Murkku perheessä - There seems to be a teenager in our family

Murkkuikäinen koira taitaa asua perheessä. Rohkeutta on tullut paljon lisää ja ihan ei ole "paikka"-käsky selkäytimessä. Etenkään jos lähistöllä luuhaa kissoja tai ollaan liian lähellä naapurin Paavoa (= pienikokoinen saksalainen jokumikälierotukoira). Minä sodin Alman reviirinlaajentumisuhkaa vastaan pystyttämällä aitoja. Joita nokkela neiti oppii kiertämään muutamassa päivässä.

Tottelevaisuuskoulutuksessa tuli vastaan tilanne, jossa ruoka ei ollutkaan riittävä palkkio. Pitkin kenttää lenteli kivipiirat ja hkblööt. (Tätä ennen on kotioloissa jo juusto menettänyt merkityksensä, samoin kanapullat). Joku ehdotti, että kokeile Oivariinia (sitä se näyttää himoitsevan). Oivariinia on pikkusen ilkeä säilyttää taskussa... Mutta tilanteen pelasti tällä kertaa lelu! Nimittäin muovinen jaffaplo. Se toimi hetken. Seuraavalla kerralla pitää muistaa varata leluja mukaan...

Hirvittävän paljon on kaikkea mielenkiintoista ympärillä ja saa olla kyllä aika sirkuspelle, että neidin huomio pysyy emännässä. Se olen sitten minä joka juoksentelen ja hihkun raiteilla, älkää ihmetelkö...

Kontakti sujuu ihan ok, hihnassa kävely vaatii kyllä treenausta. Luoksetulo pelaa valikoiden. Suurin este näiden toimimiseen taitaa kuitenkin olla minä ihminen. Pysyykö aina ja joka paikassa johdonmukaisuus (no ei..), pystyykö pitämään tunteet erossa tilanteista (argh, nyt se on taas juoksemassa tuonne, ALMAAAAAA!!!) ja ennen kaikkea, miten paljon tähän käyttää aikaa... Ja ei kun ryhtiliikettä taas.

Ensi vkonloppuna mennään ensimmäistä kertaa ihmettelemään näyttelyä ja kyllä on emännällä niin newbie-olo että pois alta. Pitääkö korvat rimmata ja kainalot ajella? Ja ennen kaikkea, mitä MÄ puen päälleni? ...ai niin, oliko se nyt kuitenkin koiranäyttely?

Muutama mörkö pyykkikorien ohella on tullut lisää, mm. naapurin setä. No kyllä se minustakin on vähän jännä, möreä viskibasso ja neonkeltaiset haalarit, tulee leveästi hymyillen iloisena tervehtimään... Kiva setä on silti, ei siinä mitään.

***
I guess we have that teenager in our family now. Alma has become more brave and sometimes she's escaped to meet neighbours' dogs. I've been putting up fences to keep her on her own yard. 

We've been training obedience. She's bit tricky as food doesn't always work as positive reinforcement. Toys have saved me for now but don't be surprised to see mee jumping up&down & shouting "good girl" around neighbourhood...

I feel dog training is tricky. Not the basic idea itself but you staying focused & consistent in every situation. It's hard work! Alma is very quick to learn but also stubborn. She quickly stops doing what you want if  YOU lose y our focus. 

I'm bit excited. We're going to our first Puppy Show next weekend. But we'll talk about that later....