lauantai 19. tammikuuta 2013

Pakkanen paukkuu!

Aamulla mittari näytti -28C. Minua ei saanut ovesta ulos. Alma sen sijaan lähti normaalisti iloisena pihalle vain kääntyäkseen saman tien ympäri ja takaisin sisään. Reilun vartin välein se kävi ovella tarkistamassa, että josko sinne jo nyt tarkenisi mennä. Tämä siis tarkoitti sitä, että vartin välein laskin aamukahvikuppini pöydälle ja ramppasin avaamaan ulko-oven, josta koira työnti kuononsa pihalle ja kääntyi saman tien takaisin sisään. Kolmannella kerralla (noin tunnin kuluttua) koira uskaltautui kokonaan pihalle ja minä uskalsin sen sinne päästää, koskei se ensimmäiselläkään kerralla pitkälle ehtinyt. Tällä kertaa sitten meni vähän pidempään. Se 20 minuuttia että ehdin vetää toppavarustuksen päälleni, etsiä pipot ja hanskat ja kas, elukka oli taas oven takana. Mukanaan jäinen POSSUNKORVA!

Kävi ilmi, että neiti oli heilahtanut naapurin Peppiä kurkkaamassa ja varastanut siltä possunkorvan. Kyllä mami oli taas ylpeä...

Illan edellä pakkanen oli lauhtunut jo -20 asteeseen joten minäkin uskaltauduin vihdoin pihalle. Raahasin myös lapset mukaan, koiraahan ei paljoa tarvinut houkutella...

Mutta kyllä talvi on välillä kivakin. Lapsuudesta mieleen on erityisesti jääneet kevättalven hankikanto. Tai kantohanki, miten kukakin sen haluaa ilmaista. Jostain syystä hanki ei enää aikuisiällä minua ole kantanut. Ennen kuin nyt! Tuossa puolen kilometrin päässä tuunaavat moottoritietä ja ajelevat isoilla härveleillä ristiin rastiin läheisellä pellolla ja kas, hanki kantaa taas minuakin! Niinpä olemme nauttineet Alman kanssa vaeltelusta pelloilla.

* * * 
In the morning the meter showed -28C. No-one would get me out of the door. Alma instead went outside cheerfully as usual just to turn around to get back inside. Every quarter of an hour she was at the door to check for if the weather would be warm enough to gou out. This meant that for every quarter of an hour I got up from the breakfast table to open the front door for her to put her nose out and turn right back inside. The third time (after about one hour) the dog finally decided to go out and I dared to let it out there, thinking, she will be right back inside again. This time it took a little longer. It took me 20 minutes to put on my winter clothes and look for hats and gloves and right when I was ready, she was back behind the door. With an icy PORK EAR!

It turned out that the Alma had ran in neighbor to look for Peppi (another bitch in the neighbourhood) and  stolen her pork ear. Yes, I was proud of my dog, again...

By the evening the frost had already condensed in -20 degrees so
finally I was ready to go out . I dragged the children with us, I didn't need to attract much the dog...


Hiukan haasteellista kuvata koiraa. 
Ainakin mun kameralla. Täytyy toivoa joulupukilta vähän 
järeämpää kalustoa...
Dear Santa, would you bring me better camera to 
catch a decent picture of my dog? 






 Bongaa koira!
Can you find the dog?

Alma kaivautumassa Kiinaan
Alma tries to find a way to China.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ulkoilua


 Itsenäisyyspäivän raato sängynalla... Almalla on kyllä omakin peti, mutta yleensä se viihtyy nukkumassa sängyn alla


Väki oli joulun jälkeen tuhdisti taudissa eli koko poppoo kaatui kuumeessa sänkyyn. 
Kaikki suunnitelmat lenkkeilystä päivänvalossa vaihtuivat ympärivuorokautiseen nukkumiseen.
Pari päivää sujui ihan hyvin ja Almakin tuntui ymmärtävän, ettei tautisia ihmisiä
kovasti kiinnostanut lenkkeillä.

Mutta sitten alkoi Almaa mökkihöperyys vaivata ja se alkoi vaivata 
myös muuta perhettä siinä määrin, että piti kehitellä innovatiivisia koiranulkoilutuskeinoja: reilu vartti radio-ohjattavan auton perässä pitkin pihaa ottaa kyllä hieman irti koirasta, mutta ei riittävästi...

Molemmilla ajovalot päällä ;)




 

Almalle ei ollut taas hetkeen maistunut koiranruoka. 
Luulin sen johtuvan nirsoilusta, mutta nyt epäilen vahvasti, 
että se elää kissanruualla!!
EI SAA MENNÄ PÖYDÄLLE!!! 
...etenkään yhdellä loikalla suoraan lattialta!


Kun joululoma loppui loppiaiseen, päästiin vihdoin kunnolla ulos. 
Lapset testailemaan luistimia ekaa kertaa tänä talvena ja Alma muuten vaan kentälle riehumaan.

Alma juoksenteli kentällä vapaana, kunnes viereisellä pyörätiellä tuli koiranulkoiluttajia.
Sieltä mentiin iloisesti yli lumipenkkojen tervehtimään muita koiria, eikä neiti kuullut mitään, 
mitä epätoivoisesti yritin keskeltä kenttää vinkua... Ja sitten oltiinkin taas hihnassa. 
Hirveen hirveen nätisti!

(Tosin pikkusen nolotti kun Alma pääsi valjaista irti (lipesi siis otteestani)
ja juoksi suoraan koiranulkoiluttajien perään ja minä sitten hihnan kanssa Alman perään
ja täti siellä kantoi meidän 20 kg vauvaa takaisinpäin...)




 Kato ny, osaan olla hirveen hirveen nätisti kun tiedän, et sulla on lihapullia taskussa!

 Mut sitten haluasin hirveen hirveen paljon mennä tuonne lumikasan päälle!!



No voisinko mennä? Ihan edes vähäsen?

 

No en sitten mene. Olen hirveen hirveen nätisti, 
jos kuitenkin saisin mennä?

  

Kotipihalla sitten sai taas juoksennella vapaasti 
"pallon" (=mikä tahansa lelu)
perässä.