Syksy alkaa ässällä.

SADE. Syksyyn on kuulunut jo monen viikon ajan sade. Aamulla sataa kun raahautuu puoliunessa pihalle. Alma on ollut vähän nirsopissijä sateella, joten ostin sille sadetakin. En nyt sitten tiedä, onko siitä iloa vai ei, mutta on siinä ainakin hyvät heijastimet. Pilkkosen pimeää on taas kylätiellä. Ufoliivit päällä otsalampun valossa sentään jotain näkee.

SIEDÄTYSHOITO. Alma siis sai jäkittävän liikkumisen vuoksi passituksen hierojalle. Itse veikkaan, että yhtä suuri syy jäkitykseen on jännitys: harvemmin kuitenkaan täällä ollaan sellaisissa tilanteissa, että olisi sadoittain - tuhansittain koiria samassa paikassa. Ja jos joku vielä vähän haukahtaa, niin johan on jännää. Aloitimme siis siedätyshoidon. Perheen juniorijäsen harrastaa ja harrastuksen ajan odoteltaessa on kätevää käydä iltalenkillä. Keksin, että harrastuspaikan lähistössä on koirapuisto, joten olemme ottaneet kerta viikkoon tavaksi käydä iltalenkillä koirapuistossa siedättymässä uusiin tuttavuuksiin. Tähän asti on sujunut hyvin, ensimmäinen kerta oli superjänskä. Alma käytännössä käveli minun perässäni koko ajan eikä hirveästi uskaltanut tehdä tuttavuutta vieraiden koirien kanssa. Edelliskerralla satoi kaatamalla vettä ja olimme ainoat asiakkaat ko. puistossa, no ei mennyt ihan putkeen. Kiersimme muuten puistoalueen ja tulimme uudestaan koira-aitauksen luokse, jolloin sinne olikin jo uskaltautunut pari pientä & äänekästä kaveria. Nyt meni jo paremmin, joskin toisen pienen napoleonkompleksisen uroksen komentelu ei oikein Almaa innostanut --> taas oltiin mamman helmoissa. Mutta jatketaan harjoituksia!

Eikä nyt kyllä enempää tule ässällä alkavia asioita mieleen o.0

Tässä Alma yrittää kertoa, että emännän olisi syytä tulla tarkastamaan eteisen nurkat, koska siellä on jotain kummaa. Jos ei ennestään ollut pöllyä ja purua lattioilla, niin nytpä sitä vasta on. Alma avittaa rempassa kuopimalla purua sieltä, missä sitä vielä näkyy. Ilmeisesti alivuokralaiset (hiiret) ovat taas muuttaneet luvatta tupaan.