Riti rati ralla, tuli talvihalla...

Elättelin toiveita, että pakkaset pysyvät loitolla vielä jonkin aikaa. No niinhän siinä sitten ei käynyt. Loppuviikosta satoi ensilumi. "Jippii!!", sanoivat lapset. Minä en ollut siitä niin riemuissani. Puuhaa olisi vielä pihalla jos jonkin verran. No, sulaahan tuo lumi vielä. Ehtiihän sitä vielä... Toisaalta, jahka saadaan lisää lunta, niin piha siistiytyy hetkessä!

Yksi hyvä puoli pakkasesta on. Pääsee pellolle eikä tarvitse pelätä juuttumista saveen! Siitä onkin nyt sitten syysloman tyngällä Alman kanssa nautittu joka päivä.

 "Niin mitä sä tarkoitat sillä, että "tule?"

Et niinku kuka? Ja niinku mihin?

 Mä en nyt tule, mä haistelen nyt mitä täältä löytyy.

Kato, tuolla menee auto! Olisko mun syytä lähteä sen perään? Ai ei?

    

Jos mä sit tässä taas ihmettelen? Jaa mää vai ?

 

No nyt en taas kerkeä, koska löysin jotain aivan ÄIMISTYTTÄVÄÄ!!!

"Pikku päästäinen kulki laulellen..." (tsekkaa tästä)

Ja Almahan löysi pellosta siis päästäisperheen, 4-5 pientä 

hiirulaista. Ehkä ne oli niitä maalaishiiriä. Sellaisia pieniä prinssinakin 

kokoisia karvapalleroita.

Metsässä meno yltyi innostuneeseen raviin, 

ilmeisesti Rakastaja-Rippe oli käynyt aiemmin samoilla mestoilla. 

Aurinko siivilöityy upeasti puiden lomasta.

"Häh, mitä se taas tarkoittaa? Paikka?? Ai mikä paikka? 

Jaa tämä vai? No tämä on pelto, pöljä!"

 

Pikkuinen kurre nähtiin kotimatkalla

"Jos mä tässä kovasti kerjään ja söpöilen, 

niin tippuuko pöydältä jotain?  Ai ei? No entä jos

Tungen kylmän kuonon sun selkään? Jos sä pelästyisit 

ja tiputtaisit sun leivän?"