistä, saunomista ja seikkailua.

Tietysti reissu aloitettiin syömisellä, koko porukka oli nälkäisiä kuin sudet ja fajitakset sekä herkut teki kauppansa. Saunanlämmitys sujui perinteiseen tapaan: paljon paperia ja savua... Ennen saunaa päätettiin tehdä vielä iltahämärissä Jännä-retki läheiselle metsäautotielle (tuttavallisemmin käyttämään Alma pikku iltalenkillä). Hämärässä kaikki näytti tosi hämärältä ja vähän jännältä. Alma otti jossain kohtaa metsää jonkin hajun ja lähti pontevasti seuraamaan sitä. Onneksi olin varautunut lenkkiin jälkiliinalla ja pysyin jotenkuten koiran perässä. Saalista ei tällä kertaa saatu, koska ihmisväen vilkas mielikuvitus alkoi laukata aika hurjaa vauhtia. Lapset epäilivät nähneensä karhun. Todennäköisempää on, että iltahämärissä liikuskeli supikoira, joka pakeni meidän hunnilamaamme. Sen sijaan näimme pari lepakkoa! Aiheesta riemastuneena 3. luokkalainen kertoi kaverinsa kohdanneen kerran vesikauhuisen lepakon...

Takaisin mökillä Alma haukkui ilmeisesti rabieslepakoita tai sitten kurkia, jotka pitivät elämää kauempana pellolla, mutta melkoista mörköräksytystä oli ilta. Säestys tuli naapurin hirvikoirilta... Selkeästi juoksut ovat saaneet Alman vähän hermoheikoksi räksyksi.

Saunassa löydettiin laumasta desantti. Eliminoimme tunkeilijan välittömästi. Hirvikärpäset ei oo meidän kavereita.

Jossain vaiheessa yötä olemme ilmeisesti nukahtaneet, koska klo 06 aamulla heräsin siihen, että hunnilauma alkoi keräillä varusteitaan. Klo 09 mennessä totesimme, että lauma on varusteissaan, aamupalat syöty ja seikkailu voi jatkua.

Kävimme ensin tarkastamassa edellisillan jäljet, mutta emme löytäneet sen koommin karhua kuin supikoiraakaan. Tässä vaiheessa huomasin unohtaneeni kameran mökille. Päätimme oikaista metsän poikki tielle, se menikin kivasti peffamäkeä melkoisen tiheän kuusikon lävitse lähes pystysuoraa rinnettä, aika jännää kaikkien mielestä... Alma kulki hienosti. Tulin joukkion viimeisenä ja hetkeksikään Alma ei jättänyt minua näkyvistä, tarkkaili, että pääsen turvallisesti könyämään (=vierimään) alaspäin. Samalla se selvästi tarkkaili edempänä kulkevaa laumaamme.

Jatkoimme hieman helppokulkuisempaan maastoon ja löysimme kivan mustikkamättään, jossa nautimme eväitä: Jaffaa, nakkeja ja mustikoita...

Luulin, että tie veisi meidät kylän toiselle puolelle. Periaatteessa olin oikeassa. Meidän ja kylän toisen puolen välissä oli kuitenkin sähköpaimen, jota tietysti indianajoneshenkiset nuorukaiset testasivat ja pikkusen kuulemma pisteli, mutta ei niin paljon, että se olisi heitä pidätellyt. Sitä vaan ihmettelivät, että miten se lehmiä pidättelee?

Alma pääsi tutustumaan uuteen hajuun: sonta ja nautaeläin (lihakarjaa...). Oli erittäin kiinnostunut sonnasta (kuinkas muuten...) ja seisoi hienosti kun huomasi nautalauman laitumella. Päätimme kääntyä takaisin, koska emme arvanneet koiran kanssa lähteä kävelemään lehmälauman lävitse. Saattoi siellä olla muutama sonnikin.

Koska olisi ollut täysin tylsää ja seikkailutonta palata tietä pitkin sinne, mistä tultiin, päätimme oikaista hakkuuaukean ja sänkipellon kautta. Siinä välissä oli vaan heinäpelto/kesanto/mikälie nokkosvitikko, jonka lävitse jouduimme kulkemaan ja hyppäämään muutaman ojan yli. Tosi jännää, etenkin jos laskeutuu rähmälleen nokkospöheikköön.

Päästyämme vihdoin hengissä seikkailultamme mökille, kaikilla oli taas valtava nälkä, joten taas syötiin ja tapettiin hirvikärpäsiä, joita löytyi jokaisen päästä. Alma oli tässä vaiheessa aika tattis, hakeutui varjoon huilimaan. Tasan puoli tuntia se taisi huilata, kunnes oli taas valmis leikkimään. Saman verran taisi kestää junioreilta aikaa palautua, koska vilistivät melkein heti syötyään lähimetsään ison kallion päälle huhuilemaan.

Äidit sen sijaan alkoivat olla vähän raatoja :)

Kiitos Margelle & junioreille huisista seikkailureissusta ja otetaan uudestaan joku kerta!

 Nyt on ihan pakko huilata!

Ja sitten jaksaa taas leikkiä...

Bongaa kaksi marakattia tästä kuvasta!

Puskaissa piileksi pari HepokattiHeikkiä

Juoksut - nimensä veroiset

Täällä ollaan ilakoitu, että juoksut tulee lokakuussa. Vauhti lähtee kiihtymään ja turkki tippuu vauhdissa päältä. Kunnes. Tänä aamuna. Ihan yllättäin ja pyytämättä jäin aamulenkillä tuijottelemaan koiran takapäätä.

Tiedäthän, se tunne kun olet kammennut itsesi väkisin sängystä ylös, tukka seisoo päässä ja järki on pysäkillä, kävelet apaattisena koiran (joka iloisena touhottaa tienposkessa haistellen joka ikisen oravanpapanan) perässä ja jäät tuijottamaan sen hännänalusta. "Onko se aina näyttänyt noin punertavalta? Onko sillä ripuli? Mikä hiisi tuo on...?" Kunnes se järki liikahtaa pysäkiltä ja laskee yhteen karvan irtoamisen tukkoina, lisääntyneen ruokahalun ja oudon peräpään. Vielä ihmetyttää ne punaiset tiplat lattialla lenkin jälkeen. Ei saamari, just eilen pääsin kehumasta naapurin Ridge-Rakastajan isännälle, että ei mitään huolta vielä, ei oo juoksuja mailla halmeilla... No nyt ne sitten on.

Sillä seurauksella, että tänä iltana on ollut aivan tautinen meininki: kenguruhyppyjä eteisessä, vinkuhaukkua ja räyhäystä pihalla olemattomille möröille, pallonjahtausta ja emännänrääkkäystä (tennispalloa ei tuoda luokse vaan tiputetaan portaan alle josta sitä raivokkaasti haukkuen kaivetaan kunnes emännän hermot menee ja peukalo tulee apuun) ja pallo päätyy taas piiloon.

Pöydänkulmalla jäähtymässä ollut huominen ruoka katosi ns. parempiin suihin (oma vika, mitäs jätin, mutta kun melkolailla koko kesä on mennyt ilman isompia ruokavarkauksia!!) ja siinä sivussa neljännespaketti oivariinia. Ratkaisin ylienergisyysongelman ottamalla taas käyttöön vanhan kunnon ruokintamunan, josta riittää hupia niin kauan kuin nappuloita piisaa.

Ja siis kaikki tämä peruslenkityksen päälle, tietysti.

Viimeiset  viikot ovat ilmeisesti menneet vähän varkain, koska olemme olleet etsijäkoira-kurssilla, riittävästi pään vaivaa --> ei hyperaktiivisuus vaivaa.

Toisaalta on tämä ihan hauskaa. Ainakaan ei ole yksikään päivä samanlainen!

Tämä juttu haisee - this story stinks!

Tänä viikonloppuna osallistuimme Alman kanssa Etsijäkoiraliiton hajuntunnistuskurssille. Lauantaina teoriapläjäys & tietoa liiton toiminnasta ja sunnuntaina reenit.

Opittiin, että ihminen voi luottaa koiran kuonoon. Mikäli etsittävää ei löydy, usein on vika ohjaavassa päässä. Kirjaimellisesti.

Sunnuntain treeneissä Alma oli ensin maalikoirana ja Jekku etsi. Löydettiin Alman kanssa mainio mustikkamätäs, josta napsimme välipalaa. Aika nopsaan Jekku meidät löysi ja hienosti Alma pysytteli hissukseen maalissa.

Tästä me lähdetään jälkeä tekemään.
Eikun 50m tuonne pöpelikköön.

***
The trace starts here, 50m straight in to woods

Täällä me ollaan, maalikoirana puskaassa
Here we are as a target dog in the bushes

mmmm... Mustikoita!
Blueberries!!

Ja tuolta ne tulee ne etsijät
As you can see the seeker dog is coming

Sitten oli meidän näköjäljen vuoro. Almahan olisi lähtenyt suoraan Jekun perään, jos olisi saanut, mutta piti odottaa. Ja sitten kun päästiin matkaan, Alma seurasi jälkeä täysin suoraan. Samoin oli toisella pidemmällä jäljellä, Alma eteni kuin ohjus kohti määränpäätä. "Ilmaisu kohteliaan etäisyyden päästä" ei kylläkään näin ensimmäisellä kerralla ole ihan hallussa, Alma olisi ravannut suoraan maalikoiran luokse ja yritti haukkumalla kertoa minulle, että tajuatko, tuolla se on, eiks nyt saa mennä??! No ei saanut. Mutta tästä on hyvä lähteä treenailemaan alkeiskurssille...

Josko Almasta tulisi etsijäkoira? Tähän mennessä omimmalta tuntunut laji - ainakin emännälle ;D Haastavinta on emännän muistaa laskea askelia ja kiinnittää pyykkipoikia puskaisiin yhtä aikaa. Puhumattakaan siitä, että yrittäisi muka dokumentoida tätä kaikkea...

Etsijäkoirat ovat koiria, jotka auttavat etsimään kadonneita lemmikkieläimiä ilmaisemalla alueen, jossa karkuri käyskentelee.

This weekend we took an introduction course into seeker dog training. On Saturday we had theory and on Sunday training in the forest. It was fun! Alma did very well and followed the trace straight.
This might be our sport!
The seeker dog is specialized in finding lost pets. They'll indicate the area where the lost animal can be found.