Hanget hohtaa - missä on kevät??

Uskomattomia pakkasia on pidellyt viimeaikoina. Neiti ei arvosta pakkasessa kakkaamista. Ja minä en arvosta tätä piirrettä koirassa... No myönnetään. En menisi itsekään kykkimään pehva paljaana -25 asteen pakkasessa. Mutta silti. Ja sitten kun taitaa lähestyä juoksut ja merkkailu on selkeästi lisääntynyt (tai sitten se on vaan se pakkanen mikä pistää pissittämään) niin nyt on vähän sitten jynssäilty huushollia. Eikä siitä sitten sen enempää. Luotan siihen että kesä korjaa ja sitä rataa....

Eli pakkasaamuina on tehty pikalenkkejä mutta onneksi päivällä säät vähän lämpenee ja Arska paistaa ja siitä on nautittu. Ihanaa on kulkea hangilla jotka kantaa jopa Emäntää ilman kellukkeita ;D

Lenkillä on reenattu kyllästymiseen asti paikkaa ja luoksetuloa ja välillä homma sujuu tosi hyvin ja toisinaan sitten taas ei mitenkään. Etenkään jos kamuja (Peppi tai Ridge-Rakastaja) on jossain lähistöllä. Mutta jotain edistymistäkin on tapahtunut, selvästi Alma tunnistaa ko. käskyt, koska yleensä pysähtyy miettimään, että kannattaisko nyt tällä kertaa pelata mukana vai jaksaisko sitä...?

Koiramme-lehdestä luin artikkelin, jossa oli koiralle opetettu rapsakat 1000 sanaa (lelujen nimiä) kunnes kouluttajat oli kyllästyneet että ei meillä sentään 4-5h/pv kuitenkaan reenata. Tiettyjä leluja Alma tunnistaa nimeltä, esim. Posshu, mutta "pallo" on yleisnimistys kaikille leluille. "Pusu" tuottaa myös sen, että koira hakee Posshun. "Kissa" -komennolla lopputulos on se, että Almalta kestää vähän kauemmin aikaa tulla takaisin lelun hausta, mutta joka tapauksessa Posshu tulee Emännälle. Ehkä se yrittää hakea ensin kissan, mutta meidän kissa ei ole kovin  yhteistyöhaluinen.

Ja sitten iloiset uutiset. Joulupukki oli lukenut blogia ja toimitti jälkitoimituksena maaliskuussa mamille uuden kameran. Nyt riittää ehkä potku myös tarkahkoihin sisäkuviin jahka opin ensin käyttämään sitä! =D 

 

 Alma vakiovahtipaikalla Yläkerran rappusissa.
Huomaa hyvinkin moderni rustiikki sisustuslauta...

 Nujuutusleikkiä

Ja pikkusen tulee kuuma kun riehuu

Maalla on mukavaa!

Koiran kanssa maaseudulla elämä on ihan leppoisaa. Toisaalta kuuntelen joskus hieman kateellisena kavereiden juttuja koirapuistoista ym. erityisesti koirille suunnatuista palveluista. Huolimatta siitä, että aamuinen pihalle lähtö ja pakkolenkki työpäivän päätyttyä tuntuvat lähtökohtaisesti vastenmielisiltä ajatuksilta, huomaan joka kerta palaavani lenkiltä kotiin enemmän tai vähemmän paremmalla tuulella kuin sinne lähtiessä.

Koiran valokuvaaminen taitaa olla aika haasteellista kaiken kaikkiaan, mutta silloin kun välineenä on pokkari ja kainalossa aamun sanomalehdet on tehtävä jo aika mahdoton. Yllättävän hyviä otoksia siitä kuitenkin sai aikaiseksi:

Pakkanen paukkuu!

Aamulla mittari näytti -28C. Minua ei saanut ovesta ulos. Alma sen sijaan lähti normaalisti iloisena pihalle vain kääntyäkseen saman tien ympäri ja takaisin sisään. Reilun vartin välein se kävi ovella tarkistamassa, että josko sinne jo nyt tarkenisi mennä. Tämä siis tarkoitti sitä, että vartin välein laskin aamukahvikuppini pöydälle ja ramppasin avaamaan ulko-oven, josta koira työnti kuononsa pihalle ja kääntyi saman tien takaisin sisään. Kolmannella kerralla (noin tunnin kuluttua) koira uskaltautui kokonaan pihalle ja minä uskalsin sen sinne päästää, koskei se ensimmäiselläkään kerralla pitkälle ehtinyt. Tällä kertaa sitten meni vähän pidempään. Se 20 minuuttia että ehdin vetää toppavarustuksen päälleni, etsiä pipot ja hanskat ja kas, elukka oli taas oven takana. Mukanaan jäinen POSSUNKORVA!

Kävi ilmi, että neiti oli heilahtanut naapurin Peppiä kurkkaamassa ja varastanut siltä possunkorvan. Kyllä mami oli taas ylpeä...

Illan edellä pakkanen oli lauhtunut jo -20 asteeseen joten minäkin uskaltauduin vihdoin pihalle. Raahasin myös lapset mukaan, koiraahan ei paljoa tarvinut houkutella...

Mutta kyllä talvi on välillä kivakin. Lapsuudesta mieleen on erityisesti jääneet kevättalven hankikanto. Tai kantohanki, miten kukakin sen haluaa ilmaista. Jostain syystä hanki ei enää aikuisiällä minua ole kantanut. Ennen kuin nyt! Tuossa puolen kilometrin päässä tuunaavat moottoritietä ja ajelevat isoilla härveleillä ristiin rastiin läheisellä pellolla ja kas, hanki kantaa taas minuakin! Niinpä olemme nauttineet Alman kanssa vaeltelusta pelloilla.

* * * 

In the morning the meter showed -28C. No-one would get me out of the door. Alma instead went outside cheerfully as usual just to turn around to get back inside. Every quarter of an hour she was at the door to check for if the weather would be warm enough to gou out. This meant that for every quarter of an hour I got up from the breakfast table to open the front door for her to put her nose out and turn right back inside. The third time (after about one hour) the dog finally decided to go out and I dared to let it out there, thinking, she will be right back inside again. This time it took a little longer. It took me 20 minutes to put on my winter clothes and look for hats and gloves and right when I was ready, she was back behind the door. With an icy PORK EAR!

It turned out that the Alma had ran in neighbor to look for Peppi (another bitch in the neighbourhood) and  stolen her pork ear. Yes, I was proud of my dog, again...

By the evening the frost had already condensed in -20 degrees so finally I was ready to go out . I dragged the children with us, I didn't need to attract much the dog...

Hiukan haasteellista kuvata koiraa. 

Ainakin mun kameralla. Täytyy toivoa joulupukilta vähän 

järeämpää kalustoa...
Dear Santa, would you bring me better camera to 
catch a decent picture of my dog? 

 Bongaa koira!
Can you find the dog?

Alma kaivautumassa Kiinaan
Alma tries to find a way to China.