Almaa odotellessa

Moni on kysynyt, että MINKÄ ROTUINEN se Alma nyt olikaan ja seuraavaan hengenvetoon että MITEN te TÄHÄN rotuun päädyitte. Hmm. En oikeastaan edes tiedä, miten tähän päädyttiin alunperin. Olen pitkään miettinyt koiraa perheenjäseneksi. Ihan ensimmäinen ihastusrotu oli tolleri - novascotiannoutaja. Tutustuin nuoruudessa kyseiseen rotuun. Toinen puolisko perheessä oli myös sitä mieltä, että koirat ovat asiallisia eläimiä, mutta toppuutteli koiranhankintaa vedoten ajanpuutteeseen.

Mutta sitten. Joulupukki toi koiranpennun kasvatusoppaan "optiolla". Ja siitä se sitten toden teolla lähti liikenteeseen. Millainen koira meille? Mitä toivotaan rodulta?

Ulkonaisesti oli helppoa sanoa, millaista koiraa EMME halunneet. Vaikeampaa oli miettiä, mitä ominaisuuksia koiralta haluaisimme. Tolleri oli raakattu pois suunnitelmista jo ajat sitten, koska tämä koira olisi perheellemme ensimmäinen ja tolleri on kuitenkin aika vaativa rotu. Sitä emme kumpikaan muista, miten törmäsimme juuri stabyhouneihin, mutta mitä enemmän otimme rodusta selvää, sitä enemmän tykästyimme rotuun. Mutta kyllä stabykin vaatii johdonmukaisen kasvatuksen.

Monien vaiheiden jälkeen helmikuun lopussa varmistui, että meille tulisi pentu Coastal Stars -kennelistä. Moni asia loksahti kohdalleen juuri meidän perheen tapauksessa.

Koira-arkea on vaikea etukäteen kuvitella, samoin kun on vaikea kuvitella vauvaa odottaessaan, millaista elämä lapsiperheenä on. Ennestään meillä on vanha kissaherra, mutta se on kovin itsenäinen.

Odotusta ja jännitystä on nyt kestänyt MONTA KUUKAUTTA siitä, kun selvisi, että Ragna on tiineenä. Jäljellä on vielä reilu viikko. Kävimme koko perhe katsomassa Almaa, sen sisaruksia, emoa & perheen muita asukkeja pääsiäisenä. Odotusta ja jännäilyä on ilmassa. Kotia varustetaan kaikenlaisilla porttivirityksillä, leluja, sähköjohtoja ja muita "hasardihommia" keräillään ympäri huushollia.

...ihan pian...